Call of Duty: Modern Warfare III on varoittava esimerkki

Call of Duty on vakiinnuttanut itsensä jo lähes vuosittaisena räiskintätapahtumana pelimaailmassa. Pääosin moninpeliammuskeluun panostava ison rahan pelisarja tarjoilee myös yksinpelikampanjaa ilahduttavan usein osana pelikokemusta. Itse olen niitä harvoja, joka pelaa ja nauttii Call of Dutysta juurikin yksinpelikampanjan takia.

Pahamaineinen terroristi Vladimir Makarov on paennut vankilasta. Tästä alkaa välitön terroristitekojen aalto, jossa Makarov onnistuu syyttämään muita teoistaan ja täten saamaan maailmanrauhan vaakalaudalle. Tällainen toiminta pitää saada loppumaan pian, joten Task Force 141 lähetetään saalistamaan Makarovia ja lopettamaan hirmuteot.

Modern Warfare III:n tarina on pitkälti linjassa aikaisemman Call of Duty -sisällön kanssa. Erikoisjoukkojen mahtipontiset operaatiot vievät pelaajaa pitkin erilaisia alueita ja sääolosuhteita, tarjoillen erilaisia taistelumuotoja ja varusteita, liikkumismuotoja vaihdellen. Elokuvamainen rakenne putkimaisella etenemisellä pitää napakan otteen pelaajasta ja luo kaoottisista taisteluista uskottavan dynaamisia tilanteita. Alun perin Modern Warfaren II:n lisätehtäviksi suunnitellussa Modern Warfare III:ssa on nähtävissä hieman kunnianhimottomammat tavoitteet ja ajoittain kevyempi ote, kuin mitä toimintapainotteisen ja mahtipontisen taistelutrilogian oletetulta päätösosalta osasi odottaa. Muutamien hieman matalan profiilin tehtävien lomassa täysin kesken jäänyt loppuratkaisu on tästä pahin esimerkki. Ratkaisu jättää pelaajan aivan tyhjän päälle, eikä tähän auta edes lopputekstien välissä tapahtuva välivideo, vaikka se pientä täydennystä tarinalle antaakin.

Teknisesti huippuunsa hiottu pyssyttely on edelleen kovassa vireessä. Silmistä kuvattu ammuskelu on optimoitu harvinaisen luonnollisen oloiseksi ja hallituksi jopa ohjaimella. Peli mahdollistaa lukuisten eri aseiden käsittelyn lähes jokaisesta aselajista vaivattomasti ja tarjoilee pelaajalle oman tapansa edetä tehtävien läpi, mikä yleensä kiteytyy joko hiljaiseen hiiviskelyyn tai kovaääniseen ramboiluun. Suurempaa uudistusta aikaisempaan on hieman vaikea hakea mutta olin huomaavinani, että hahmon liikkeet ja erityisesti tähtäys ovat entistä nopeammat ja virtaviivaisemmat, viemättä kuitenkaan hallinnan tunnetta pois. Myös energian menetys on nyt liitetty mukaan otettaviin panssarilevyihin, joita voi kulumisen myötä vaihdella uusiin.

Pelilliseltä puolelta suurin uudistus tulee niin sanotuista vapaan taistelun tehtävistä. Klassisten putkijuoksutehtävien ohella peli tarjoilee useamman toimeksiannon, joissa pelaaja voi vapaassa maastossa itse päättää järjestyksen missä annetut tavoitteet suorittaa. Vaikka nämäkin hiekkalaatikkotehtävät tarjoilevat hulppeasti toimintaa ja jännitystä, huomasin itse olevani hieman pettynyt ratkaisuun. Itse kun nautin Call of Dutyyn tehdyistä elokuvamaisista, nopeatempoisista ja napakoista toimintatilanteista, avoin taistelu on paljolti, jos ei nyt päinvastaista, niin ainakin huomattavasti rauhallisempaa ja strategisempaa menoa Rainbow Sixin tyyliin. Avoimen maailman ohella pelin tekoäly tuntuu hieman muuttuneen. Viholliset ovat häiritsevän skarppina erityisesti nähtyään vastustajan. Yleensä yhteydenoton tapahtuessa kauempanakin olevat viholliset ovat tietoisia sijainnistani, ja luodit alkavat lentämään ilman selvää näköyhteyttä. Avoin maailma ei myöskään anna mahdollisuutta optimoida grafiikkaa aivan niin nätiksi ja huolitelluksi kuin ennalta rajatut tehtävät ja tämä kyllä harmillisesti näkyy lopputuotteessa.

