Camelot

Camelot on, kuten uusi Spartacus-sarjakin, Starz-kanavan tuotantoa, ja se näkyy. Katsojan huomiota ryhdytään kiinnittämään alusta asti alastomuudella, mutta tällä kertaa homma jätetään jotenkin puolitiehen, eikä itse sarjan sisältö pysy mukana roisissa tyylissä.

Kuten nimi kertoo, kyseessä on jälleen uusi tulkinta kuningas Arthurin myytistä, joka Spartacuksen tapaan sijoittuu hahmon kultakautta edeltävään aikaan. Nuorta Arthuria esittää Jamie Campbell Bower, jonka pehmeät piirteet eivät herätä varsinaisesti kuninkaallisia mielleyhtymiä katsojassa. Hänen Arthurinsa jääkin lähinnä sivuhahmoksi sarjassa, jonka pääroolit kuuluvat velhoille.

Merlinin viitan ottaa harteilleen Joseph "Ei niin kallis kuin Ralph" Fiennes, joka parantaa tässä suorituksestaan FlashForwardissa. Fiennesin Merlin on sumeilematon poliittinen nukkemestari, joka puskee Arthuria haluamiinsa suuntiin taistelussa viholliskuninkaita suurempia voimia ja Arthurin siskopuolta Morgania vastaan. Maagisen vastavoiman hupun alta löytyy yllättävän kovaa valuuttaa Eva Greenin muodossa, joka muistetaan tietysti parhaiten uudesta Casino Royalesta.

Merlinin ja Morganin keskinäinen kisailu muodostaa sarjan ytimen, ja se onkin viihdyttävää seurattavaa. Valitettavasti Arthuriin ja tämän ritareihin keskittyvät juonikuviot eivät yllä samalle tasolle, ja toimivat lähinnä keinoina saada hieman lisää tissejä ruutuun. Erityisesti Guineveren, Leontesin ja Arthurin kolmiodraama heitetään mukaan ilman sen kummempia esilämmittelyitä, hieman turhan tavoitehakuisesti.

Alastomuus ja rankat käänteet sekoittuvat Camelotissa oudolla tavalla tiettyyn 80-lukulaiseen perhesarjamaisuuteen, joka saa aikuisemmat elementit tuntumaan päälleliimatuilta. Tämä näkyy erityisesti siinä kuinka sarjan jatkuva juoni joutuu säännöllisesti sivuraiteelle ns. viikon ongelman tieltä.

Starz lopetti sarjan sen ensimmäisen kauden päätteeksi, vedoten tuotannollisiin ongelmiin ja erityisesti vaikeuksiin Fiennesin ja Greenin aikataulujen kanssa. Syynä saattoi tosin olla myös se kuinka Camelot ei oikein koskaan löytänyt omaa, selkeää linjaansa.