Suomi
Gamereactor
arviot
Destiny

Destiny: The Taken King (DLC)

Destiny 2.0 on uusi, uljas painos Bungien scifi-räiskinnästä, mutta miltä näyttää sen kruunava The Taken King -lisäosa?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Vuosi sitten julkaistu Destiny on massiivinen teos kaikilla mittapuilla. Sillä on kymmenvuotissuunnitelma, sen kehittämiseen varattu rahakeko ulottuu satoihin miljooniin ja sitä myytiin yli 500 miljoonan dollarin edestä ensimmäisen 24 tunnin aikana. Se on myös peli jota kritisoidaan runsaasti, mutta silti sen 16 miljoonaa pelaajaa jauhavat sitä keskimäärin kolme tuntia päivässä. Odotetun lisäosa The Taken Kingin myötä Destiny aloittaa toisen vuotensa, ja panokset vain kovenevat.

The Taken King jatkaa Destinyn tarinaa vääntämällä epiikkanamiskaa vielä pykälän verran enemmän kaakkoon. Pääpahis Crota, inhojen avaruushirviöiden puolijumala, on listitty. Kaikki onkin rennosti ja kivasti aina siihen asti, kunnes Crotan isäukko, kokonaisia planeettoja ikeensä alle alistava Oryx tulee kyläilemään, kosto mielessään. Esittelyn aikana Oryxin hirmuisen kokoinen dreadnaught-alus jysäyttää superaseellaan kerran ja tuhoaa laakista koko hyvisten laivaston. Jää pelaajan harteille pistää Oryxille kampoihin ja pysäyttää tämä galaktinen uhka lopullisesti.

Toisin kuin aiemmat lisäosat, The Taken King kasvattaa dialogin ja kerronnan määrää. Aiemmin sivuhahmoiksi jääneet hyviskenraalit saavat entistä enemmän näkyvyyttä, juonenkuljetus on merkittävästi aiempaa selkeämpää, ja läppä lentää kunnolla. Askel on selvästi oikeaan suuntaan, ja Destiny alkaakin paikoin toteuttaa sitä potentiaalia mitä pelille on jo pitkään lupailtu. Juoni itsessään ei ole mitenkään kaksinen, mutta siitä viis, kunhan meininkiä piisaa. Ja sitähän piisaa.

HQ
Tämä on mainos:

Oryx esittelee pelaajan riesaksi uuden vihollistyypin, Takenin, joka on amalgaami varjoulottuvuudesta ja vanhoista vihollisista. Taken-olennot ovat kaikkia pelissä jo nähtyjä öttiäisiä, jotka Oryx sieppaa syleilyynsä ja korruptoi ne mustiksi, öljymäisiksi hirviöiksi, jotka käyttävät uusia kikkoja tehdäkseen pelaajan olon mahdollisimman epämukavaksi. Näihin lukeutuu telesiirtyminen, sarjatulitykkitornien pystyttäminen, kahtia jakautuminen sun muuta mukavaa. Takenit eivät itsessään ole sen kestävämpiä kuin normivihutkaan, mutta koska yksi aalto vainolaisia saattaa yhdistää kolmeakin eri viholliskansaa ja antaa näille uusia jippokikkoja, pelaajan on oltava todella varpaillaan.

Tästä huolimatta tulitaistelut eivät ole kovinkaan haastavia, sillä Destinyn valtti ei koskaan ole ollut huikea tekoäly. Viholliset ottavat kyllä suojaa ja saattavat hyvällä säkällä kiertää selustaankin, mutta pääsääntöisesti otukset lähinnä liikkuvat hitaasti ja ottavat osumaa. Tämä ei juurikaan silti haittaa, sillä Destiny on parhaimmillaan puhdasta adrenaliinia. Pelaaja soljuu toimintatilanteesta toiseen ilman mitään saumakohtaa, ja peli annostelee jatkuvalla syötöllä 30 sekunnin räiskintäpurskeita. Meno on addiktoivaa kuin mikä, ja parhaimmillaan ammuskelussa saavuttaa todella syvän zen-mentaliteetin, jolloin arjen murheet katoavat tuntikausiksi pelaajan lipuessa yhdestä tehtävästä toiseen. Juuri tämän zen-efektin vuoksi Destiny on edelleen parhaita räiskintäpelejä mitä kaupoista tällä hetkellä löytyy.

Vaikka The Taken King tuokin pelaajalle uutta tarinapelattavaa, lisää muutaman instassin läpikoluttavaksi ja yhden uuden isomman raidin kaluttavaksi, nämä ovat kuitenkin peruskauraa sen rinnalla miten peliä itseään on uusittu. Jokainen pelin kolmesta hahmoluokasta saa uuden alaluokan, jotka täydentävät suosikkihahmon arsenaalia merkittävästi. Kaikki kolme alaluokkaa ovat huisin hauskoja pelattavia, ja niiden kikkojen oppimiseen saati hallitsemiseen menee runsaasti aikaa - ja se on ältsin kivaa puuhaa. Sähköpilvellä ratsastava warlock, aurinkovasaroita viskelevä titaani ja viholliset jousellaan kuin liisteriin liimaava metsästäjä ovat jokainen ihan omanlaisensa kokonaisuus, ja Bungielle onkin nostettava hattua siitä, että kaikki kolme hahmoluokkaa kaikkine alaluokkineen pystyvät tarjoamaan erittäin erilaisen pelikokemuksen.

