Castlevania: Nocturne (Netflix), 1. kausi on oikein pätevä animaatiosarja

Netflixin animesarja Castlevania saavutti jonkinlaisen päätöksensä neljän kauden jälkeen. Tarinaa kuitenkin riittää kerrottavaksi, ja nyt on saatu kahdeksan jakson verran sarjaa Castlevania: Nocturne. Loppuratkaisua ei saavuteta, joten sarja jatkunee tulevaisuudessa lisäkausien muodossa.

Nuori Richter Belmont matkaa Yhdysvaltain Bostonista Ranskan vallankumouksen pyörteisiin 1780-luvulla. Köyhälistö on noussut kapinaan yhteiskuntajärjestelmää vastaan, jonka aatelisto ja papisto ynnä muut paremmassa asemassa olevat mieltävät Jumalan säätämäksi. Kaiken takana hääräävät Messiasta odottavat vampyyrit ihmisliittolaisineen. Eurooppaa uhkaa ikuinen yö demonisten voimien vallan alla, joten Pohjois-Amerikan puolelta on muutaman tärkeän henkilöhahmon tultava Eurooppaan avuksi, ettei pahuus aikanaan uhkaisi myös Pohjois-Amerikkaa.

Kaiken pahiksena ei tällä kertaa ole Dracula, vaan kreivitär Erzebet Bathory. Varsin selvästi innoittajana on toiminut unkarilainen kreivitär Elizabeth Bathory (1560-1614), jonka huhutaan murhanneen jopa satoja nuoria naisia elämänsä aikana. Castlevanian Bathory on kieltämättä vaikuttava ilmestys, mutta hänen henkilöhahmonsa jää ainakin näin ensimmäisellä kaudella varsin pintapuoliseksi.

Castlevania: Nocturnen eräs vahva teema on politiikka, ja ennen kaikkea vastakkainasettelu toisaalta kapinoivan köyhälistön ja valtaa pitävän aateliston ja papiston kesken. Lisäksi orjuus on vahvasti esillä. Ranskan vallankumouksen aikainen poliittinen kuohunta on TV-sarjalle eräänlainen päällystakki, jonka alla muhivat teemat ovat hyvin vahvasti 2020-luvun länsimaista mallia. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että sarjaa toki katsellaan juuri 2020-luvulla, ja tekijät ovat halunneet tarjota katsojille niin sanottua tarttumapintaa. Samaan aikaan historiasta intoilevat katsojat ovat lähinnä hämmentyneitä, kun niin sanottuja vapauksia otetaan hyvinkin runsaalla kädellä. Mukana on myös joukko kauhukuvastoon kuuluvia kliseitä, joiden voi toki tietyllä tavalla odottaa kuuluvan Castlevaniaan. Vampyyrit ovat odotetusti niitä sortavia aatelisia, ja uskonnolliset johtajat ovat kirkon piirissä niin turmeltuneita, että oksat pois.

Teknisesti Castlevania: Nocturne on sitä samaa pätevää jälkeä kuin mitä olisi voinut odottaakin aiemman Castlevania-animen jälkeen. Mukavasti myös henkilöhahmot ja tarinan käsittely yleensä on hoidettu hyvin, joten sarjaa seuraa mielellään kaikkien kahdeksan jakson verran.

Olen ennenkin sanonut, että viihdetuote kertoo ennen kaikkea ajasta, jossa se on tehty eikä niinkään aikakaudesta, johon sen kertoma tarina on sijoitettu. Tässä tapauksessa Castlevania: Nocturne on sijoitettu Ranskan vallankumouksen pyörteisiin, mutta kertoo siitä huolimatta ennen kaikkea tekijöidensä ajatuksista koskien 2020-luvun tapahtumia. Toivottavasti tulevilla kausilla pysyteltäisiin nyt nähtyä uskollisemmin valitun aikakauden historiassa siitäkin huolimatta, että kyseessä on fantasiasarja. Odotan joka tapauksessa innolla toista kautta, joka toivottavasti jo tulevaisuudessa siintää.