Crimson Alliancea pelatessa ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, mitä se ei ole. Ennakkoon tämä ylhäältä päin kuvattu toimintamätkintä kolmella eri sankarihahmolla näyttää kovasti perinteiseltä luolakomppaamiselta kokemuspisteineen, varusteiden säätämisineen ja loppupomoineen. Pelin kanssa vietettyjen tuntien jälkeen Crimson Alliance on paljastunut joksikin muuksi. Ja se ei ole välttämättä huono asia.
Tarinankerronnassa mennään hyvin perinteisillä poluilla. Löytyy (tällä kertaa naispuolista) Isoa Pahaa, armageddonia, tulta ja tappuraa. Velhon, salamurhaajan ja palkkasotilaan epätodennäköinen ja väliaikainen liitto saattaa nämä kolme yhteiselle polulle pahaa pysäyttämään. Porukan velholla tuntuu olevan eniten pelissä, ja tämän muisti palaa pätkittäin tarinan edetessä paljastaen uusia piirteitä tuhoutuneesta maailmasta. Ei mitään uutta auringon alla, mutta tiedon pihtaaminen alussa pitää sentään hieman mielenkiintoa yllä tulevista tapahtumista.
Crimson Alliancea voi pelata niin yksin kuin moninpelinäkin maksimissaan neljän seikkailijan voimin. Yhteistyössä joko samalta sohvalta tai netin yli pelattavana peli on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan. Isoja pesäeroja esimerkiksi peligenren arkkivaari Diabloon löytyy niin toiminnasta kuin sen oheisharrastuksista: ryöstösaaliin keräämisestä ja hahmonkehityksestä. Jokaisella hahmolla on neljä kykyä tai liikettä, torjunta ja näyttävä erikoisliike. Lisää ei pelin aikana tule. Taistelussa on hienoa fyysisyyden tunnetta, sillä iskut lennättelevät vihollisia kirjaimellisesti pitkin seiniä. Kentistä löytyvien räjähtävien tynnyrien sun muun irtaimiston nakkelu viereisen otuslauman keskelle räjähdyksen saattelemana vain lisää tunnetta. Eri hahmot kykenevät kyllä toimimaan itsenäisesti, mutta parhaan tuloksen saa aikaan yhteistyöllä. Esimerkiksi velho voi jäädyttää vihollisia paikoilleen isokokoisen palkkasoturin kiinnitettyä niiden huomion toisaalle. Salamurhaaja voi sitten viimeistellä poppoon parissa sekunnissa. Peli onkin parhaimmillaan juuri tällaisissa pienissä taktisissa liikkeissä.
Kaman keräämisestä kiksinsä saava hamstraaja saattaa myös pettyä, sillä uusia esineitä ei tipu kahmalokaupalla tusinavihollisilta, vaan ainoastaan isoista arkuista, joita löytyy kentistä korkeintaan pari kappaletta per hahmoluokka. Matkan aikana avautuvista kaupoista voi ostaa uutta miekkaa, kilpeä, kaapua ynnä muuta, mutta kauppojen varustevalikoimat ovat varsin pieniä.
Aluksi tämä hahmonkehityksen ohuus ja kamankeräyksen vähyys harmittaa. Mutta jo ensimmäinen pelitunti kaveriporukassa paljastaa ratkaisun hyödyt. Kun salamurhaaja ei ole joka kolmas minuutti vertailemassa veitsien statistiikkoja, toiminta soljuu eteenpäin kentästä toiseen pysähtymättä pitkäksi aikaa. Näin pelaajat voivat keskittyä täysipainoisesti toimimaan yhteistyössä vihollislaumoja vastaan iänikuisen säätämisen sijaan.
Valituksen aiheitakin löytyy. Pelin sinänsä ihan tyylikäs piirroshahmomainen ulkoasu ei ole isommissa väännöissä selkein mahdollinen. Muuten tällä ei olisi suurempaa väliä, mutta kentän lopussa saatava rahabonus määräytyy osittain sen mukaan, ovatko hahmot ottaneet osumaa luolia, kyliä tai muita kompatessaan. Etenkin lähitaistelussa vastustajien liikkeitä on välillä vaikea erottaa, mikä tekee täsmällisestä torjuntojen ja omien lyöntien yhdistämisestä haasteellista. Ongelma on sinänsä vähäpätöinen, mutta olisi ollut korjattavissa helposti muutamien vihollisten animaatioita selkeyttämällä.
Jos olet tympääntynyt odottamaan vieruskaverisi tai nettiseurasi varusteiden vertailua, Crimson Alliance on peli sinulle. Sen fyysinen ja toiminnallisempi taistelu yhdistettynä sulavaan etenemiseen toimii monia verrokkeja paremmin lyhyissä pätkissä pelattuna etenkin isommalla porukalla. Yksinpeliksi siitä ei välttämättä ole, sillä monia suunnitteluratkaisuita on tehty selkeästi moninpelin ehdoilla. Yhteistyöpeleistä pitäville peli on kuitenkin varma valinta.