Dirt 2

Pakoputken pauketta kuunnellaan GRID:istä poiketen pääasiallisesti soran ja hiekan rapistessa ralliauton eri variaatioiden alla. Radat on siroteltu ympäri maailman eri kolkkia, vaihdellen esimulkaisuversiossa Etelä-Amerikan aavikkokisoista Kroatian koukeroiseen rallipätkään. Kisoissa ajetaan pelimuodosta riippuen yhdessä läjässä, letkassa tai ihan yksin kelloa vastaan. Muut kuskitkaan eivät ole mitään mattimeikäläisiä, vaan maailmankuuluja motoristeja. Kylkeä pääsee kolistelemaan esimerkiksi Travis Pastranan ja Dave Mirran kanssa.

Ennakkoversion perusteella paketti on erittäin hyvin kasassa muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Autot käyttäytyvät alustan ja tyyppinsä mukaan uskottavasti, vaikka täydelliseen simulaatioon ei mennäkään. Jos GRID:n välimalli realismin ja hauskuuden kanssa toimi, tulet pitämään tästäkin. Yhteislähdöissä autot kolisevat toisiaan vasten odotetusti, ja sisältävät kaiken sen massan jota voisi kuvitellakin. Jos seinämä tai kivi löytää tiensä auton keulaan liian pikaisesti, kelaustoiminnolla voi ottaa suoraksi menneen kurvin uudestaan. Vaikeustasoa kiristettäessä uudelleenyrityksen määrä pienenee.

Dirt 2 on nätti kuin sika ja sen serkut pienenä. Autot ovat äärimmäisen tarkkaan mallinnettu niin ulkoa kuin sisältäkin, ja yksityiskohtaisuus jatkuu radan puolelle. Kiitosta ansaitsee myös äänimaailma. Etenkin auton sisältä pelattuna kaikki alustaan ropisevat kivet ja vieressä jylläävä vastustajan motti tuovat peliin rutkasti immersiota. Pieniä graafisia bugeja lukuun ottamatta homma toimi jo nyt tasaisella ruudunpäivityksellä kovissakin rytinöissä.

Kauneusvirheitä peliin on näillä näkymin hiipinyt kaksi. GRID esitteli varsin erikoisen valikkoratkaisun, mutta teki sen käytettävyyden ehdoilla. Dirt 2:ssa on yritetty hävittää perinteisen käyttöliittymän valikot kokonaan, mutta homma on livahtanut hieman kankean puolelle. Toinen nootti tulee kisojen epätasaisesta vaikeustasosta. Osa kisoista on Serious -vaikeustasolla (vastaa normaalia vaikeustasoa) läpäistävissä ykköspalkintopallilla ensimmäisellä tai viimeistään toisella yrityksellä. Ralli taas osoittautui valehtelematta yli tusinan uusintayrityksen ja parhaimmillaan neljännen sijan kanssa vähintäänkin haasteelliseksi. Asia on kuitenkin helposti korjattavissa pienellä säätämisellä lopulliseen versioon.

Kakkosliasta jäi hyvä, hiekkainen maku suuhun. Ajaminen on hauskaa, ja tasapaino todellisuuden ja pelin kanssa toimii. Erilaisia kisoja on lukuisia, ja peli on toteutettu ammattitaitoisesti sen kaikilla osa-alueilla. Ei tästä voi olla tykkäämättä.