Cinema Verite

An American Family oli vuonna 1973 esitetty, 12-osainen dokumenttisarja joka seurasi Loudin perheen arkea ja hajoamista. Se synnytti aikanaan paljon keskustelua tosi-tv:n luonteesta ja oikeutuksesta, ja Loudit joutuivat melkoiseen ryöpytykseen mediassa. Se jätti jälkensä Amerikan populaarikulttuuriin ja päätyi lopulta inspiroimaan mm. Real Worldin Music Televisionissa.

Cinema Verite on puolestaan dramatisoitu versio An American Familyn tekoprosessista, ja se pureutuu erityisesti tuottaja Craig Gilbertin ja Loudin perheen äidin Patrician väliseen suhteeseen. Gilbertiä esittää itse herra Soprano, James Gandolfini, joskin häntä on ensin jopa vaikea tunnistaa autenttisen 1970-lukulaisen parran takaa. Gandolfini on mahtavassa vedossa, ja tuo eettisesti arveluttavan Gilbertin ruudulle hyvin uskottavana ja inhimillisenä hahmona. Pääosa kuuluu kuitenkin ehdottomasti Patriciaa esittävälle Diana Lanelle, joka pääsee venyttelemään draamalihaksiaan urakalla.

Näyttelijänsuorituksissa ei ole muutenkaan valittamista, mutta käsikirjoitus pettää tulkitsijansa tuon tuostakin. Elokuva pyrkii kertomaan 86 minuutissa koko tarinan kaaren, ja se on yksinkertaisesti liian vähän. Samalla Loudin perheestä tehdään liian kaksiulotteinen. Koska nyt kuitenkin operoidaan alkuperäisen dokumenttisarjan rajojen ulkopuolella, kerrotaan sen jälkiseuraamuksista myöskin aivan liian vähän. Viimeinen kymmenminuuttinen onkin leffan mielenkiintoisinta materiaalia, koska siinä nähdään vihjeitä siitä kuinka sarja muutti perheen arkea, ja katsojat pääsevät myös vertaamaan alkuperäistä aikalaiskuvaa leffan maailmaan. Tämä olisi itsessään ansainnut ainakin 20 minuuttia lisää aikaa kokonaisuudesta.

Cinema Verite on hieman kuin mediaopintojen luento. Se ei saa ketään hihkumaan ja juoksemaan ympäri luentosalia, mutta se kertoo itseään mielenkiintoisemmista, historiallisista asioista. Tämä on jo itsessään arvokasta, ja kiinnostuneille kerrottakoon että koko An American Family esitettiin uudestaan jenkkitelevisiossa viime vuonna, ja siitä myös julkaistiin kaksi tuntia kestävä, parhaat palat sisältävä elokuva DVD:lle.

Cinema Veritellä on siis enemmän väline- kuin itseisarvoa, mutta se on hätiköinnistään huolimatta hyvä draama joka kuvaa 1970-lukua harvinaisella pieteetillä, muistuttaen kaikkia siitä ettei se ollut pelkkää hamppua ja psykedeelisiä vaatteita. DVD:llä on mukana myös ohjaajien ja Lanen informatiivinen kommenttiraita.