Nyt sojottavat niskakarvat kohti kattoa. On tullut aika ottaa ensimmäiset askeleet Donkey Kong Country Returnsissa. Nintendo-perhoset senkuin pörräävät vatsassa, ja jo ennen kuin olen kerännyt ensimmäisen banaanini, olen koukussa.
Minulla ei ollut ainuttakaan tylsää hetkeä vanhan Donkey Kong Countryn parissa. Metroid Primesta tunnettu Retro Studios on nyt luonut jatko-osan, jossa on sitä samaa riemua ja löytämisen iloa kuin aiemmassakin. Missä muussa pelissä voit yhtenä hetkenä potkia rapuja piraattilaivan bonushuoneessa, ja heti toisena ratsastaa sarvikuonolla valtavien kivenlohkareiden lävitse kosteassa viidakossa?
Pelin kenttiä on hauskinta tutkia kaverin kanssa co-op -pelimuodossa. Nauroimme kippurassa, kun huomasimme, että tasojen ja taustojen välillä on mahdollista loikkia, ja aiemmin vain taustakoristeen virkaa toimittaneet näkymät ovat nyt myös pelitilaa.
Apuna matkalla on tietysti Diddy Kong, nuorempi kahdesta apinasankarista. Yksinpelissä Diddy auttaa saavuttamaan entistäkin korkeammat kielekkeet ja salaisuudet rakettireppun-sa avulla. Yhteistyöpelimuodossa taas kanssa-pelaaja ottaa pikkuapinan ohjiinsa ja mahdollistaa New Super Mario Bros Wiistä tutut yhteistyön huippuhetket. Jaettu ilo on paras ilo.
Kuten vanhassa 16-bittisessä versiossakin, salaisuuksia kentistä voi edelleen kaivaa esille mielin määrin. Vakaumukselliset keräilijät saa-vat pelistä irti lukuisia lisätunteja jahdatessaan banaaneja, kolikkoja, palapelinpaloja, sekä kirjaimia joista muodostuu sana KONG. Kaiken tämän löytäminen on apinamaisen vaikeaa, mutta onneksi pelistä löytyy papukaija, jolla on nokkaa salaisuuksille. Peli on muutenkin välillä todella vaikea. Haastavuus ei ole kuitenkaan lainkaa huono asia, sillä pelaaminen on sen ansioista erittäin palkitsevaa.
Retro on liukastunut vain yhteen banaaninkuoreen, nimittäin ohjaukseen. Sen huitomiset käyvät nimittäin nopeasti hermoille. Peliä pystyy pelaamaan vaakatasossa pidettävällä Wii-motella tai nunchuckan avustuksella, ja peruspeli sujuu niillä hyvin. Erikoisemmat liikkeet puolestaan vaativat heiluttamaan ohjainta, ja se voi käydä ajoittain sekavaksi ja pitemmän päälle raskaaksi. Tähän olisi tarvittua lisää hiomista tai kokonaan uutta lähestymistapaa. Heiluttelukin voi nimittäin toimia maltillisesti käytettynä, kuten esimerkiksi Super Mario Galaxyssa.
On silti rohkaisevaa nähdä vanha Kong taas toiminnassa, ja Retro on tuonut kädellisen syväjäästään todella oivallisella tavalla. Jälleen kerran meille on todistettu, että kaksiulotteinen tasohyppely on kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. Se on edelleen tuoretta ja tätä päivää.