Deliver at All Costs ei aivan onnistu kokonaisuutena

Viime vuonna kesän lopulla sain tilaisuuden suunnata Lontooseen katsomaan kourallista Konamin tulevia pelejä. Yksi sellainen peli oli täysin odottamaton projekti, jossa Crazy Taxi kohtaa Destroy All Humans! -pelin kaltaisen idean: Deliver at All Costs, jonka on tehnyt Far Out Games. Tuolloin peli onnistui viihdyttämään ja yllättämään, mutta entä nyt, kun julkaisu on käsillä?

Ennen kysymykseen vastaamista on syytä kertoa, millainen peli oikeastaan on. Kyseessä on seikkailupeli, jossa ollaan kuljetusheppu We Deliver -yhtiön palveluksessa. Tavoitteena on suorittaa epätavallisia asiakkaiden pyyntöjä käyttäen kätevää kippiautoa ja niitä vehkeitä, joita autoon saa, ja koska nyt ollaan 1960-luvun alussa, henkii teema ja teknologia paljolti sitä Maailmannäyttelyn henkeä, missä tähdet tuntuivat olevan saavutettavissa, ja missä terveys ja turvallisuus eivät aina painaneet vaakakupissa. Tästä tulee vertaus "Crazy Taxi kohtaa Destroy All Humans!", sillä Deliver at All Costs yhdistää toisen rakenteen, ja toisen pelattavuuden.

Joka tapauksessa pelaaja on maailmassa, joka koostuu useista toisiinsa yhteydessä olevista avoimista kentistä. Sitten ajetaan ajokilla, jonka ajotuntuma on hyvin löysä ja liukuva tavalla, joka ennakoi hulvatonta fysiikkamallinnusta, ja sitten on suoritettava töitä, joka saattaa olla atomipommin toimittamista, elävä purjekala tai pyöreä ydinsuoja omaan kuorma-autoon kiinnitettynä kuin Reyesin kassakaappi Fast Fivessa, ja paljon, paljon muuta. Mukana on etenevä tarinalinja, joka nivoo jokaisen työn ja jakson yhteen, ja tässä Deliver at All Costs alkaa mennä vikaan.

Se mikä aluksi näyttää yksinkertaiselta kuljetussimulaattorilta, tekee nopeasti selväksi, että kyseessä on itse asiassa salaliittotarina, missä yksi mies, päähenkilö Winston Green, saa tehtäväksi suojella jotain kummallista uteliailta silmiltä. En paljasta tässä, mikä se on, muta "esine" johtaa pian aikamatkustukseen, varjohallinnon sekaantumiseen, kaappausjuoniin ja muuhun pienessä amerikkalaisessa kaupungissa aikana, jolloin sota kommunismia vastaan oli tulossa tunnetummaksi.

Ennen pelattavuuteen paneutumista mainitsen ensimmäisestä huonosta puolesta Deliver at All Costsissa, ja se on, että tarina on liian kummallinen ja hullu. Muuttuu haasteeksi pysyä kärryillä tarinassa, eikä ainutkaan henkilöhahmo tunnu uskottavalta tai tutulta. Ymmärrän, että ajatuksena on tehdä pelistä absurdi, mutta Deliver at All Costsissa ei ole rakennetta tai tarkkuutta käsitellä niin kummallista ja suureellista ideaa.

Niin tai näin, tarina sikseen, ja puhutaan pelattavuudesta. Varsinainen pelimekaniikka esitellään hyvin, ja tarjolla on nautittava ja pelihallimainen kokemus, jossa on tarjolla kaikki, mitä haluta voi peliltä, joka limittää yhteen DAH-kaltaisen tutkimisen kera tuhon, joka saisi Burnoutin fanin hymyilemään. Pelaaja ajelee eri kentissä selvittäen töitä selviten samalla erikoisten toimintojen kanssa (esimerkiksi purjekala sätkii usein, ja näin kuorma-auton ohjaaminen muuttuu painajaismaiseksi), ja tämän ohella voi kruisailla vapaasti pelin maailmassa rikkoen laatikoita ylimääräisen rahan ansaitsemiseksi, avaten arkkuja saadakseen uusia raaka-aineita kuorma-auton parantamiseksi ja jopa tehdä sivutehtäviä tai löytää harvinaisia ajokkeja matkan varrelta. Monin tavoin pelin maailma ja tehtäväsuunnittelu on hyvin alkeellista, mutta se toimii, jos sen kanssa oppii elämään...

Sanon tämän, koska ydintehtävien eli jakohommien ohella sivutehtäviä on hyvin harvassa. Muu osa maailmasta ei ole kovinkaan nautinnollinen "suorittaa". Jos nauttii runsaiden (siis runsaiden) keräilytavaroiden haalimisesta, silloin Deliver at All Costs on oleva mieleinen peli, mutta jos se ei ole se oma juttu, tai ehkä haluaa jotain muuta, jolla pelattavuus nivoutuu yhteen osaksi muuta kokonaisuutta, on pian edessä väsyminen ja motivaation puute rientää kohteesta toiseen. Tämä on isompi ongelma kuin voisi luulla, sillä Deliver at All Costs ei tarjoile paljoa muuta kuin ydintarinan ja keräilyroinan etsimisen.

Minulle tämä on sääli, sillä pelin ajatus ja tyylilliset valinnat ovat onnistuneita. Tuhomekaniikka on mahtava, ajotuntuma ja pelihallimaiset muutokset haasteineen tuovat mukaan lisähaastetta, ja isometrinen kamerakulma niin ikään toimii hyvin. Ulkoasu, taiteellinen tyyli, grafiikka ja pienet viittaukset, kuten toimivat radioasemat, tekevät pelin maailmasta sellaisen kuin se sijoittuisi 1960-luvulle, ja huolimatta siitä, että hahmomallinnus on välivideoissa kauheaa, ovat suoritukset varsin hyviä nekin.

Tuntuu kuin Far Outilla olisi ollut kaikki keskeiset osat pelille paikoillaan ja ajateltuina, mutta kaikki hajoaa käsiin vaikeasti seurattavan tarinan ja mitättömien lisätehtävien vuoksi. Deliver at All Costs saattaa viihdyttää ensimmäisen tunnin ajan, mutta tuntien karttuessa pelaaja menettää nopeasti innon jatkaa, sillä yhä vähemmän syytä jatkaa on mukana.

Siksi Deliver at All Costs tuntuu hukatulta tilaisuudelta. Osia pelistä kannattaa tuoda esille, mutta kaikkiaan tässä on peli, joka ei aivan onnistu. Se muistuttaa kuriiritoimitusta: toimitettu perille näennäisesti hyvässä kunnossa, mutta laatikon avatessa paljastuu, että sisältö on kolhiintunut...