Tuotantoyhtiö SpectreVisionin parin vuoden takainen Mandy oli mainio kulttikauhu, jossa Nicolas Cage pääsi kaikessa koomisuudessaan revittelemään synkän ja groteskin okkultismihömpötyksen seassa. H.P. Lovecraftin tarinaan pohjautuva Color Out of Space on saman firman tuotantoa, jossa Cage pääsee jälleen irti epämääräisen ahdistavissa tunnelmissa veren lentäessä absurdien tilanteiden aikana. Tällä kertaa visuaalinen trippailu viedään Mandya syvemmälle, ja koherentin juonikuvion sijaan luvassa on enemmän omituisten sci-fi-kauhutapahtumien ihmettelyä ja selittämättömiä käänteitä.
Keskellä pöheikköä asuvan perheen isä Nathan Gardner (Cage) on perinteisiin ja kurinalaisuuteen uskova viljelijä ja alpakkakasvattaja, joka on samaan aikaan rakastettu mutta taatusti perhettään hajottavakin hahmo. Vaimo Theresa (Joely Richardson) on läheisempi pariskunnan kolmen lapsen kanssa, joihin kuuluvat terävyyttä korostava okkultisti Lavinia (Madeleine Arthur), naapurin mystisen hipin kanssa hiisaamisesta kiinnostunut Benny (Brendan Mayer) ja perheen nuorikko Jack (Julian Hilliard). Kauhulajityypin stereotyyppisenä ulkopuolisena paikallista aluetta käy tutkimassa hydrologi Ward (Elliot Knight), joka ymmärtää perheen olevan vaarassa totta kai vasta, kun on jo liian myöhäistä.
Rakoilevan perheen maatilan kokoinen maailmanloppu käynnistyy erikoisen meteoriitin iskeytyessä pihamaalle, joka alkaa välittömästi vaikuttamaan ympäristöön, eläimiin ja jopa aikaankin. Tuntematonta väriä hohkaava meteoriitti janoaa verenpunaista ilman mitään selkeää syytä. Elokuvan isoin kompastuskivi onkin, ettei sen jännityksessä ole oikein mitään syy-seuraussuhdetta tai muutakaan logiikkaa tai perustetta. Parhaimmillaan Annihilation-elokuvaa omituisuudessaan muistuttava maailma pitää kuitenkin otteessaan kiitos hienon kuvauksen ja Colin Stetsonin syntikkasoundtrackin, joka painostaa kuin Vangelisin työ Blade Runnerissa parhaimmillaan.
Nicolas Cage sekoilee tripin läpi täysin omia polkujaan. Ajoittain huomaa elokuvan jakautuvan siihen, mitä Cage itse soheltaa, ja mitä kaikki muut hänen ympärillään tekevät. Luultavasti vakaviksi tarkoitetut kohtaukset muuttuvat koomisiksi vain koska Nicolas Cage. Järjestystä kaipaavan isähahmon psyyke on alusta alkaen jokseenkin kysymysmerkki, jota tuntuu repivän enemmän riekaleiksi oman perheen ja kasvatusprojektien toimimattomuus kuin mitkään tilaa koettelevat groteskit vitsaukset.
Color Out of Spacella on oma selkeä kasarimainen camp-arvonsa ja vahvat ainekset b-luokan kulttileffaksi. Mitään järkeähän tässä ei ole, enkä oikein jaksa uskoa, että on tarkoituskaan. Tärkeintä on tunnelman maalailu, hapokkaiden kauhuskenaarioiden kuvittaminen ja lupa antaa Nicolas Cagen loikkia roolissaan pitkin seiniä miten parhaiten osaa. Blu-ray-lisämateriaaleina on vain pari traileria.