Donkey Kong Bananza, kun Minecraft kohtaa brutaalin tasoloikkaseikkailun

Vaikka Nintendo onkin haluton kertomaan, että kyseessä on EAD Tokyon peli, eikä siis se uusi 3D Mario, oli asia paljon helpommin havaittavissa, kun istahdin alas kokeilemaan uutta Donkey Kongia Pariisissa Switch 2 -tilaisuudessa. Pelin tyyli ja juuret ovat vain nähtävissä, kun kamera liikkuu ja pelin maailma hahmottuu... on aivan kuin Mario Odyssey olisi kokenut vuosien mittaisen leikkauksen muuttuakseen joksikin brutaalimmaksi ja enemmän korkeuseroja sisältäväksi. Tämä on enemmän vanhan kunnon Donkey Kongin alaa.

Donkey Kong Bananza yhdistää perinteisiä tasoloikkapelien elementtejä kaivamismekaniikkaan. Verrata voi jopa Minecraftiin, tai ehkä SteamWorld Digiin, mutta selvästi mukana on aimo annos persoonallisuutta ja tekijätiimin omia ideoita.

Ja mitä moinen tarkoittaa? Enemmänkin kuin ympäriinsä hyppimistä, heti aluksi peli keskittyy tuhoamiseen ja kaivamiseen. Mikä sitten on tuhoutuvaa, miten, ja missä voi kaivautua syvemmälle, olivat asioita, joita peli sai minut ajattelemaan, kun samoilin ympäristössä ja naureskelin pelin huumorille.

15 minuuttia kestävä pelattava demo koostui kahdesta osasta. Opastusosio oli Ingot Islen kaivoksissa, jonka voi katsella alta...

... ja sitten Lagoon Layer, joka on toinen alue hieman pidemmällä pelissä, jossa saa auki Boom Bomb -kyvyn. Sen pelaamisen voi katsella täältä:

Jos minun laillani haluat painaa B-nappia hypätäksesi, niin olet väärässä. Tavallaan DKB ottaa oppia Zelda: Breath of the Wildista, sillä ohjaimet ovat loogisesti ylhäältä alaspäin, joten ylhäällä oleva X on "ylöspäin lyöminen", kun taas B tarkoittaa "alaspäin lyömistä", ja A on sitten hyppäämiselle ja Y tai joy-conin ravistaminen on samassa tasossa tapahtuvaa lyömistä varten. Sitten voi yhdistää A+B alas iskevälle Dive Punchille, joka näkyy pelin kansikuvassa.

Mitä muuta? R on Hand Slap, jolla kerätään lähellä olevat esineet pyöreältä alueelta, ja ZR mahdollistaa kirjaimellisesti kivien kiskomisen ympäristöstä paljain käsin. Sitten voi tutkailla ympäristön materiaaleja ja heitellä niitä tähdäten gyrolla, tai ehkä käyttää maapalaa surffilautana Funky Kongin malliin. Ja L? No, nyt on kyseessä rytmin kuningas, eikö? L antaa mahdollisuuden tehdä musiikkia rytmisesti, ja näin löytää tiensä kenttien läpi.

Peli on erittäin nopeatempoinen, ja melkein kaikki on hajotettavissa. Zeldan vaikutteista puheenollen, ja kun peli on Odysseyn läpäisyn jälkeisen pelaamisen tekijöiden luoma, odotan jo innolla kaikkien maahan kaivettujen aarteiden etsimistä lopullisessa pelissä. Pelattava demo oli aikeiden julistus sen suhteen, miten maastoa kohdellaan, ja koetetaan löytää salaisia sisäänkäyntejä (tai uloskäyntejä) toisille alueille tai jopa kenttiä kerroksittaisessa suunnittelussa, mikä ehdottomasti tuo mieleen Tears of the Kingdomin luolat.

Pidän todella siitä, että nyt keskiössä on DK-maailman kaivauspuoli, siis jotain muuta kuin kaivoskärryajelua, sillä pelaaminen tuntuu tuoreelta niiden odotettujen viidakkoalueiden ohella, ja näin kaivamisesta tulee se paras osa pelaamista, jonka "rebootata", jos siis minulta kysytään. Tämä siis sen jälkeen, kun ollaan "kaukana DK Islandilta", ja nyt etsitään kultaisia banaaneja tai, teknisemmin ilmaistuna, banadiumkiviä ("Banadium Gems"), jotka ovat kuin syötävää kultaa Odysseyn kuiden malliin.

Eli siis alueelta ei poistuta keräämättä banaanikiviä. Esimerkiksi yllä olevalla videolla näkee, miten sain neljä kultaista banaania ennen opastuskaivoksesta poistumista Ingo Islella. Sitten Marion kolikoiden sijasta kaivetaan Banadium Chipsejä valuutaksi, kun lyödään tietä läpi seinistä, maasta ja katosta, ja valuuttaa voi vaihtaa lisäbanaaneihin Chip Exchangessa.

Mukana on vielä kaksi tuoreempaakin etsittävää Donkey Kong Bananzassa. Toinen ovat fossiilit (!), joka käy järkeen pelin lähtökohta huomioiden. Ja se toinen on kosmeettinen roina, joka on odotettavaa Mario Odysseyn tekijöiltä. Ulkoista tavaraa ostetaan Style Shopista.

Senkin voi sanoa, että pieni violetti kaveri Odd Rock on DK:lle sitä, mitä Cappy oli Mariolle viimeisimmässä 3D-seikkailussa, mutta usko kun sanon, että lukuun ottamatta studion tuttuja elkeitä, tämä peli toimii eri tavoin ainakin pelattavan demon perusteella, ja rohkaisee erilaisiin asioihin.

Toinen väistämätön vertailu oli uuden DK:n ulkonäkö verrattuna Raren klassiseen hahmoon. Ja jos jonkun mielestä vielä japanilainen Nintendo vihaa DKC-saagaa, sanoisin minä päinvastoin: he kunnioittavat, tiedostavat ja pitävät siitä aikakaudesta aina sivuttain rullaavine viittauksineen ja henkeä pelastavine punaisine palloineen. Niin ja puhumattakaan Diddyn näköisistä kaivostyöntekijöistä tai räjähtävistä tynnyreistä.

Mekaanisesti haluan nähdä, miten taistelut ja liikkuminen muuttuvat yhdessä uudenlaisen kiipeämisen ja kaivamisen, sillä trailerissa ja demossa nähdyt alueet antavat odottaa hyvää. Tarinallisesti, jos se kiinnostaa, minulle luvattiin "palaavia ystäviä", joten luvassa on hulvaton tarina hepuilta, jotka melkein saivat Bowserin ja Peachin avioitumaan... mitä he keksivät seuraavaksi? Sanoisin nähneeni ainakin 7-8 pahista trailerissa, jotka ovat kuin Broodals tässä pelissä, mutta sanoin myös, etten aio vertailla enempää.

Jos Mario Kart World oli seurassa sitä parasta Pariisissa, on Donkey Kong Bananza samaa yksin pelatessa. Hymyilin, tanssin viidakkorytmissä, tunsin tuhoavan ja brutaalin voiman pommin lailla. On Nintendolta rohkea veto, jota kohti on tehty työtä aina Universalin elokuvan ja huvipuistosopimuksen myötä, ja myös pelin on oltava kunnossa. Heinäkuussa pelin on voitettava pelaava kansa puolelleen, vaikka henkilöhahmolla ei olekaan samaa vetovoimaa kuin Mariolla.