Parhaimmillaan Modern Warfare III näyttää upealle. Yksityiskohtia ja erilaista efektiä on ruudussa tuottamaan hyvin elokuvamaista jälkeä niin maailman kuin hahmojenkin puolesta. Intensiivinen toiminta on todella näyttävää tarkkojen tekstuurien, realistisen valaisun ja dynaamisesti reagoivan irtoroinan ansiosta. Vapaan taistelun tehtävissä tilanne kuitenkin hieman muuttuu. Vaikkei näitäkään tehtäviä missään nimessä rumiksi voi haukkua, ovat kentät selvästi autiommat ja kliinisemmät verrattuna putkijuoksutehtäviin. Yksityiskohtien määrää on selvästi karsittu ja yleistä silmäkarkkia poistettu reilusti, jotta peli rullaa sujuvasti. Xbox Series X todellakin pyörittää taistelua vauhdilla, mutta asian eteen se joutuu tekemään niin paljon töitä, että tuulettimesta lähtevän äänen perusteella voisi päätellä laitteen lähtevän lentoon. Lataustauot hoituvat kuitenkin kohtuullisen jouhevasti.

Pelin tekninen laatu ylettyy myös äänipuolelle. Mahtipontista menoa tehostetaan sopivan ylikorostetuilla ja jykevillä tulitus- ja räjähdysäänillä. Jokainen ase kuulostaa omalaatuiselta, osumat rapsahtavat napakasti ja harhalaukaukset yhdistettynä tuhoutuvaan ympäristöön saa aikaiseksi dynaamisen ja uskottavan kuuloisen äänimaailman. Ääninäyttely on todella luonnollista ja hyvin hahmoihin istuvaa, mikä ei ole ihme kun näyttelijät ovat lainanneet kasvojaan hahmoille ainakin osittain. Mahtipontinen orkesterimusiikki yhdistettynä teknologisiin kikkailuihin sinetöi paketin intensiivisenä ja elämää suurempana toimintatapauksena, vaikkei pelillinen meno aina tälle tasolle ylläkään.

Uskollisesta yksinpelikampanjafanituksestani huolimatta Call of Duty on nykyään ensisijaisesti moninpeli. Tämä näkyy ilkeän selvästi heti pelin käynnistyksessä. Ensimmäisenä ruutuun pamahtaa kymmenittäin erilaisia palkintoja ja tervetuliaislahjoja hihamerkeistä asemaaleihin. Tämän jälkeen Call of Duty HQ:ksi nimetyn tilan näkymä muistuttaa 90-luvun lopun nettisivuja miljoonine ikkunoineen ja vilkkuvine mainosbannereineen, joiden seasta haluamansa löytäminen käy jo työstä. Yksinpelikampanjan ohella Modern Warfare III on jaettu kolmeen erilliseen moninpelitilaan. Valittavana on perinteinen moninpeli, zombie-taistelu tai warzone.

Perinteisen moninpelitilan alle on laitettu niin yksittäiset taistelut kuin tiimipohjaiset kahakoinnit, jotka tukevat ristiinpelaamista tietokoneiden, konsoleiden ja joidenkin käsikonsoleiden välillä.

Erilaisia pelimuotoja on muutamia tyypillisiä, alueen valtauksesta klassiseen tiimipohjaiseen taistoon. Uutuutena Modern Warfare III esittelee Cutthroat-nimisen tilan. Tässä tilassa muodostetaan kolme kolmen hengen ryhmää taistelemaan samanaikaisesti keskenään voitosta, mikä saavutetaan olemalla viimeisenä hengissä. Kuollessa pelaaja siirretään sivuun katsomaan taistelun tulosta ja peliin pääsee taas mukaan seuraavalla kierroksella. Pelitila ei juuri muista kahakoinneista eroa, mutta nopeatempoisten ja lyhyiden ammuskelujen parissa ajan sai kyllä kulumaan, vaikken juuri nettipelaajia vastaan pärjännytkään.

