Curse of Chucky

Ihmisiä hengiltä päästävä nukke on saavuttanut 25 vuoden iän. Merkkipäivää juhlistetaan uudella elokuvalla, jota ovat olleet tekemässä suuri osa alkuperäisten elokuvien kaartista. Leffasta täysipainoinen nauttiminen edellyttää tunnesidettä elokuvasarjaan: muuten se jättää kylmäksi.

Pyörätuolia käyttävä Nica (Fiona Dourif) asuu äitinsä kanssa omakotitalossa. Eräänä päivänä posti tuo hellyttävän nuken, joka rinnasta painettaessa ilmoittaa nimekseen Chucky. Illalla taloon kokoontuu kourallinen ihmisiä, jotka sitten alkavat päästä hengestään yksi kerrallaan. Kuka osaisi epäillä lasten lelua tappajaksi?

Elokuva etenee täysin ennalta-arvattavia polkuja ennalta-arvattavia tehokeinoja hyödyntäen. Ärsyttävää on ohjaajan tapa alleviivata tärkeitä kohtia. Yleensä tämä tapahtuu käyttämällä koko ruudun täyttävää kuvakokoa tai h-hetkellä alkavaa viiltävää musiikkia. Lisämateriaaleissa ohjaaja kertoo tavoitelleensa alkuperäisten elokuvien tyyliä. Tavoitteessa kyllä onnistutaan, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Positiivisena asiana panostetaan käytännöllisiin tehosteisiin digitaalitekniikkaa välttäen. Eniten aikaa on käytetty Chucky-nuken eläväksi tekemiseen, ja se myös näkyy.

Henkilöhahmot tuntuvat olevan kaikki tavalla tai toisella menneisyytensä arpeuttamia. Ihmisiin vain ei ehdi tai edes halua kiintyä, koska alusta lähtien katsoja olettaa heidän päätyvän lihoiksi lähitulevaisuudessa. Mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi ollut Chucky-nuken motiivi tappovimmalleen. Tätä ei kuitenkaan ole haluttu avata: lisämateriaaleissa jopa erikseen todetaan, ettei Chuckylla ole mitään erityistä syytä päästellä ihmisistä ilmoja pihalle. Se on vain kivaa.

Lisämateriaalit nostavat kokonaisarvosanaa pisteellä. Mukana on pilalle menneiden ja poistettujen kohtauksien lisäksi lyhyitä katsauksia juuri niihin aiheisiin, joita tällainen julkaisu kaipaa. Elokuvan tekemisestä kertova dokumenttipätkä on suurimmaksi osaksi ärsyttävää rinkikehumista, mutta valottaa myös tekijöiden ajatusmaailmaa rainan taustalla. Kiinnostavin on pätkä nukke-efektien luomisesta ja toteuttamisesta: wanhat tehosteet eivät (onneksi) kuolleet digitaalitekniikan myötä. Erittäin tarpeellinen lisä aiheeseen perehtymättömille on lyhyt selostus elokuvasarjan historiasta: Curse of Chuckyn ymmärtäminen ja arvostaminen edellyttää sarjan taustojen tuntemista.

Murhaava nukke näyttää ja käyttäytyy samoin kuin 25 vuotta sitten. Ainakin osaa katsojista tällainen "back to basics" varmasti miellyttää.