Darkest Dungeon II, vaikea päästä kärryille

Darkest Dungeon 2 on vaikea arvioitava sen menneisyyden painolastin vuoksi. Ykkösosakin nousi suosionsa huipulle vasta lukuisien päivitysten ja muutosten jälkeen, joten ehkä Red Hook Studiosilla on nytkin mahdollisuus parantaa ristiriitaisen vastaanoton saanutta peliään.

Okkultismia ja pahoja viboja sisältävän kylän sijaan pelaaja pistetään kakkososassa tien päälle niin sanotussa roguelite-hengessä, jossa jokainen yksittäinen läpipeluukerta on erilainen ja lukuisista satunnaisista tapahtumista koostuva minitarina. Tehtävänä ei ole enää kouluttaa ja varustaa tehokasta "gladiaattoritallia", vaan valita jokaiselle pelikerralle neljän hengen seurue erikykyisistä hahmoista. Suurin osa ykkösosan hemmoista ja hemmottarista ovat edelleen läsnä, tällä kertaa omine lineaarisine ja vähitellen avautuvine taustatarinoineen, joiden läpikäyminen kasvattaa samalla heidän voimatasoaan. Muutenkin homman nimi on (liiankin) hidas uusien esinetyyppien, hahmojen ja heidän kykyjensä kartuttaminen, jotta pelikertojen lopussa olevat pomot saisi kaadettua. Homma ei kuitenkaan ole helppo, sillä säälimätön vaikeustaso ja noppasäkä pistävät hyvin alkaneelle istunnolle nopeasti lopun. Peli ei lisäksi halua enää pelaajien hidastelevan ja parantelevan itseään taistelun jo ratkettua, sillä kunnon parannusloitsut ovat nyt joko pitkien vuororajojen kahlitsemia, tiettyyn minimielinvoimamäärään sidottuja tai molempia.

Darkest Dungeon 2:n vuoropohjainen taistelu koostuu pelaajan ja vihollisen ryhmästä, joista jokaisella on oma paikkansa etulinjassa, keskellä ja takana. Eri hahmojen kyvyt saattavat toimia vain tietyiltä paikoilta ja kohdistua vain tiettyihin paikkoihin vastustajan puolella. Tämän takia sijoittautumisella on valtava merkitys menestykselle, ja väärässä paikassa seisoskeleva sankari ei välttämättä saa mitään aikaiseksi. Erilaisia hyökkäyksiä, puolustuksia, apukykyjä ja pelikentän manipulaatiotaitoja on tuhoton määrä, ja jokainen hahmoista voi tienata uusia vähitellen pelissä pärjäämällä. Jokaisella on lisäksi omat erikoistumisensa, jolloin esimerkiksi joka paikan höylänä toimiva etulinjan Man-At-Arms voi erikoistua kavereiden tehostamiseen Sergeantina tai kestämään enemmän vahinkoa Bulwarkina. Pelin ensimmäisten kymmenien tuntien aikana valinnanvaraa on kuitenkin hyvin paljon vähemmän, ja etenkin uuden hahmon avaamista odottaa tuskallinen alitehoisen vempulan ohjastaminen läpi ylivoimaisten vastusten.

Sankaripoppoo kulkee taistelusta toiseen kärryissä, joita pelaaja ohjastaa osin itse tielle jääneitä rojuläjiä keräten. Tämä näennäistä tekemistä teettävä mekaniikka käy kuitenkin ensimmäisten muutamien tuntien pelaamisen jälkeen todella tympeäksi, sillä hevoskärryjen ohjaaminen ei ole hauskaa, ja samalla hahmojen väliset matkakeskustelut ja muut sen sellaiset menevät täysin ohi. Ohjaamista ei kuitenkaan haluaisi jättää tekemättä, sillä yli ajetun rojun seasta löytyy usein kolikoita tai jopa esineitä. Ja koska peli on etenkin aloitellessa todella haastava, kaiken pienenkin avun haluaa ottaa vastaan. Eri alueilla edetessä vastaan tulee sekä erilaisia pysähdyspaikkoja omine pienine valintoineen, tilaisuuksia parantaa omaa tiimiä joko hetkellisesti tai pysyvästi sekä tietenkin taisteluita maantierosvoja, epäkuolleita, kultisteja ja kosmisia voimia vastaan. Jokaisessa kohtaamisessa on omat riskinsä, joten pelaajan on jatkuvasti arvioitava, mikä reitti olisi paras sekä palkintojen että hengissä selviämisen kannalta.

