Dark Souls on vuoteen 2018 mennessä jo todellisen klassikon maineessa. Armottoman haastava, mutta silti pelimekaniikaltaan reilu kolmannen persoonan fantasiaseikkailu palkitsee kärsivällisyyden tavalla, johon harva moderni peli pystyy. Vaakakupin toisella puolella keikkuu toki välillä äärimmäiseksi yltyvä vaikeustaso, joka on epäilemättä johtanut useisiin tuhoutuneisiin ohjaimiin vuosien varrella.
Vahva tunnelma, kiehtova pelimaailma sekä tietysti parhaimmillaan pienen kerrostalon kokoiset pomohirviöt ovat cocktail, johon on helppo upottaa kymmeniä tunteja omia taitoja parannellessa sekä hitaasti uusia alueita avatessa. Pääkehittäjä Hidetaka Miyazakin tapa kertoa tarinaa hyvin vihjailevasti ja epäsuorasti antaa myös pelaajan mielikuvitukselle tekemistä. Ei siis ihme, että Youtube on pullollaan teorioita lähes kaikesta peliin liittyvästä.
Trilogian ensimmäinen osa remasteroitiin nykysukupolven koneille kuluneena kesänä pääosin onnistuneesti onnetonta nettikoodia lukuun ottamatta, ja myös Switch-version piti nähdä päivänvalo samassa rytäkässä. Näin ei kehitysvaikeuksien vuoksi kuitenkaan tapahtunut. Nintendo-kansa pääsee ylistämään aurinkoa sekä tutkimaan Lordranin synkkiä mantuja vasta nyt, kuukausia muita pelaajia jäljessä.
Dark Souls Remasteredin niin sanottu handheld mode on kerrassaan mainio tapa palata jälleen monelle hyvin tutun pelimaailman uumeniin. Pelaaminen esimerkiksi bussimatkalla on aluksi hauskaa ja sykähdyttävää. Vaikka ruudunpäivityksellä ei ole mitään asiaa lähelle isompien konsolien tai PC:n asettamaan 60 ruudun silkkisen sulavaa päivitysnopeutta, tuntuu 30 hujakoilla pyörivä Switchin Dark Souls todella nostalgiselta ja pääosin toimivalta teokselta. Pelaaminen konsoli televisioon telakoituna onkin sitten jotain ihan muuta.
Televisioon kytkettynä Switch joutuu nimittäin todelliseen puristukseen pelin kanssa. Konsolin pikkuruinen tuuletin antaa välillä ihan kaikkensa ja ruudunpäivitys takkuaa pahasti korkeamman resoluution vuoksi. Vertailukohtana Dark Souls III pyöri perinteisellä Xbox Onella heikosti, mutta sen kehno taso alitetaan nyt kerta toisensa jälkeen. Täten osa pomotaisteluista hidastuu puuroksi, jota on lähes mahdoton hallita mitenkään viihdyttävällä tavalla hihojaan polttamatta. Grafiikkaa on myös karsittu esimerkiksi valaistuksen ja tekstuuritarkkuuden osalta kuorman keventämiseksi. Onneksi Dark Souls Remasteredin pelaamiseen isolla näytöllä on olemassa paljon parempiakin vaihtoehtoja.
Pelatessani TV:n kautta huomasin myös selvästi äänimaailman vahvan kompression. Kaikkea alun perin kohtalokkaasta musiikista suorastaan piinaaviin tehosteääniin vaivaa nyt tietty alhaisen bittitason mukanaan tuoma kohina, joka suorastaan hämmästyttää kunnon äänentoiston läpi kuunneltuna. Handheld mode onneksi vähentää ongelman ilmeisyyttä. Kortin kääntöpuolena pelin asennuskoko on saatu puristettua lähes puoleen PS4 ja Xbox One -versioista, mikä miellyttää etenkin muistikortittomia Switch-pelaajia.
Pelin verkkokoodin luotettavuus selviää vasta ajan kuluessa ja palvelimien auetessa suurelle yleisölle. Toivottavasti kehittäjillä riittää motivaatiota hioa ja pitää kokemus mahdollisimman sujuvana. Dark Souls -pelit ovat aina haalineet ympärilleen uskollisen yhteisön verkkopelaajia, joten olisi harmi, jos yhteysongelmat tappaisivat tämän heti alkuunsa.
Dark Souls loi oman lajityyppinsä, ja se on pelisarjana aikakautemme parhaimmistoa. On sangen viihdyttävää voida napata From Softwaren mestariteos mukaan tien päälle matkakumppaniksi, mutta en todellakaan suosittelisi peliin tutustumista juuri tämän version parissa. Pelin vannoutuneille faneille tässä on kuitenkin tarjolla hauska ja nostalginen välipala ennen kehitysstudion lupaavaa Sekiro: Shadows Die Twice -samuraieeposta.