Dark Quest 2

Vanhan ajan vuoropohjaisissa roolipeleissä on se jokin oma juttunsa, kun jokaista omaa vuoroaan voi miettiä ja harkita niin paljon kuin haluaa. Ja toki sitten virheistä joutuu maksamaan rankasti. Juuri tällainen on Xbox Onelle julkaistu Dark Quest 2, joka on ollut PC:lle saatavilla jo vuodesta 2016.

Peli on selvästi ottanut innoitusta lautapelistä Hero Quest, joka puolestaan innoittuu vahvasti Dungeons & Dragonsista. Tämä ei ole huono asia, ja lopputulos on eittämättä varsin viihteellinen. Dark Quest 2:n tarina on suoraviivainen, jonka ainoana tarkoituksena on tarjota motivaatio taistella örkkejä, hiisejä ja velhoja vastaan. Tässä tapauksessa hyvä hallitsija on kuollut, ja pahuus on ottanut vallan muuttaen asumaan hallitsijan linnaan.

Pelaaja omaksuu järjestysmiehen roolin ja potkaisee pahikset ulos. Tämä tapahtuu liikkumalla huoneesta toiseen, ratkoen kevyitä pulmia ja piesten vastaan asettuvia pahiksia. Kahden opastusosiona toimivan tason jälkeen peli muuttuukin nopeasti selvästi vaikeammaksi. Kolmannella tasolla siirtojaan on jo pakko miettiä, ja neljännellä tasolla joutuu todennäköisesti ensimmäisen kerran myöntämään tappionsa. Onneksi peliin takaisin pääseminen on nopeaa, joten epäonnistuminen ei häiritse paljoa. Peli tarjoaa jonkin verran mahdollisuuksia pelattavan tehtävän suhteen, ja joitakin voi pelata ihan vain erilaisia tarvikkeita keräten. Vaikeustaso kasvaa jokaisen suoritetun tason jälkeen. Toisin sanoen vaikka jokin tehtävä olisi ensimmäisellä kerralla mennyt putkeen, se ei välttämättä onnistu toisella kerralla yhtä helposti.

Lähtökohta on varsin yksinkertainen. Jokainen huone koostuu tietystä määrästä ruutuja. Näillä ruuduilla on sitten pahiksia, aarteita, ansoja ja esteitä. Sitten tarkoituksena on pohtia strategia, jolla selviytyy huoneesta päässen jatkamaan matkaa eteenpäin. Jos yksi hahmo kuolee, muiden on jatkettava matkaa ilman kyseisen hahmon kykyjä tai varusteita.

Kyseisellä tasolla pelatessaan tietenkin valitsee sellaisen hahmon, jonka olettaa tehtävästä suoriutuvan. Siksi menetys tuntuu välittömästi, ja pelaaminen muuttuu hankalammaksi. Uusia hahmoja karttuu mukaan tehtävien edetessä. Osa vapautetaan tehtävien aikana, ja osa poimitaan mukaan kaupungissa, joka toimii samalla keskusalueena. Samalla voi täydentää käyttötavaroidensa varastoa, herättää kuolleita hahmoja henkiin ja kohottaa oman joukon tasoa.

Omien hahmojen kokemustasojen kartuttaminen on mielenkiintoista, sillä pelissä on sekä aktiivisia että passiivisia kykyjä. Aktiivisissa on usein rajoituksena yksi käyttökerta tasoa kohti, kuten kirveen heittäminen tai toiselle hahmolle lisäterveyden lahjoittaminen. Passiiviset kyvyt ovat sitten aktiivisia kaiken aikaa, mutta eivät kytkeydy päälle ennen kuin niitä tarvitaan. Jousimies voi esimerkiksi ampua kaukaa ensimmäisen nuolen saavuttaen siten etulyöntiaseman. Kääpiö voi puolestaan havaita ja purkaa ansoja.

Luvassa ei siis ole mitään vallankumouksellista, mutta sitäkin viihdyttävämpää kuitenkin. Vaikeustason ansiosta kohtaamiset muuttuvat nopeasti kiinnostaviksi, ja avain menestykseen on hyvän strategian ohella oman joukon kykyjen täysimääräinen käyttö. Huolimatta yksinkertaisesta grafiikasta pelaaminen on yleensä hyvin jännittävää.

Harmillisesti valikoiden käyttöä on paljon, ja varsinkin tavaroiden hallintaan tarkoitettu valikko pursuaa yli. Jos haluaa uuden miekan, on ensin mentävä sepän luo, koska muualla ei pääse valitsemaan, mitä varusteita kullakin hahmolla on mukanaan. Varusteita ei myöskään voi vaihdella eri hahmojen kesken, ja tämän pitäisi ehdottomasti olla mahdollista. Kömpelö suunnittelu ilmenee muuallakin. Esimerkiksi jokaisen tehtävän jälkeen palataan takaisin keskusmaailmana toimivaan kaupunkiin, jossa suoritetaan aina samat toimet ennen seuraavan tehtävään lähtemistä. Jotain yllättävää rutiinin rikkomiseksi olisi ollut hyvä lisätä mukaan.

Dark Quest 2 on kokonaisuutena viihdyttävä, ja ehdottomasti niin sanottu vanhan koulukunnan peli. Samalla se kuuluu niihin nimikkeisiin, jotka menevät helposti alta tutkan. Kyseessä on loistava valinta silloin, kun haluaa jotain erilaista pelattavaa monikymmentuntisten AAA-tason pelien välissä.