Children of the Sun on yhden idean peli

Children of the Sun on jännittävä pulmaileva pyssyttely, jonka tarinallakin on omansa annettavana. Mutta koska painopiste on niin kapea, muuttuu pelaaminen ennen pitkää yksitoikkoiseksi.

Children of the Sunissa pelaaja on kovia kokenut entinen kultin jäsen, jonka aikoinaan hurmasi mukaan vakuuttava johtaja lupauksilla uskonnollisesta vapautumisesta ja ikuisesta pelastuksesta. Kun sitten pelaajan henkilökohtainen ohjaaja loukkaantuu, on aika ryhtyä kostamaan kultin jäsenille. Pelaajalla on myös supervoimia esineiden manipuloimiseksi. Erityisen hyvä työväline on tarkkuuskivääri. Pelaaja pystyy ohjaamaan luotia myös sen kohteeseen osumisen jälkeen, joten kyseessä on hyvä keino ottaa päiviltä kokonainen joukko pahoja kultisteja.

Mukana on kaikkiaan 25 rataa, joista jokainen asettaa eteen joukon pahiksia, jotka pelaaja merkitsee (liikkua voi ainoastaan vasemmalle tai oikealle). Kun sitten on valmista, painetaan liipaisinta. Jos luoti osuu, voi pelaaja sen jälkeen osoittaa uuden suunnan hidastetusti. Tavoitteena on tappaa kaikki kultistit yhdellä luodilla. Poikkeuksiakin on. Valita voi kohteeksi myös linnun, jolloin luoti nousee ylöspäin. Lisäksi voi tähdätä halutessaan pysäköidyn ajokin bensatankkiin. Ajan kanssa keinoja avautuu enemmän, mutta toisaalta pulman ratkaisu on aina melkoisen yksinkertainen.

Pelaaminen kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin. Kaikenlaista kuorrutetta on lisätty lähtökohdan päälle, sillä kultin johtajan tarina avautuu vähitellen, jäseniin kohdistuva manipulaatio puistattaa ja kauheudet tulevat ilmi vähitellen kuvien voimin. Graafinen ulkoasu sopii hyvin yhteen muiden Devolver Digitalin pelien kanssa. Soundtrack koostuu pääasiassa sykkivistä äänitehosteista. Näin ollen tarjolla on paketti, joka hyökkää pelaajan aistien kimppuun suoraviivaisesti.

Pelin alhainen hinta ja yksinkertainen lähtökohta toimivat, mutta ongelmaksi muodostuu rytmitys ja kesto. Children of the Sun on läpäistävissä vain muutamassa tunnissa, mutta jo ennen loppuun pääsemistä huomaa toivovansa jotain erilaista. Ehkä tarkkuuskivääriä olisi voinut muokata tehtävien välillä? Ehkäpä kultistit olisivat voineet huomata huolimattomasti ampuvan pelaajan? Pelikokemus on hyvin yksioikoinen, eikä se aina ole hyvä asia.

Toisaalta pohjalla on hyvä pelattavuus, jonka päälle on sitten onnistuneesti rakennettu. Tarjolla on myös verkossa tulostaulut, joten pelaava kansa pystyy ottamaan selvää, kuka onkaan ampunut parhaiten. Mutta jos haluaa pelata vain kerran, sekin onnistuu, ja on ohi nopeasti.