Crawl

Tykkäätkö hirmymyrskyistä? Entäpä alligaattoreista? Jos vastasit kyllä kahdesti, on Crawl tehty juurikin sinua varten, kunhan et odota lentäviä alligaattoreita Sharknadon malliin. Crawl on nimittäin hyvä elokuva.

Kovemman tason uimamaisteri Haley (Kaya Scodelario) lähtee selvittämään, onko isäpappa (Barry Pepper) kunnossa. Vanhoja kotikontuja näet uhkaa rankka hirmumyrsky, eikä äijä vastaa puhelimeensa. Isä kyllä löytyy, mutta valitettavasti hän on saanut kutsumattomia, nälkäisiä vieraita, jotka eivät halua päästää ketään lähtemään muuten kuin ruoansulatuksen kautta.

Crawl nojaa siis harvinaisen yksinkertaiseen konseptiin. Nälkäiset alligaattorit muodostavat välittömän, aktiivisen uhan, samalla kun lähemmäksi hiipivä hirmumyrsky asettaa aikarajan, joka tekee odottelusta huonon strategian ja pakottaa Haleyn ja isän tekemään vaarallisia valintoja.

Joskus yksinkertainen toimii silti huomattavasti paremmin kuin kilo kikkailua, etenkin kun puikoissa on osaavaa porukkaa. Leffan on nimittäin ohjannut Alexandre Aja tuottaja Sam "Evil Dead" Raimin tuella. Kässärin takana ovat puolestaan Rasmussenin kauhuveljekset.

Myös näyttelijäpuoli toimii. Scodelario ja Pepper ovat molemmat kokeneita esiintyjiä, jotka valavat hahmoihinsa uskottavaa isä-tytär-dynamiikkaa. Tässä tosin auttaa vahvasti kässäri, joka välttää perhedraamojen pahimpia kliseitä, ja käsittelee muun muassa avioeroa ja sen vaikutusta lapsiin monisyisemmällä tavalla kuin monet niistä ensisijaisesti kertovat elokuvat.

Elokuvan alligaattorit ovat tietokoneluomuksia, joka on aina hieman latistavaa, mutta tällä kertaa animaatio on uskottavaa, eikä aiheuta sellaista myötähäpeää kuin esimerkiksi eräät hai-elokuvat. Aivan samaa ei voi valitettavasti sanoa sääefekteistä, jotka alleviivaavat katsojalle, että Crawl kuvattiin serbialaisessa varastorakennuksessa.

Juuri nämä ulkokohtaukset ovat muuten oivan leffan Akilleen kantapää. Alkuperäinen käsikirjoitus sijoittui kokonaan talon alla olevaan klaustrofobiseen tilaan - amerikkalaisittain crawlspace - mutta nälkä kasvoi syödessä, ja nyt leffassa heilutaan myös avoimen taivaan alla. Ulkotilojen lavastemaisuus paistaa takariviin saakka, joka syö elokuvan muuten tiukkaa tunnelmaa vesittäen myös ansassa olemisen tunnetta.

On helppo nähdä (mutta vaikea käsikirjoittaa) versio Crawlista, joka keskittyisi talon sisälle ja etenisi kuin pulmapeli, jossa hahmot käyttävät vanhan kotitalonsa tuttuja nurkkia taistellakseen nälkäisiä kuokkavieraita vastaan. Tämä myös tukisi leffan perheteemaa.

Vaikka Crawl ei olekaan tämä, luultavasti parempi elokuva, se on silti hyvä elokuva. Siinä on muutamia ylilyöntejä, jotka maksavat sille tyylipisteitä, mutta se on tästäkin huolimatta hyvin mietitty sekä toteutettu, yksinkertaisuudessaan pätevä kokonaisuus, joka kuuluu jokaisen genren ystävän yleissivistykseen.