Colin McRae: Dirt 2 ei hae esikuviaan puhtaasta rallista, vaan etenkin Jenkkilässä suositusta X Games -tyyppisestä kisaamisesta. Pelistä löytyykin useita toisistaan poikkeavia kisamuotoja ja kaaroja. Eri mantereille jaettuja kisoja tahkoamalla karttuu niin mediaseksikkäät kokemuspisteet kuin perinteinen palkintorahastokin. Kokemuspisteet avaavat uusia ratoja, maalipintoja ja oheishärpäkettä, ja riihikuivalla hommataan uudet ajokit kisoja kiertämään. Yksittäisten kisojen jälkeen aukeaa monivaiheisempia rykäisyjä, X Games -turnauksia ja kunnianosoituksena Colin McRae Tribute Cup, jossa ajetaan miehekkäästi vanhoilla Ford Escorteilla. Ajettavaa on paljon, mutta kokonaistavoitteen puute aiheuttaa ajoin pientä haahuilua.
Colin McRae: Dirt 2:ssa löytyy kuusi erilaista kisatyyppiä. Raidissa ja Landrushissa ajetaan hiekalla, Rallicrossissa stadioneilla ja Trailblazersissa nopeilla maastoradoilla. Dominationissa pyritään kellottamaan kovimmat ajat radan eri sektoreille ja rehellisessä rallissa paahdetaan lujaa kelloa vastaan kartturin avustuksella. Hillittömän nopea Trailblazing mielettömän kauniissa maisemissa iski parhaiten. Kun neula väpättää kahdensadan paremmalla puolella ja alla on hiekkaa ja pikkukiviä, hyppyyn tai kurviin tullessa takapuoli on jatkuvasti sohvan reunalla. Ajoneuvoja on Pontiaceista Subaruihin, kaikissa eri teholuokissa.
Ajotuntumaksi on valittu Codemastersin edellisestä autopelimenestyksestä eli GRID:istä tuttu kevyt realismi. Ja ainakin allekirjoittaneeseen se upposi kuin väärä raha. Pienen opettelun jälkeen se äärimmäisen tarpeellinen perstuntuma löytyy, ja kurveille voi alkaa näyttämään perää tyylikkäiden sivuluisujen aikana. Vauhdintuntua piisaa ja nopeimmissa kisoissa reunalla ajamisen tunne on valtavan hieno. Reikäpäisestä ajotyylistä ei myöskään rankaista julmasti, sillä yksi autopelihistorian uusista hienoista keksinnöistä on jälleen mukana. Jos kurvi menee pitkäksi tai auto rusinaksi, Flashbackillä eli pelitilanteen takaisin kelaamalla auto palaa radalle ja vaikean kohdan voi ottaa uusiksi. Vaikeustason korotuksen myötä pelastava enkeli vierailee harvemmin, vaikeimmalla tasolla ei kertaakaan. Itselleni Serious -taso tuntui sopivan parhaiten: voittaakseen piti ajaa hyvin ja kolme Flashbackia riitti useimmiten saattamaan koslan kotipesään.
Yksin ei pelaajan tarvitse hiekkamonttuja kiertää. Mukaan on saatu aikamme nimekkäimpiä moottoriurheilun monitoimimiehiä jenkkien X Games -sarjasta. Muun muassa Travis Pastrana, Ken Block ja Dave Mirra toimivat mukavasti sekä kannustajina että kirittäjinä kisoissa. He kommentoivat radiopuhelimen välityksellä kisan aikana pelaajan ajamista (tai minun tapauksessani sikailua), ja antavat jälkikäteen pientä palautetta. Kommentointi ja kuuluisuuksien mukanaolo on kiva lisä, mutta puhujat jäävät hieman persoonattomiksi. Esimerkiksi herrojen ajotyyleissä en huomannut minkäänlaisia eroja.
Colin McRae: Dirt 2:n ilmestymistä odotellessa meitä on hemmoteltu melkoisella kavalkadilla toistaan upeampia ruudunkaappauksia. Niissä on totta kai huolellisesti valitut kuvakulmat ja vauhdikasta vääntöä, mutta fakta vaan on, että tässä on yksi vuoden ellei kaikkien aikojen kauneimpia rallipelejä. Uskollisesti mallinnetut autot, ilmeeltään toisistaan poikkeavat radat ja kaikki se pöly ja muta näyttävät ja tuntuvat hyvältä. Etenkin kisan jälkeinen uusinta on jo pelkän ulkoasunsa ja kamerakulmiensa ansiosta viihdyttävää katsottavaa. Eri radoista Utahin oranssien kallioiden lomassa puikkelehtimisen seuraaminen teki suurimman vaikutuksen. Äänipuolellakin ollaan ollut hereillä. Erilaiset ropinat, yleisön mölinä ja moottoriäänet luovat hyvät puitteet tiukalle kisailulle. Musiikkihylly on täytetty yllätyksettömästi pääosin amerikkalaisella uusrokilla, mutta onneksi hyvällä sellaisella. Genrestä voi olla montaa mieltä, mutta Bloc Party, Rise Agaist ja Prodigy säestävät hienosti kisojen välistä kilpailuiden ja kiesien valintaa.
Pientä napinaakin löytyy, kuten aina. Eri ratoja on yhdeksän erilaista muutamin eri variaatioin, ja niitä kierrätetään aika lailla. Jokainen on ammattitaitoisesti tehty ja toisistaan poikkeava - aavikolta vuoristoon ja viidakkoon - mutta luminen Suomi ja pari muuta olisi mahtunut hyvin mukaan. Lisäksi nimekkäitä kuskeja olisi voinut personoida rohkeammin. Kaikkine vikoineenkin Colin McRae: Dirt 2 potki kuin 600 hevosta. Loistava ajotuntuma, hienot ympäristöt ja ajamisen fiilis pitävät meikäläisen ratin äärellä vielä tämän arvion jälkeenkin.