Chris Scullion: The N64 Encyclopedia (kirja) käy läpi kaikki Nintendo 64 -konsolille julkaistut pelit

Chris Scullion sanoo olleensa videopelaaja yli 30 vuoden ajan. Pelialalla hän on työskennellyt 15 vuotta, ja skottilainen toimittaja on kirjoittanut ajan saatossa useisiin julkaisuihin, kuten Britannian Official Nintendo Magazine, Official PlayStation Magazine ja Official Xbox Magazine, Retro Gamer, Polygon, The Guardian ja Video Games Chronicle (VGC). Heppu on niin ikään alkanut kirjoittamaan kirjoja.

Scullion on aiemmin kirjoittanut kolme epävirallista opasta: Nintendo Entertainment Systemille (NES), Super Nintendo Entertainment Systemille (SNES) ja Sega Mega Drivelle. Jokaisessa kirjassa käydään läpi kaikki laitteelle länsimaissa julkaistut pelit. Neljäs kirja saatiin maailmalle elokuussa 2022, ja aiheena oli Nintendo 64.

Nintendo 64:lle julkaistiin aikanaan selvästi vähemmän pelejä kuin Nintendon varhaisemmille konsoleille. Silti kirjassa käsitellään yli 400 peliä 256 sivun matkalla. Tämän ansiosta jokainen voi lukea jostain itselle rakkaasta pelimuistosta silloin joskus. Sellaisia saattoivat olla esimerkiksi Goldeneye 007, Super Mario 64, The Legend of Zelda: Ocarina of Time, Bass Hunter 64 ja Power Rangers Lightspeed Rescue.

Aluksi esitellään lyhyesti itse konsoli, ja sitten on aika aloittaa peleistä puhuminen aakkosjärjestyksessä. Näin ollen aloituksen tekee 1080° Snowboarding. Jokaisesta pelistä on mainittu koko nimi, julkaisuvuosi, kehittäjä, julkaisija ja kolme symbolia osoittamassa pelin julkaisualueita. Tunnetuimmat pelit saavat kokonaisen sivun, ja pienemmät sitten puolikkaan tai neljäsosan. Tietomäärä siis vaihtelee peliä kohti, mutta tavallisesti asiasisältönä ovat pelin paikka sarjassaan (jos sellainen on), esitystapa, vastaanotto, suorituskyky, kehityksen aikana kohdatut vaikeudet ja ajatuksia pelin viihteellisyydestä. Kyse ei ole jokaisen pelin arviosta, mutta silti on luettavissa ja pääteltävissä, millainen pelin laatu on, ja ketä se ehkä kiinnostaa.

Aiemmista tiedoista riippumatta pelivalikoimaa on helppo selailla, ja Scullion on sisällyttänyt mukaan myös huumoria muistaen kuitenkin ensin sitä pahoitella etukäteen. Jokaisesta pelistä kerrotaan mukava "kiva tietää" -makupala, jotka on laitettu omiin puhekupliinsa helposti löydettäviksi. Näin kirja on helpompi ja nautittavampi lukea kuin vastaavat muut teokset. Vastaan tuli muutama harmillinen virhe, jotka olisi pitänyt ehtiä korjata ennen painamista. Onneksi näitäkin oli vain kolme kappaletta.

Kaikista peleistä on lisäksi kuvakaappauksia, jotka on ottanut Scullion itse. Kuvien laatu vaihtelee, ja harmillisesti mukana ei ole jokaisen pelin kansikuvaa. Ehkä kyse on tilanpuutteesta, ehkä kansikuvia on ollut hankala löytää tai kannet ovat saattaneet olla erilaisia eri markkina-alueilla. Kansikuvien kokoelma olisi ollut hieno juttu, sillä niihin sisältyy erittäin paljon nostalgisia muistoja.

Viimeisillä sivuilla käydään läpi Japaniin jääneet yksinoikeuspelit. Käsittely alkaa kymmenellä 64DD:lle julkaistulla pelillä. Kyseessä oli magneettinen levy, joka julkaistiin lisälaitteena ainoastaan Japanissa vuonna 1999, ja valmistus lopetettiin vuonna 2001. Tämä osio on erityisen kiinnostava niille, jotka ovat kiinnostuneita aiemmin vähemmälle huomiolle jääneestä historiasta. Mukana on muun muassa sellaisia kuin Sin and Punishment ja Tetris 64. Kiinnostavinta on kuitenkin se, ettei Nintendo julkaissut Nintendo 64:lle Pokémon-peliä. Japanissa julkaistiin kolme Pokémon Stadium -peliä, joista ensimmäinen Pocket Monsters' Stadium jäi Japanin yksinoikeudeksi. Lännessä taas saatiin yksinoikeudella Pokémon Puzzle League.

Videopeleistä, niiden historiasta ja/tai Nintendo 64 -konsolista kiinnostuneet saavat rahoilleen vastinetta The N64 Encyclopaedialla. Scullionin kirjoitustyyli on helppoa luettavaa, ja kirjan rakenne tekee helpoksi etsiä haluamansa. Näillä näytöillä odotan jo innolla Scullionin seuraavaa kirjaa, jos sellainen joskus julkaistaan.