Crisis Core: Final Fantasy VII - Reunion on remasteroinnissaan vain vähän vanhentunut

Final Fantasy VII: Remake julkaistiin vuonna 2020, ja panokset olivat korkealla. Vastaanotto oli pääasiassa positiivista, mutta muun muassa omasta mielestäni tarinaan oli kajottu liiaksi. Toisin sanoen luovat vapaudet eivät aina palvelleet tarinaa.

Grafiikka oli kuitenkin komeaa, ja äänimaailma loisti niin musiikin kuin ääninäyttelynkin puolesta puhumattakaan taistelumekaniikasta. Tappelut olivat aiempaa modernimpia, mutta se vaikutti ottaneen innoitusta esiosasta Crisis Core: Final Fantasy VII, joka julkaistiin PSP-käsikonsolille vuonna 2007. PSP-kahleet on nyt vihdoinkin katkaistu, ja remasterointi on julkaistu.

Pääasiallinen juttu on tarina, ja tällä kertaa se kerrotaan alkuperäiselle teokselle uskollisesti. Zack Fair on Shinran nuori supersotilas, joka aikoo tulla sankarinsa Sephirothin veroiseksi. Peli kattaa seitsemän vuotta Zackin elämää aina Final Fantasy VII:n alkuun saakka.

Tarina käsittelee keskeisiä asioita Final Fantasy VII:n tarinasta, ja paikoin juonta voi olla hankala ymmärtää ilman Final Fantasy VII:n ja Crisis Coren tuntemusta. Remasteroinnin ansiosta kuitenkin ehkä se paras tarina Final Fantasy VII -kokonaisuudessa on nyt uusien pelaajien ulottuvilla. Suurin kunnia tästä menee Zackille, joka on miellyttävä henkilöhahmo kaikin puolin. Muut henkilöhahmot eivät välttämättä ole ikääntyneet kunnialla, kuten esimerkiksi Genesis. Mikäli Final Fantasy VII:n maailma kiinnostaa, kannattaa tätä peliä ajatella pakko-ostoksena.

Kyseessä ei siis ole kokonaan uusiksi tehty remake, vaan ainoastaan remasterointi. Square Enix on kuitenkin tehnyt paljon muutakin kuin parannellut resoluutiota. Asiaa voi ajatella rakennuksena, joka on koottu kokonaan uusista osista vanhoilla ohjeilla. Pelattavuus on entisellään, mutta ääniraita on uusi, grafiikkaa on paranneltu huimasti ja taistelumekaniikkaa hiukan tuunattu. Kokonaisuus onkin jossain remasteroinnin ja remaken välissä.

Playstation 5:llä peli näyttää hyvältä. Hahmomallit ovat yksityiskohtaisia, valaistus on lämmintä ja heijastumat niin asfaltista kuin marmorista tekevät vaikutuksen. Ympäristöissä on enemmän yksityiskohtia, mutta enemmän väkeä siellä olisi saanut olla. Playstation 5 rullaa silkkisesti 4K + 60 fps, mutta Playstation 4 laskee laadun lukemiin 1080p + 30 fps. Vähemmän keskeiset sivuhahmot eivät ole saaneet samaa huomiota tuunauksessa kuin muut, ja se näkyy. Kaikkiaan ulkoisesti peli on kuitenkin vakuuttava.

Alkuperäisessä pelissä ne välivideot olivat paketin kohokohta, mutta remasteroinnissa näin ei todellakaan ole. Välivideot ovat se karmeimman näköinen osuus, sillä niille ei ole tehty mitään. Niitä katsellessa huomaa hyvin, miten suuria edistysaskeleita teknologia on peleissä ottanut. Ero ei ole yhtä merkittävä Playstation 4:llä pelatessa.

Japanilainen ääninäyttely on suurimmaksi osaksi ennallaan, mutta englanniksi tehty ääniraita on äänitetty uudestaan Final Fantasy VII: Remaken ääninäyttelijöiden kanssa. Musiikkia on sitäkin parannettu, joskaan sitä ei välttämättä huomaa muuta kuin tehdessään vertailua alkuperäisen ja remasteroinnin välillä.

Parannukset koskevat myös taistelumekaniikkaa, joka on sovitettu nykyisille peliohjaimille sopivaksi. Pelaaminen muuttuukin hauskaksi, joskin veteraaneille ehkä hieman liian helpoksi tavallisella vaikeustasolla. Digital Mind Wave (DMW) tekee paluun sellaisenaan. Sen avulla Zack saa satunnaisia lisävoimia taistoissa. Toisin sanoen ne voimat eivät ole satunnaisuudesta johtuen pelaajan hallinnassa.

Valitettavasti kaikki hauskuus haihtuu sivutehtävissä, sillä kaikki ovat käytännössä samanlaisia. Ohjeiden lukemisen jälkeen suunnataan pelialueelle, jossa piestään ensin pienempiä pahiksia, ja lopuksi vielä isompi. Suorituksessa kestää muutama minuutti, ja ne on selvästi ajateltu lyhyitä peli-istuntoja varten käsikonsolilla. Näitä sivutehtäviä kannattaa välttää, sillä ne tuhoavat peli-ilon. Onneksi sentään lataustauot ovat käytännössä enää muisto vain.

Crisis Core: Final Fantasy VII - Reunion on remasterointi, joka on muita vastaavia parempi melkein kaikin tavoin. Alkuperäisen ydin on ennallaan mukaan lukien ne vanhentuneet osuudet, mutta samaan aikaan on panostettu päivittämään pelimekaniikkaa nykyaikaan. Sivutehtävien tylsyys ja välivideoiden karmeus ovat iso miinus, mutta muuten pelaaminen on mukavaa.