Deadpool

Deadpoolin karuun todellisuuteen laskeudutaan lokoisasti tutkimalla tämän asuntoa. Jossain muussa pelissä alku voisi olla pitkästyttävä, mutta tässä vaikutelma on päinvastainen: Marvelin antisankariin perustuvan toimintaseikkailun itseironinen huumori potkaisee persauksille jo alkumetreillä. Ihmettelen valtavaa tiskivuorta, kävelen ohi ruudinhajuisen asevaraston ja teen tarpeeni sotkuisessa pikkulassa. Joka paikassa Deadpool laukoo hysteerisiä, vulgaareja ja jopa elämänmakuisia kommentteja.

Ja se neljäs seinä - se rikotaan yhtenään maan tasalle, aivan kuin sarjakuvien perusteella voisi odottaa. Jo alkumetreillä pelaajaa muistutetaan, että tässä pelataan peliä. Saan kommenttia ensimmäisestä erittäin helposta saavutuksesta, ja kun tutkin kirjahyllyä, se osoittautuu höyhenenkevyeksi lavasteeksi, jonka voi helposti nostaa yhtenä kappaleena. Hetken kuluttua naiskuriiri koputtaa ovelle ja kertoo, että hänellä on paketti. Mihin tietysti deadpoolimaisen korrekti vastaus on "niin minullakin". Seksistisiä vitsejä on pelissä satoja. Paketti sisältää sattumoisin juuri pelattavan pelin käsikirjoituksen, jota Deadpool alkaa lukea ja korjailla: "tämä tässä ei ole ihan sankarimatskua."

Huumori High Moon Studiosin toimintaeepoksessa vyöryy kuin höyrykone, ja vaikka sitä voisi kuvailla aika poikamaiseksi, ei se vilise pelkkiä tissi- ja kakkavitsejä (vaikka niitäkin kyllä riittää). Deadpoolin tempauksia on hauska seurailla, ja tyrskähdän aidosti nauruun, kun tämä räjäyttää pomppulinnan ja hyppelehtii kiljuen sisään. Randomia, kuten nuoremmat ehkä saattaisivat sanoa. Alueelta toiselle hissillä liikuttaessa voi laulaa karaokea hissimusiikin tahtiin, mikä on myös animoitu kerrassaan hykerryttävään tyyliin.

Ilakointia voi kuitenkin hieman hillitä se, että huumori tuntuu äkkiseltään pelin kantavalta voimalta eivätkä nopeasti toistaviksi käyvät taistelut tuota yhtä hyvää fiilistä. Deadpoolin arsenaali koostuu miekalla ja aseella tehtävistä hyökkäyksistä, jotka voi linkittää komboiksi, jotka puolestaan avaavat oven suurempia vihollisryppäitä kampittaville erikoishyökkäyksille. Mukaan tarttuvalla roinalla voi puolestaan ostaa uusia kykyjä ja aseita. Systeemi on siis varsin tutunoloinen.

Mukana on myös helppoja ympäristöpohjaisia pulmia. Ammun kaltereiden takaa kytkintä ja matka jatkuu taas. Myöhemmin hissit eivät käynnisty ja Deadpoolin on luikittava kellariin pistämään kipinää generaattoriin.

Pienen kiipeilyn jälkeen päädytään Great White Newsin katolle, jossa hyökkäyskopteri odottaa ärsyttävän tehokkaan miniguninsa kera. Deadpoolin elinvoima mulahtaa pohjamutiin ja kuolen pariin otteeseen. Deadpoolin sisäiset ajatukset (hahmolla on kaksi toisistaan poikkeavaa persoonallisuutta) pilkkaavat minua ja pohtivat, onko kopterin kaappaaminen todella noin vaikeaa. Lopulta onnistun ninjailemaan helikopterin laskeutumisalustalle, jossa Deadpool teleporttaa lentäjän paikalle ja surmaa lentäjän. Nyt minigun on pelaajan käsissä ja peli tarjoaa tilaisuuden suolata lukuisat viholiset ja toisen helikopterin.

Ennen pitkää on aika taistella minipomon kanssa, ja Deadpool joutuu kasvokkain parimetrisen bazookaa kantavan korston kanssa. Teleporttauskyky tulee tarpeeseen ohjusten väistelyssä, ja yritän samalla saada puhtaita pääosumia hitaasti tallustavaan pahikseen. Taistelu tapahtuu muutamassa käytävässä, jotka kaikki johtavat sisempään huoneeseen ja säännöllisesti spawnaavien täydennysammusten luo.

Minipomo on tässä vaiheessa demoa tervetullutta vaihtelua lukuisten vihollisaaltojen kurmottamiseen, mutta erityisen hienostunut tai jännittävä kamppailu se ei ole. Otan vähän osumaa, piiloudun lataamaan energiaa ja odotan oikeaa hetkeä iskeä takaisin, toistaen prosessin uudelleen ja uudelleen.

Peliin kuuluu myös erillinen Challenge-moodi, jossa niskaan ryöppyää kolme alati vaikeutuvaa vihollisaaltoa. Jo tarinassa vierailtuun Great White Newsin pilvenpiirtäjään sijoittuvassa kentässä viholliset on peitottava kolmessa minuutissa, jotta haaste läpäistäisiin. Selviydyn haasteesta 2 minuutissa 57 sekunnissa ja punnerrusta voisi kuvailla ihan kivaksi. Olettaisin, että moodi jää kuitenkin kokopelissä kampanjan varjoon.

Onko Deadpool sitten odottamisen arvoinen? Näiltä pohjilta se vaikuttaa kelvolliselta, mutta vaikka välivideoiden ja huumorin suhteen revitelläänkin kunnolla, pelin syvyys jää huolettamaan. Deadpool muistuttaa sosiaalisessa tilanteessa vähän sellaista tyyppiä, jonka hulluja ja suorasukaisia kommentteja kuuntelee hetken, mutta jota ei pitemmän päälle jaksa. Silti, aikaa on vielä yllättää.