CyubeVR innoittuu vahvasti Minecraftista

Minecraft (Mojang, 2011) aloitti jotain mullistavaa pelimaailmassa jo toista vuosikymmentä sitten. Pelin tyylilajia ja tekniikoita on luonnollisesti uudelleenkäytetty lukemattomia kertoja heikommalla menestyksellä. Vaikka Minecraft porskuttaa edelleen vahvana, yritystä luoda uudestaan pelin taianomaista vetovoimaa riittää muillakin tahoilla. Stonebrick Studiosin uutuusvirtuaalipeli cyubeVR tuntuu jo vähän liian tutulta.

CyubeVR:ssä ei ole mitään seurattavaa juonta tai asioita selittävää tarinaa. Kyseessä on niin sanottu hiekkakaatikko- ja crafting-pelin sekoitus, jossa voi tehdä pelin antamien rajoitusten sisällä mitä haluaa. Itselleni tällainen pelirakenne on kuin maalin kuivumisen seuraamista, sillä tarvitsen jonkin syyn pelaamiseen.

Silmistä kuvatussa cyubeVR:ssä luodaan ensitöikseen maailma, jossa peuhata. Antamalla minkä tahansa nimen maailmalle, peli hyödyntää annettuja kirjaimia, numeroita ja merkkejä osana sattumanvaraista maailman luontia kuin Wormsissa (Team17, 1995) konsanaan. Jos pelaajaa ei huvita kokeilla kaikkia pelin ominaisuuksia täysin sokkona, peli tarjoaa tekstipohjaisen opastuksen, joka käy vaiheittain läpi kaikki pelin pääominaisuudet materiaalien hankkimisesta tavaroiden rakenteluun.

Pelin alussa työkaluina ovat puunoksa, taikaämpäri ja soihtu. Tosin soihtua ei mainita ennen ensimmäistä yötä, joka on täysin pimeä. Hortoilin siis täysin mustassa yössä johonkin valoa hohkaavaan luolaan ja jäin jumiin kivien väliin, enkä päässyt tilanteesta pois kuin menemällä päävalikkoon, luomalla kokonaan uuden maailman ja aloittamalla alusta. Tutkimalla tarkemmin valikkoja huomasin, että pelissä on pinteestä pois pääsyyn tarkoitettua teleporttausta ja muuta oleellista, mistä olisi ollut hyvä saada tietää ihan opastuksissa.

Ideana on hankkia erilaisia materiaaleja tavaroiden kyhäilyä varten. Esimerkiksi puumateriaalia saa hakkaamalla kepillä puuta. Kiveä taas saa hakkaamalla kepillä kiveä, jota tosin oli harvinaisen vaivalloista löytää maailmasta, varsinkaan kun peli ei asiasta vihjaa kuin epämääräisellä kuvalla. Suureksi pettymykseksi maailmassa pyöriviä eläimiä ei voi kurittaa kepeillä tai työkaluilla edes ruoan hankkimiseksi. Kun erilaisia materiaaleja on saanut kerättyä taikaämpärillä talteen tarpeeksi, voi näitä materiaaleja yhdistellä saadakseen erilaisia työkaluja. Rakennusohjeita työkaluille saa keräämällä maailmaan sijoitettuja taikakääreitä. Esimerkiksi neljä puupalaa yhdistettynä opastuksen mukaisesti oikein kolmeen kivenpalaan tekee hakun, jolla kivien louhiminen sujuu tehokkaammin. Materiaaleja voi myös alkaa käyttämään puutason kasaamiseen, jota taas voi hyödyntää helpottaakseen rakentelua. Rakentelussa pelin asettamien säännösten ohella oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Peli mahdollistaakin muiden pelaajien tekemiä rakennelmia koettavaksi, jotka vaihtelevat linnakkeista jopa avaruusaluksiin.