DestinyDestiny
Tämä on mainos:

Mikä ehkä merkittävämpää on se miten hahmojen kehitystä on uusittu. The Taken King laajentaa hahmojen kehityspuuta, tai oikeammin miten varusteiden taso vaikuttaa hahmon pätevyyteen. Kamppeilla on oma kokemustasopuunsa, joissa solmukohdissa valitaan yksi kahdesta tai useammasta ominaisuudesta, jolla voi tehostaa paremmin sitä mihin sillä hetkellä haluaa erikoistua. Temppu on käytännöllinen, sillä se mahdollistaa hahmon kykyjen hienosäätämisen. Tehopelaajille tällainen viimeisen pisaran puristaminen varusteoptimoinnilla on iso osa pelin hekumaa.

Erityiskunniapisteet The Taken King saa kenttäsuunnittelusta. Etenkin uusi kartta-alue, Oryxin dreadnaught, on melkoisen siisti kokonaisuus. Valtavia halleja, luista tehtyjä kaariholveja ja loputtomia kuiluja tarjoava alus on synkkä kuin yö, ja ihan älyttömän kaunis katsella. Myös uusien strike-instanssien ja juonitehtävien kartat ja ympäristöt ovat kerrassaan makeita. Täysin puhtain paperein TTK ei silti selviä, sillä se sortuu yhteen Bungien helmasynneistä: vanhojen alueiden kierrättämiseen. On tympeää, kun seikkailut tapahtuvat aina samoissa maisemissa, eikä siinä paljoa auta, että välillä juostaan eri suuntaan kuin aiemmin. Pisteitä on tosin annettava siitä, että The Taken King uudistaa vanhoja tehtäviä, jos vaikeustasoa kasvattaa: niin striket kuin tarinatehtävätkin tapahtuvat kyllä samoissa kartoissa, mutta ne pursuavat lisävihollisia, etenkin Takeneita.

Pelaajan keskinäisiä kahinoita ei suinkaan ole unohdettu. The Taken King tuo soppaan kosolti uusia karttoja sekä yhden uuden pelimuodon, Riftin. Riftissä on tarkoitus noukkia talteen energiapallo ja kuskata se vastustajan maaliin. Meininki on hikistä ja hauskaa, kun juoksijaa pyritään suojaamaan tai estämään kaikin keinoin. Vanhoista pelimuodoista nauttiville on luvassa myös lisää nannaa, ja seasta löytyy herkullisen hyvin tehtyjä kenttiä niin tappomatseihin kuin strategiseen aluehallintaankin.

The Taken King on erinomainen lisäpaketti Destinyyn. Vanhoille pelaajille se on myöskin kirjaimellisesti pakkohankinta: lisurin myötä iso osa pelin toistuvasta sisällöstä kuten viikottaiset tehtävänannot jäävät vaniljapelaajan ulottumattomiin. Toisaalta, jos Destiny kiinnostaa vielä vuoden pelaamisen jälkeen, ei näin mittavan lisäpaketin hankkiminen pitäisi olla kynnyskysymys. Hauskaa on myös huomata, että The Taken Kingin myötä Destiny ottaa ison harppauksen lähemmäs MMO-genreä: pikkusäätöä, varusterumbaa ja grindaamista on merkittävät määrät. Puhdasta toimintakokemusta hakeville pelissä saattaa olla jo liikaakin liikkuvia osia, ja jos ei ole valmis näkemään vaivaa opetellakseen miten vaikkapa kerättäviä materiaaleja käytetään, pelin loppupään sisältö tulee olemaan melkoinen haaste.

Jos Destiny jäi vuosi sitten hankkimatta sen ristiriitaisen vastaanoton vuoksi, nyt se on se peli minkä sen odotettiin olevan. Se on kerrassaan loistava toimintaeepos, jossa on vauhtia ja vaaratilanteita jatkuvalla syötöllä. Sen pelimekaniikka on viimeisen päälle hiottu helmi, ja sen parissa viettää kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja aivan kuin huomaamattaan. Hintalappu saattaa tuntua kovalta, mutta sille todellakin löytyy vastinetta.

DestinyDestiny
HQ
HQ
Destiny
Destiny
Destiny
Destiny
Destiny
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Uusi Dreadnought pelialue, kolmas subclass jokaiselle hahmoluokalle, paljon pelattavaa myös pvp-kahinoihin
-
Vanhojen kenttäalueiden kierrätys, kallis hinta, edelleen alikehitetty tarina
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Destiny: The Taken King (DLC)Score

Destiny: The Taken King (DLC)

ARVIO. Kirjoittaja Jori Virtanen

Destiny 2.0 on uusi, uljas painos Bungien scifi-räiskinnästä, mutta miltä näyttää sen kruunava The Taken King -lisäosa?

Destiny 2 pyrkii palkitsemaan veteraanit

Destiny 2 pyrkii palkitsemaan veteraanit

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Bungie suunnittelee erilaisia tapoja muistaa alkuperäisen pelin veteraaneja. Ehdot suorittaneet saavat käyttöönsä erityisiä emblemejä. Niiden ulkonäön pääsee katsomaan...



Ladataan seuraavaa sisältöä