Castlevania: Lords of Shadow - Mirror of Fate

Monien sydämissä Castlevania on parhaimmillaan kaksiulotteisena seikkailuna, mutta 3D-poikkeuksiakin on pitkässä sarjassa ajoittain julkaistu. Edeltävä peli Lords of Shadow ja sille myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä jatko-osa kuuluvat jälkimmäiseen tyylisuuntaan, mutta väliosana 3DS-konsolille julkaistu Castlevania: Lords of Shadow - Mirror of Fate ottaa tyylillistä takapakkia. Mirror of Faten ideana on toimia tarinallisena kaarena varsinaisten pääpelien välissä, mutta vampyyridraamasta ei tarvitse välittää tai olla perillä lauseenkaan vertaa pääpainon ollessa toiminnan, tasohyppelyn ja pulmanratkonnan erinomaisessa yhdistelmässä.

Juonessa päästään ohjaamaan tuttuja Belmontin suvun edustajia sekä Alucardia, jotka ovat jokainen omilla kostoretkillään Draculan linnassa ruoskien eteen astuvia epäkuolleita lihoiksi. "Shokeeraavia" kohtaloitaan etsivien sielujen juonenkuljetus on lopulta melko yhdentekevää kaikessa kliseisyydessään ja tönkköjen aksenttinäyttelijöiden siivittämänä. Tarinaa sentään viedään eteenpäin tyylikkäällä piirrosgrafiikalla, joka olisi saattanut sopia koko pelin visuaaliseksi teemaksikin. Onneksi pelin perinteisempikin 3D-mallinnus on mallikkaan näköistä ja synkkä maailma antaa mahdollisuuksia mielikuvituksekkaille maisemille.

Seikkailu koostuu pitkälti vihollisten pilkkomisesta ja tasoilla loikkimisesta, joiden vastapainoksi pysähdytään ajoittain ratkomaan pulmia. Pulmat vaihtelevat vipujen vetelyistä koko ruudun valtaaviin ongelmiin, joissa pitää esimerkiksi siirrellä välineitä oikeaan järjestykseen kulkureittiä varten. Jumiutumista vältetään vihjeillä, joita ostamalla suorituksesta saa vähemmän kokemuspisteitä.

Kokemuspisteet taasen kartuttavat taisteluarsenaalia ja jokaisen uuden kehitystason myötä opitaan uusi liikeyhdistelmä. Kahinat eivät äidy pelkkien hyökkäysnappien takomiseksi vaan eri liikkeillä on selviä eroja ja hyötyjä. Ilmahyökkäysten aikana rikotaan painovoima hetkeksi ja iskuja voi jakaa helposti lentävillekin möröille.

Lisätaktiikkaa taisteluun tuovat rajoitetut kakkosaseet ja muutama loitsu. Kakkosaseeksi kelpaa vaikkapa kirveet ja lepakkoparvet, jotka toimivat tehokkaina pidemmän kantaman hyökkäyksinä. Loitsut taasen lisäävät voimia ja puolustusta manapisteitä kuluttaen. Peli kuitenkin jakaa lisää manaa ja energiaa auliisti tapetuista vihollisista sekä tiuhaan sijoitetuista lähteistä, joten kuoleman ei pitäisi yllättää kuin rasittavissa Quick Time Event -rämpytyksissä ja tiukemmissa pomotaistoissa.

Voimakkaat pomot kestävät kumman paljon ruoskaniskuja, mutta taisteluissa on onneksi useampikin välitallennus turhautumista estämään. Tärkeintä onkin oppia suojauksen ja väistön ajoittaminen, silkalla päällekarkauksella kun nirhaa korkeintaan itsensä.

Sokkeloisen linnan käytävät eivät ole kulkijalleen täysin avoimet, joten kaikkiin nurkkiin ei ensinäkemällä päästä. Huoneisiin on aina sijoitettu tietty määrä keräilyesineitä, parannuskykyjä sekä muuta poimittavaa, joiden saavuttaminen vaatii apuvälineiden käyttöä ja vaikeimman kautta kulkemista. Tavarat paljastavat maailman taustoja tai antavat konkreettista hyötyä, joten turhaa tilpehööriä ei tarvitse lähteä etsimään. Karttaan voi jättää merkin myöhempiä etsintöjä varten ja linnasta löytyy muutama teleportti kulkua nopeuttamaan.

Rasittavasti samoja alueita joutuu ajoittain ravaamaan ilman aarteenetsintääkin, kun tarinan tökkäävää ovea varten pitää hakea uusi kyky useamman huoneen päästä. Tämä on kuitenkin pieni paha muuten hyvin toimivassa kokonaisuudessa.

Castlevania-sarja ei itselleni ole kovin tuttu, joten en edes yritä verrata Castlevania: Lords of Shadow - Mirror of Fatea klassikkojen katalogiin. Itsenäisenä pelinä nautin eri tyylien rytmityksestä ja visuaalisista kokeiluista.

Ainoastaan testikäytössä oleva 3DS:n pienempi alkuperäismalli tuotti ongelmia pelin pursutessa graafisia yksityiskohtia ja liipaisimien ollessa aktiivikäytössä. Siltikin peli tarjoaa nautittavaa toimintaa ja tutkimista, jota hyvin harvalla muulla tittelillä on tällä hetkellä tarjottavana käsikonsoleille.