Dear Red

Viime vuoden indie-läpimurto Undertale sai minut uskomaan, että pelienteko-ohjelmilla voi saada jotain upeaa aikaan. Dear Red kuitenkin muistutti Sturgeonin lain olemassaolosta.

Dear Redin kuvaus vaikutti erittäin lupaavalta. Olen aina tykännyt peleistä, missä valinnoillani on väliä, ja 17 eri lopetusta tarinalle sai minut uskomaan, että pelissä todellakin olisi pelattavaa. Uskottelin itselleni, että RPG Makerillä tehty peli voisi näyttää kyntensä. Toisin kuitenkin kävi.

Peli alkaa lällytarinalla siitä, kuinka päähenkilön äiti kuoli tytön ollessa kuusivuotias. Nyt hän muistaakin, että äiti murhattiin. Seuraavassa kohtauksessa "Murderer"-nimellä kulkeva mies hoitaa kipeää tytärtään, luvaten pitää hyvää huolta hänestä. Samaan aikaan tyttö onkin jo talon etupihalla, valmiina kolkuttamaan ovea ja murhaamaan murhaajan.

Kun itse peliä pääsee viimeinkin "pelaamaan", ei tarjolla ole paljoa. Nätissä etupihassa on ovi, jonka valitseminen avaa mahdollisuuden kolkuttaa tai avata sen. Tämän jälkeen jokainen valinta johtaa pieneen pätkään dialogia, mahdollisesti uuteen valintaan ja lopulta hyvin hämärään lopetukseen. Se onnistuu herättämään vain entistä enemmän kysymyksiä. Ja tätä samaa on tarjolla sen 17 lopetuksen verran. Niistä jokainen yrittää mysteerisesti aukaista tarinaa hieman enemmän, kuitenkin epäonnistuen siinä täysin.

Pelin läpituhertamiseen meni noin 30 minuuttia. Koska nimessä on "Extended", päätin perehtyä Dear Redin historiaan. Tietoa löytyikin nopeasti. Peli on alunperin tehty vuonna 2014 johonkin vietnamilaiseen Game Jam -tapahtumaan, jonka jälkeen se on ollut ilmaiseksi ladattavissa tähänkin päivään asti. Extended-versio on kehittäjän mukaan vaihtanut grafiikoita ja lopetuksia, mutta en nähnyt tämän ja ilmaisversion välillä mitään muutoksia.

Loppujen lopuksi Dear Red on peli, jota ei voi varsinaisesti oikein edes kutsua peliksi. RPG Makerillä tehdyssä tekeleessä ei ole roolipelielementtejä, ja paria pelimekaniikkaa lukuunottamatta peli olisi toiminut paremmin visuaalisena romaanina. Psykopaattitytön tarinaa ei pahemmin avarreta, eikä kehittäjällä itselläkään tunnu olevan tietoa omasta tarinastaan. Häneltä asiasta kysyttäessä vastaukseksi saatiin vain "Ehkäpä joo, ehkäpä ei. Ken tietää?"

Huomautan tosiaan, että ei Dear Red ollut äärettömän huono. Se kuitenkin toimi moitteettomasti, musiikkia oli miellyttävä kuunnella, ja maisematkin olivat ihan mukiinmeneviä. Jos tämä olisi ilmestynyt Steamissä ilmaiseksi, en ehkä näkisi sitä niinkään pahana. Kolmen euron Steam-julkaisu antaa kuitenkin ilmi, että kehittäjä on vain yrittänyt rahastaa taannoin tekemällä pelillään lisäämällä siihen muutaman keräilykortin ja jakamalla koodeja kaiken maailman pelipaketteihin.

Kuten Theodore Sturgeon sanoi, 90 prosenttia kaikesta on roskaa. Tämä pätee myös Game- ja RPG Makerillä tehtyihin peleihin.