Ensinnäkin on nostettava hattua, että Red Hook Studios on uskaltanut lähteä muuttamaan hyvin toiminutta kaavaa näin rankalla kädellä. Samalla on kuitenkin todettava, että kaikki muutokset eivät ole erityisen onnistuneita. Vaikka epäonnistuneetkin yritykset tuottavat päivitysmateriaalina toimivia toivon kynttilöitä, edistys ei tunnu yhtä konkreettiselta tai miellyttävältä kuin ensimmäisen Darkest Dungeonin kaupungin ja oman sankariporukan ohjastaminen. Pelikerrat ovat myös alttiimpia huonolle tuurille, sillä satunnaisuutta on mukana enemmän kuin aiemmin, ja se toimii usein pelaajaa vastaan. Kun itse kutittelee 4-6 pistettä vahinkoa per isku, satunnaisvastustajan kiskaisema 18 pisteen kriittinen osuma ja siitä seuraava tiimin jäsenen välitön kuolema korpeavat. Yksittäinen pelikerta ei myöskään ole erityisen lyhyt, ja vähänkään pidemmälle edennyt kärryreissu lasketaan helposti tunneissa.

Toinen periaatteessa mielenkiintoinen, mutta toteutukseltaan ongelmallinen, ominaisuus on tiimin jäsenten välisissä suhteissa. Erilaiset esineet, tapahtumat ja silkka säkä voivat sekä lujittaa että heikentää tiimiläisten mielipidettä toisiinsa. Tämä puolestaan ilmenee pelissä hyvässä tapauksessa hyvien kaverusten yhteishyökkäyksenä, ja huonossa tapauksessa häirintänä, stressinä tai vastaavana. Ongelmallisinta tämä on silloin, kun kriittisessä tilassa olevan henkilön parantaminen saa toisen suuttumaan, missä ei tilanteen kuolemanvakavuuden huomioiden ole mitään tolkkua.

Alkuperäisen pelin ainutlaatuinen voimakkailla varjoilla ja viivoilla viimeistelty tyyli on siirretty kolmiulotteiseksi erittäin onnistuneesti. Eri iskut ja niitä säestävät animaatiot ovat näyttäviä, eikä hahmojen ilmeikkyys ole kadonnut mihinkään. Käyttöliittymä on sen sijaan ottanut isomman kolauksen, ja pelin minimalistisemmassa toteutuksessa lapsi on välillä mennyt pesuveden mukana. Tilaa PC-ruudulla olisi vaikka kuinka rutkasti, mutta jostain syystä sitä ei haluta hyödyntää maksimaalisella tavalla, ja esimerkiksi ikoneihin luotetaan aivan liian paljon ilman selventäviä tekstejä. Äänipuolella erityismaininnan ansaitsee edelleen erinomainen Wayne June, joka tarjoaa kertojaäänenä samoja synkkiä ennusteita ja lakonisia kannustuksia kuin ykkösosassakin, mutta hieman eri roolissa.

Darkest Dungeon 2 on lupaava, mutta tällä hetkellä ristiriitainen kokemus. Pelin maailma on siirretty onnistuneesti kolmiulotteiseksi, mutta isot pelin rakenteeseen ja edistymiseen tehdyt muutokset eivät tule miellyttämään kaikkia. Sen käyttöliittymä kaipaa vielä rutkasti parantelua, alkupuoli hieman kevyempää vaikeustasoa ja noppatuurin merkityksen vähentämistä. Peli voi vuoden päivitysten päästä olla hiotumpi ja eheämpi kokonaisuus, mutta tällä hetkellä sitä on vaikea suositella, ellei ole valmis matkustamaan melkoisen kuoppaisella tiellä ilman minkäänlaista jousitusta.