Clandestine

Clandestinen klassisia vakoojatarinoiden salamyhkäisyyttä ja käänteitä sisältävässä, varsin puisevasti lähes camp-hengessä pyöritetyssä tarinassa on kaksi päähenkilöä. Parhaimmillaan juonen pelaa läpi kaverin kanssa, mutta yksinpelikin onnistuu. Katya on pelien klassinen kolmannesta persoonasta ohjattava hiippailijavakooja, joka pyrkii soluttautumaan erilaisiin kohteisiin yleensä vähin äänin kenenkään huomaamatta. Martin taas on peleissä yleensä taka-alalle jätetty hakkeri, jonka tehtävänä on sekä pitää vakoojasta huolta että avata tälle lukittuja ovia ja reittejä. Hän on se ääni sankarin korvanapissa, joka kertoo minne mennä ja mitä tehdä. Jako on varsin herkullinen ja herättää paljon leffaliitännäisiä muistoja.

Rakenteellisesti peli hyppii tukikohdan briiffauksen ja oheishöpinöiden sekä itse tehtävien välillä. Agenttilaarissa poimitaan kaikki tarvittavat tiedonjyvät toiminnan taustoitukseksi ja avuksi, jonka jälkeen kaksikko lähetetään seuraavaan soluttautumistehtävään. Tapahtumapaikat sisältävät kaikkea tutkimuslaitoksista suurlähetystöihin. Kohteena on yleensä paikan loppupäästä löytyvä henkilö, tärkeä tietokone tai muu vastaava näpelöitävä asia.

Peli on käytännössä täysin erilainen riippuen siitä, kumpaa hahmoista ohjaa. Katya toimii kuin lähes kuka tahansa kolmannen persoonan hiippari, tarrautuen kiinni seiniin, kurkistellen ovenraosta vihollispartion liikkeitä ja joutuen ajoittain tulitaisteluihin. Peli ei yleensä pakota ottamaan täysin väkivallatonta linjaa, joten hiljaiset tainnutuksen toimivat siinä missä konepistoolin kanssa rellestäminenkin. Vihollisten tekoäly riittää suojaan hakeutumiseen nikkelin lentäessä ilmatilassa, muttei juuri sen suurempiin manöövereihin Katyan selättämiseksi.

Martinin maailma liikkuu ruutujen varassa. Neljään eri näkymään jaettu ruutu sisältää paikalliset (yhdeksänkymmentälukulaiset) tietoverkot, kameranäkymän, taktisen kartan ja konsolin tehtävän tilanteen seurantaan. Hakkerointia ei suoriteta harmillisesti katu-uskottavasti tekstikomennoilla, vaan eräänlaisella tukipisteiden välillä käytävästä kissa-hiiri-taistosta Martinin ja järjestelmän ylläpitäjän välillä. WASD-näppäimillä liikkuva Martin voi avata hakkerinäkymän kautta Katyalle ovia, kaivaa esiin tietokoneen informaatiota ja niin edelleen. Jos seuraava osa tietoverkkoa ei ole edellisessä kiinni, Katyan pitää käydä asentamassa haluttuun verkkoon etäyhteyden salliva modeemi. Ihan niin kuin elokuvissa. Kameranäkymän avulla Martin voi hallinnoida turvakameroita kääntäen tai sammuttaen niitä. Katyan hiippailua voi edesauttaa merkittävästi bongaamalla vartijoiden ja sotilaiden sijainteja, sillä merkattu henkilö näkyy Katyalle seinien läpi. Tämä on lähes kriittistä tilanteessa, jossa Katya ei itse näe seuraavan huoneen tai rakennuksen sisään mutta ovesta olisi mentävä. Yksinpelin puolella pelaaja vaihtelee hahmojen välillä tarpeen mukaan, mutta onnistuneen yhteistyön tuottamasta fiiliksestä moinen pelitapa on kaukana.

Clandestinen toteuttanut ja julkaissut Logic Artists on varsin pieni studio modernien pelien mittakaavassa, ja se näkyy toteutuksessa juonenkuljetuksen ratakiskomaisesta notkeudesta grafiikkaan. Animaatiot ja liikehdintä on ajoittain varsin kankeaa, mutta tilanteeseen on tullut hieman helpotusta päivitysten myötä etenkin Katyan roolia ajatellen. Näyttävä peli Clandestine ei missään nimessä ole, mutta pääsee juuri ja juuri "riittävän hyvän" riman yli. Pääpaino on ollut selkeästi pelin mekaniikkojen suunnittelussa eikä tekstuureiden rapeudessa. Itse olen valmis antamaan vaatimattoman teknisen toteutuksen osin anteeksi, sillä se ei yleensä tule itse pelattavuuden tielle.

Jos sinulla on ysärifiiliksestä, agenttijännäreistä ja moninpelistä kiinnostunut kaveri äänikommunikaation päässä, anna Clandestinelle mahdollisuus. Se ei ole vuoden hiotuin kokonaisuus, vaan peli, jota isommat studiot eivät varmaan koskaan edes yrittäisi toteuttaa miljoonien dollareiden budjetilla. Tykästyin kovasti Martinin hyvin erilaiseen rooliin Katyan tukihenkilönä ja henkilökohtaisena IT-nörttinä. Hakkerit eivät juuri pelattavien hahmojen muodossa esiinny ja jos esiintyvät, pelastavat maailmaa EMP-pulsseilla eivätkä kilobittejä sekunnissa siirtävillä aataminaikaisilla modeemeilla.

Arviossa käytettiin alustana Jimm's Balor V2 -tietokonetta, joka on Jimm's PC-Store Oy:n kasaama pelikone. Arvion kyseisestä laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.