Cockneys vs Zombies

Cockneys vs Zombies kertoo jo kannessaan mitä on luvassa. Lontoon East Endissä avataan italialaista zombiperinnettä kunnioittaen vanha krypta, jonka asukkaissa on vielä tarpeettoman paljon epäelämää jäljellä. Työmiehiä purraan, ja homma karkaa hanskasta hetimiten.

Samaan aikaan tahvot Terry (Hardiker) ja Andy (Treadaway) suuntavat pankkikeikalle mukaan värvättyjen apuriensa kera. Vaikka perheessä on pitkät perinteet lain väärällä puolella toimimisesta, ovat veljekset lähteneet rikoksen teille vain pelastaakseen vaarinsa vanhainkodin gryndereiltä. Kyseinen vanhainkoti on ikävä kyllä juuri alkaneen zombimaailmanlopun naapurissa.

Cockneyt ovat brittielokuvan vakiokuvastoa, etenkin rikosgenressä. Nämä kummallista aksenttia solkkaavat työväenluokan edustajat ovat aina valmiita pistämään nyrkit pystyyn, eikä näillä mene luu kurkkuun edes silloin, kun vastassa ovat epäkuolleet.

Vanhainkodin uber-cockneyn roolissa nähdään tietysti Alan Ford, joka tunnetaan ehkä parhaiten Guy Richien rikosleffoista. Tämä on kenties täydellinen valinta, ja kantaa omalta osaltaan elokuvaa komeasti vanhusten johtajana.

Cockneys vs Zombies ei koita olla enempää kuin se oikeasti on. Se on pieni, mutta hyvin toteutettu elokuva, jonka näyttelijät tekevät suorituksensa riittävällä pieteetillä. Hurmetta ja ihvettä lentää aivan kuten zombigenressä kuuluukin, joskin mukaan on mahtunut myös ne pari köpelöä digiefektiä, jotka paistavat Bluray-kuvasta kiusallisen selkeästi. Teräväpiirtokuva ei ole hyväksi halpakauhulle.

Tässä ei kuitenkaan ole niinkään kyse kauhusta kuin komediasta, ja Cockneys vs Zombies onnistuu kyllä naurattamaan. Sen hahmogalleria on pääosin sympaattinen ja sen huumori hirtehistä, joka on aina hyvä yhdistelmä. Sitä ei myöskään olla koitettu venyttää liian pitkäksi.

Vaikka Cockneys vs Zombies ei ylläkään legendaarisen Shaun of the Deadin tasolle, on se erittäin suositeltava lisä jokaisen genren ystävän leffahyllyyn. Julkaisuun olisi tosin toivonut jonkinmoisia ekstroja.