Citizen Sleeper laittaa pelaajan lukemaan

Totean heti alkuun, että Citizen Sleeper on jännittävä tapaus modernien pelien saralla. Se tuntuu samaan aikaan miellyttävän tuoreelta kaikkien silmäkarkkia ja erikoisefektejä pursuavien pelien rinnalla, mutta samaan aikaan se tuo mieleen todella vanhat tekstipohjaiset seikkailupelit, joissa luettiin sivukaupalla tekstiä ja tapahtumien kulku piti kuvitella itse mielessään. Jos tämä kuulostaa kiinnostavalta niin kerron, mistä on kyse.

Citizen Sleeperin päähenkilönä toimii robotti, jonka ruumiiseen on vangittu ihmisen tietoisuus. Eräänä päivänä hän ymmärsi, että hänen olemassaolonsa oli taantunut yhdeksi ainoaksi tarkoitukseksi. Hänen tuli tehdä ikuisesti työtä robotin ruumiin omistavalle yhtiölle. Tämän heräämisen myötä päähenkilö ja muutamat muut robotit päättivät paeta yhtiön kuristusotteesta. Paennut robotti herää valtavalla The Eye -avaruusasemalla ilman minkäänlaista käsitystä siitä missä hän on, milloin hän on, ja miten hän pitää hiljalleen hajoavan ruumiinsa kasassa. Yhtiö nimittäin varmisti robottien tottelevaisuuden rakentamalla ne sellaisiksi, että ilman säännöllistä huoltoa niiden ruumiit hajoavat. Alkuasetelma on suorastaan herkullinen tarinankerronnan kannalta: "Hyvää huomenta arvon robotti. Sinä olet kuolemassa. Miten aiot käyttää aikasi?"

Lähtötilanteessa on mahdollista valita kolmesta erilaisesta robotin arkkityypistä, jotka ohjaavat alun tarinaa, mutta eivät vangitse pelaajaa täysin. Yksi on hyvä korjaamaan asioita, mutta huono suoraa yhteenottoa vaativissa tilanteissa. Toinen on hyvä hakkeroimaan, mutta kestävyyttä vaativat tehtävät eivät ole hänen vahvuutensa. Kolmas robotti on voimakas ja kestävä, mutta ei ole hyvä tarkkaavuutta vaativissa tehtävissä. Kuten sanottua, nämä ovat vain lähtökohdat ja pelin kuluessa kertyvillä kokemuspisteillä robotista voi muokata aika vapaasti sellaisen kuin haluaa.

Kädestä taluttamisen sijaan peli antaa alusta alkaen vapauden päättää tarinan suunnasta ja robotin kohtalosta. Haluaako auttaa avaruusasemalle haaksirikkoutunutta palkkionmetsästäjää? Vai käyttääkö aikansa selvittämällä myyntiautomaattiin soluttautuneen tekoälyn salaisuuksia? Suunnan saa valita vapaasti, ja ainoa rajoitus on päivän aikana suoritettavien toimintojen määrä. Tarkkaan ottaen pelissä käytetään termiä sykli, jolla tarkoitetaan yhtä epämääräisen mittaista ajanjaksoa, mutta minä käytän tässä nyt termiä päivä ihan vain selkeyden vuoksi.

Jokaisena päivänä robotilla on käytössään tietty määrä toimintoja, joita voi ajatella kourallisena kuusisivuisia noppia. Nämä nopat heitetään jokaisen päivän alussa ja nopan silmäluku kertoo sen, kuinka hyvin joku toiminto onnistuu. Mitä isompi luku, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua. Kuutoset onnistuvat aina täydellisesti, ellei tehtävä ole erittäin vaativa tai vaarallinen. Päivässä heitettävien noppien määrä riippuu siitä, kuinka hyvässä kunnossa robotti on. Kun toiminnot alkavat hiljalleen rapautua, myös noppien eli toimintojen määrä laskee. Ulkokuoresta kannattaa siis pitää huolta.

Tämä noppiin sidottu toimintojärjestelmä on yksinkertaisuudessaan nerokas. Korkeat silmäluvut kannattaa pyrkiä sijoittamaan kriittisiin ja vaikeisiin tehtäviin. Alemmilla silmäluvuilla voi tehdä sitten turvallisempia töitä. Vaihtoehtoisesti ykköset ja kakkoset voi myös käyttää hakkerointiin, jossa pääasiassa vaaditaan alhaisia silmälukuja.

Useissa tarinoissa tulee vastaan jonkinlaisia aikarajoituksia, joten niiden suorittaminen kannattaa ottaa ykkösprioriteetiksi. Toki päivänsä voi haaskata tekemällä satunnaisia töitä siellä täällä, mutta silloin tulee nopeasti seinä vastaan. Noppien määrä ja silmäluvut pakottavat tekemään joka päivä valintoja, sillä kaikkea ei yksinkertaisesti ennätä tehdä. Ja juuri nämä vaikeat valinnat tekevät pelaamisesta koukuttavaa. Toki ajoittain vastaan tulee hetkiä, jolloin pelaajan on vain suoritettava tietty määrä joitain tehtäviä, jotta juoni suostuu lopulta nytkähtämään eteenpäin. Tällöin pelaaminen tuntuu hyvin mekaaniselta noppien sijoittelulta, mutta onneksi tällaisia suvanteita ei tule vastaan kovin usein.

Millaista se itse pelaaminen sitten oikein on? Käytännössä se on puhtaasti tekstin lukemista ja muutamien valintojen tekemistä. Animaatioita ei ole, ja kaikki tapahtumien kuvailut välitetään tekstillä. Ja tekstiä tosiaan piisaa luettavaksi sivukaupalla. Pelaaminen tuntuukin enemmän interaktiivisen kirjan lukemiselta kuin perinteiseltä pelaamiselta, mutta omaan pirtaani se sopi erittäin hyvin. Tarinat on kirjoitettu kauttaaltaan hyvin, ja taustalla soiva elektroninen musiikki luo futuristisen tunnelman. Ääniefektejä käytetään hyvin säästeliäästi, mikä taas lisää niiden vaikuttavuutta. Kun ensimmäistä kertaa kuulee vaikkapa aseen laukauksen huomaa, miten syvälle on vajonnut pelin tunnelmaan. Se kun voi säikäyttää ihan kunnolla.

Ulkoasultaan peli on selkeän toimiva ja värikäs. Symbolit ovat selkeitä. Henkilöhahmojen potretit ovat värikkäitä ja yksityiskohtaisia, mikä auttaa luomaan jokaiselle oman persoonallisuuden. Äänimaailma on hyvin minimalistinen. Se koostuu pääosin elektronisesta musiikista, johon on ripoteltu todella maltillisesti muita efektejä.

Tarinavetoiset seikkailu- ja roolipelit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, eikä Citizen Sleeper petä. Se on kuin interaktiivinen kirja, joka imaisee lukemisesta nauttivat mukaansa eikä päästä irti ennen loppua. Niinpä sitä voi suositella varauksetta tieteiskirjallisuudesta pitäville. Toisaalta peli voi toimia myös innoituksena lukuharrastuksen aloittamiseen. Mikäli ei ole aiemmin lukenut paljoa ja nautit näistä tarinoista niin kannattaa kokeilla, josko löytäisi lisää seikkailuja ihan perinteisitä kirjoista.