Carolina Caroline

Pakomatkalla elämisessä on jotain niin väärin houkuttelevaa. Se lainsuojaton mielentila, avoimen tien lupaus ja horisontin jahtaaminen ilman arjen stressien ja haasteiden taakkaa. Ei ole niin, että monilla meistä olisi käytännössä rohkeutta tällaiseen elämäntapaan, mutta siitä voi saada jännitystä, niin sanotusti syyllistä nautintoa, ja juuri tätä luonnetta ohjaaja Adam Rehmeier pyrkii hyödyntämään elokuvassa Carolina Caroline.

Tämä on läpikotaisin Bonnie ja Clyde -tyylinen tarina, joka seuraa texasilaista naista, joka liittyy sujuvasanisen miehen seuraan tämän ollessa pakomatkalla, ja joutuu lopulta yhä syvemmälle miehen rikollisiin ja sensuellisiin puuhiin, kun he raivaavat kunniakkaan polun halki Yhdysvaltojen. Se on seksikäs ja jännittävä matka, joka rakentuu pariskunnan hieman kieroutuneen suhteen perustalle. Tarina onnistuu hyödyntämään ryöstöjä ja ovelaa rikollisuutta säilyttäen samalla rehelliset inhimilliset tunnesiteet, kun pariskunta käsittelee haastavia lapsuuksiaan ja lähenee toisiaan yhä enemmän siirtyessään osavaltiosta toiseen välittämättä tekojensa seurauksista.

Päärooleissa näemme Samara Weavingin nimikkoroolissa Carolineina sekä Kyle Gallnerin Oliverina, ja kaksikko muodostaa vahvan ja vakuuttavan parin. Heidän välinen yhteytensä ja kunkin hahmon persoonallisuus, jonka he herättävät eloon, muodostavat tämän tarinan koko selkärangan, sillä muilla sivuhahmoilla on vain lyhyitä ja vähäisiä esiintymisiä verrattuna siihen näyttöaikaan, jonka Caroline ja Oliver jakavat keskenään – pääosin yhdessä. Vaikka tämä pääduo onkin tehokas rooleissaan, ei voi olla miettimättä, olisiko keskeisen antagonistin rooli avainasemassa olevana sivuhahmona tuonut elokuvaan ylimääräisen syvyyden, jota siitä puuttuu – Frank Hamerin kaltainen hahmo (jos pysytään Bonnie ja Clyde -teemassa), jotta katsojalle olisi syntynyt vahvempi tunne siitä, että laki on parin kintereillä koko tarinan ajan, sen sijaan että tämä tulee esiin vasta kolmannessa näytöksessä.

Voisi väittää, että * Carolina Caroline * jakautuu kahteen tarinaan. Ensimmäinen puolisko on romanssi, jossa näemme, kuinka Caroline ja Oliver kohtaavat, lumoutuvat toisistaan ja ruokkivat toistensa pahimpia piirteitä ajautuakseen väistämättömään rikollisen elämään. Elokuvan toinen puolisko on sitten jarrutonta rikosjännitystä, jossa illuusio romahtaa ja pari joutuu lopulta kohtaamaan valintojensa seuraukset – sekä lain lähestyessä heitä ja ryhtyessä takaa-ajoon, mutta myös siinä, että Caroline joutuu tekemisiin vieraantuneen äitinsä kanssa, jota näyttelee Kyra Sedgwick – tapahtuma, joka jättää valtavan vaikutuksen päähenkilöön ja murtaa lopullisesti hänen päättäväisyytensä. Elokuvan ensimmäinen puolisko on kadehdittavan sulava, kun taas toinen puolisko on tunnepitoinen, musertava ja alusta loppuun jännittynyt, mikä tekee siitä mieleenpainuvan ja viihdyttävän kokemuksen.

Mutta kuten aiemminkin mainitsin, ” Carolina Caroline ” -elokuvan hahmovalikoima on kenties sen heikoin osa, sillä vaikka Weaving ja Gallner loistavat rooleissaan, näiden kahden hahmon lisäksi ei ole juuri mitään mainittavaa. Toki Sedgwickillä on paikkansa, mutta kuten muillakin tämän laajemman tarinan hahmoilla, kyseessä on lyhyt ja ohikiitävä rooli, joka lopulta hukkuu hieman kokonaisuuteen, mikä luo laajemman maailman, jonka olemassaolon melkein unohtaa pääparin rajojen ulkopuolella.

Vaikka minulla onkin muutamia valittamisen aiheita elokuvasta * Carolina Caroline*, kyseessä on elokuva, joka ei todellakaan tuhlaa katsojan aikaa ja tarjoaa mielenkiintoisen ydintarinan, jota vakuuttavat pääosan esittäjät vahvistavat. Se on hieno katselukokemus, raikas lähestymistapa rikosjännityselokuviin ja myös varsin houkutteleva kuvaus amerikkalaisesta kulttuurista, ja lopulta tulet nauttimaan tästä elokuvasta.