Modern Warfare III:n mukana julkaistiin toistakymmentä uutta kenttää moninpelikärhämiä ajatellen. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin sanotusti uudet kentät, sillä alkuperäisen Modern Warfare 2:n kenttiä on nyt masteroitu nykyaikaan. Mieleen jäi tarjonnasta erityisesti Favela, jossa ahtaat kadut ja katoilla juoksentelu tarjoavat varsin monipuoliset pyssyhipat vihollisen kanssa.

Zombie-taistelutila on kokenut positiivisen uudistuksen. Nyt varsin tiiviisti rajatun alueen puolustuksen sijaan, pelaaja heitetään vapaasti koluttavaan zombien valtaamaan kaupunkiin. Pelaaja lähtee liikkeelle kahden muun pelaajan kanssa yhdessä ja saa useita erilaisia toimeksiantoja suoritettavaksi, kuten pomohirviöiden kaatamisen tai tavaran noutamisen. Tyypilliseen moninpelityyliin toisilleen tuntemattomat pelaajat kirmaavat jokainen omaan suuntaansa heti alussa ja yrittävät kerätä mahdollisimman paljon loottia itselleen ja taistella yksin tiensä läpi kunniakkaaseen voittoon. Zombie-tilan vaikeustaso on kuitenkin sen verran kova, että yksikseen seikkaillessa en pitkälle päässyt. Harmi, ettei muita tiimiläisiä juuri alun jälkeen näkynyt kuin kartalla. Warzonemainen uudistus Zombi-tilaan tuntuu piristävältä, ja itse ainakin koin sen olevan huomattavasti mielenkiintoisempi kuin aikaisempi alueen puolustustyyppinen taistelu. Kunhan vain omat tiimiläiset olisivat enemmän apuna.

Itse moninpeliä karsastavana, koin Modern Warfare III:n nettiammuskelut varsin positiivisena pelin yllättävän ratkaisun ansiosta. Peliä kun voi pelata jaetulta ruudulta samalta sohvalta kaksi pelaajaa. Vaimoni kanssa räiskimme sohvasotureina tuntikaupalla moninaisia vastuksia vastaan ja vaikka edelleen turpaan tuli ihan surutta, jaettu kokemus piti turhautumista normaalia pidempään kurissa. Harmillisesti ja hieman oudosti, jaetulta ruudulta ei voinut pelata kuin Cutthroat-pelimuotoa ja 20 hengen tiimisotaa etenevillä tavoitteilla. Kaikki loput moninpelitilat ja yksinpelikampanja eivät olleet sallittuja, johtuen varmaan Xbox Series X:n tehoista.

Jos Call of Duty: Modern Warfare III olisi julkaistu Modern Warfare II:n DLC:nä, niin kuin alun perin oli suunniteltu, olisi paketti ollut varsin mainio. Omana, noin 70 € arvoisena pelinä se kuitenkin tuntuu torsolle, lähinnä juuri yksinpelikampanjan lyhykäisyyden ja hieman ponnettoman sisällön takia. En kuitenkaan yhdy toksiseen nettihöpötystrendeilyyn, jossa kokemusta arviopommitetaan täytenä roskana ja 3/10 pisteillä, varsinkaan, kun pommitus on tähdätty nolosti siihen alkuperäiseen Modern Warfare 3 -peliin. Täysin kesken jäänyt tarina ja hieman löysät avoimen taistelun tehtävät yhdistettynä liian kärkkäisiin vihollisiin hieman jarruttelevat kokemusta, mutta kampanja tarjoilee myös näyttävää ja paikoittain kutkuttavan tiivistunnelmaista räiskintäkokemusta, joista Call of Duty -pelit ovat tunnettuja. Moninpelipuoli on paremmin kasassa uudistetun zombi-taistelun ja monipuolisen tarjonnan kanssa, jota sohva-coop tilan tukeminen piristää kummasti. Kokonaisuus on kuitenkin taas yksi varoittava esimerkki sarjan nuutumisesta vain muutaman edellisen vahvan osan aloittaman positiivisen nousun jälkeen.