Hieman puutteellisen opastuksen ohella cyubeVR:n pelimekaniikoissa on optimoinnin varaa. Sense-ohjaimilla heiluteltavat virtuaalikädet reagoivat liikkeisiin kohtalaisen hyvin. Tavaroiden nostaminen tosin vaatii erillisen jedivoimamaisen vetäisyn kohti, jonka jälkeen toisella napilla lentävästä tavarasta pitää ottaa kiinni. Tämän harjoittelu sai aikaiseksi ohi lentäviä tavaroita yhden jos toisenkin. Tavaroilla ei ole kädessä painon tuntua vaan isompikin työkalu heiluu höyhenen kevyesti. Esimerkiksi kepin iskiessä tarpeeksi kovaa puuhun saattaa keppi humahtaa puusta läpi tekemättä sen isompaa vahinkoa rungolle. Toisaalta kirveen iskeminen puuhun jumittaa aidonoloisesti terän runkoon ja sitä joutuu vetämään ulos, mikä tuntuu hauskalta ja aidolta. Tämäkin mekaniikka tosin menettää merkityksensä nopeasti, kun reaktio on jokaisella iskulla lähes identtinen. Liikkuminen tapahtuu joko vapaasti tai teleporttailen, mikä on sinänsä hyvä, sillä vapaasti liikkuessa hahmon eteneminen palikoista rakennettua vuorta pitkin tuntuu olevan hieman sattumanvaraista. Välillä hahmo menee helposti ylöspäin, ja toisinaan jumittaa täysin olemattomaankin nyppylään. Tavaroiden käsittely on yleisesti sujuvaa ja materiaalin yhdistely sopivan epätarkkaa, ettei homma karkaa ärsyttäväksi näpertelyksi. Väärin rakennettuja materiaalin palasia voi myös siirrellä saadakseen halutun muodon. Tosin en päässyt opastuksessa enää tästä eteenpäin, vaikka kuinka siirtelin palasia ohjeiden mukaisesti.

Graafisesti cyubeVR on aika kivan näköinen. Vokseleista kyhätty maailma yhdistelee minecraftmaista palikkamaastoa ja lähempänä realistista ilmettä olevia eläimiä ja kasvustoa. Luonnolliset valoefektit ja sääilmiöt, kuten lumisade ja revontulet, luovat pehmeän ja rauhallisen ympäristön alueiden muokkaamiseen ja tavaroiden värkkäilyyn. Luonnossa kirmailevat peurat ja puput ovat realistisen näköisiä ja liikkuvat uskottavasti. Tosin ne seisoskelevat usein osittain ilmassa kuutioista rakennetun maaston vuoksi. Peli pyörii sujuvasti Playstation 5:llä, mutta maailman luomista joutuu hetken odottelemaan. Rauhallisen etenemisen ansiosta pahoinvointi pysyy poissa pelaamisen aikana.

Cyube VR tähtää rauhalliseen tunnelmaan myös äänillään. Ääniefetit ovat miellyttävän pehmeitä, olipa kyseessä puun hakkaaminen tai työkalujen väsääminen. Taustaäänet myötäilevät uskottavasti seesteisiä metsiä ja kolkkoja luolia. Päällimmäisenä pelissä kuitenkin kuuluu musiikki, joka kauniilla melodioilla ja rauhallisella tunnelmallaan luo miellyttävän ympäristön. Tosin samoja biisejä pyöritetään liikaa ja osa musiikista pysähtyy oudosti kuin seinään.

Minun on hieman vaikea päästä sen asian yli, kuinka paljon cyubeVR näyttää ja tuntuu Minecraftilta. Toki grafiikka on nätimpää ja maailma yksityiskohtaisempi, mutta toiminnallisuus on paljon lähempänä Minecraftin härskiä kopioimista kuin omalaatuista virtuaaliseikkailua, varsinkin kun Minecraftiakin voi pelata virtuaalisesti. Kivan näköinen cyubeVR tarjoaa hulppeat tilat ja monipuoliset mahdollisuudet kaikenlaisen väsäilyyn virtuaalisella hiekkalaatikollaan, mutta siihenpä anti sitten oikeastaan jääkin. Puutteellinen opastus ja tekniset ongelmat eivät kuitenkaan auta minua vakuuttumaan väkertelyn kiehtovuudesta. Ymmärrän, että tämä riittää pitämään monet kiinnostuneina tuntikausia, mutta itse en heihin lukeudu.