Oletko koskaan pistänyt merkille, kun fiktiivinen hahmo alkaa puhua suoraan yleisölleen, jakaen ajatuksiaan ja jopa unohtaen osansa tarinassa? Jos vastaus on kielteinen, löytyy sinulle onneksi nyt paras mahdollinen opettaja Deadpoolin hahmossa.
Deadpool saattaa muistuttaa hieman Hämähäkkimiestä, muttei todellakaan ole suurisydäminen sankari. Lähinnä Deadpool on välinpitämätön, ylimielinen, suurisuinen ja poliittisesti epäkorrekti palkkasoturi, joka jatkoi tyynesti samoissa hommissa saatuaan supervoimansa rakentaen itselleen maineen aikojemme antisankarina. Deadpoolin seikkailuita on seurattu jo vuosia sarjakuvissa, ja esiintyypä tämä myös Marvel vs. Capcom 3:ssa.
Deadpool on myös omassa pelissään äänessä koko ajan ja höpöttää pelaajalle tämän niin kutsutun neljännen seinän läpi jatkuvasti. Kenellekään ei jää epäselväksi, millaisista naisista palkkasoturi pitää, mitä mieltä hän on nykyisestä tilanteestaan tai mitä sinä pelaajana voisit tehdä pelataksesi häntä hieman paremmin.
Gamescomissa nähdyssä ensimmäisessä peliesittelyssä punamusta antisankari nojautui kohti kameraa ja tiedusteli, oliko yleisössä laisinkaan tyttöjä. Myöhemmin kuultiin hirvittävä versio Patsy Clinen Crazystä hississä, nähtiin palkkasoturi tiirailemassa rintavarustuksia ja kohta pomppimassa riemukkaasti pomppulinnassa. Tämä kaikki, ja Deadpoolin filosofointi siitä kuinka aseet eivät tapa ihmisiä (hän tappaa), olivat vahvasti yksissä tuntemamme hahmon kanssa.
Peliä kehittävä High Moon Studios (Transformers: Fall of Cybertron) on selvästi panostanut urakalla vastatakseen sarjakuvafanien odotuksiin. Sarjan tämänhetkinen kirjoittaja Daniel Way on myös pelin kässärin takana, joten hahmon tuttu tyyli on taattu. Mutta mitä muuta Deadpoolilta voidaan pelinä odottaa kuin neljännen seinän rikkomista?
Ensinnäkin kyseessä on kolmannen persoonan sarjakuvamainen toimintapeli. Tarjolla on tasoja loikittavaksi, vihollisia piestäväksi ja jopa ongelmia ratkaistavaksi. Tarina noudattaa lineaarista kaavaa eri tehtävien ja tavoitteiden puitteissa.
Deadpool on pelin kannalta kiitollinen hahmo akrobaattisen luonteensa vuoksi. Kaiken ytimessä on nopeatempoinen toiminta, jossa antisankari loikkii pitkin seiniä ja ketjuttaa iskuja supernopeiksi komboiksi. Pelkkää nyrkkirysyä peli ei kuitenkaan ole, vaan siitä löytyy myös huomattava asevalikoima.
Tarjolla on lähitaisteluaseita, pitkän matkan kivääreitä sekä omalaatuisiin keksintöihin nojaavia tykkejä. Deadpool osaa myös räiskiä ja huitoa kahdella pistoolilla tai miekalla yhtä aikaa. Kehittäjien tavoitteena on ollut, että aseiden vaihto muuttaa samalla myös pelityyliä, eikä vain sitä kuinka pitkälle veri roiskuu. Demossa nähtiin, miten voimakkaasti toiminta muuttuu riippuen siitä, rynnitäänkö vihollisjoukon päälle miekat kädessä vai ammuskellaanko näitä taktisesti suojasta.
On silti aivan liian aikaista sanoa mitään pelin lopullisesta laadusta. Hatunnosto sille, että High Moon yllätti kaikki esittelemällä varsinaista pelitoimintaa jo näin varhaisessa vaiheessa, mutta siitä oli helppo nähdä, kuinka pitkä matka näillä on vielä edessään. On luonnollista, että kehittäjät halusivat ensin saada pelin fiiliksen kohdalleen ja täyttää näin fanien toiveet. Omalaatuinen komedia sekoittuikin siinä roisiin väkivaltaan totuttuun tyyliin.
Puhekuplat ja veriroiskeiksi räjähtävät viholliset eivät kuitenkaan riittäneet antamaan Deadpoolille muuten sarjakuvamaista fiilistä. Liikkuminen on pelkistettyä ja välillä aika tönkön näköistä, eivätkä tehtävärakenteet tai pelilliset mahdollisuudetkaan vielä aivan auenneet. Toivotaan kuitenkin, että nämä saadaan oikaistua ensi vuoden julkaisuun mennessä, jotta High Moon todella päätyy tekemään kunniaa Deadpoolille ja tämän faneille.