Call of Duty: Black Ops 4:ssä Treyarch on palannut niin sanotusti takaisin suunnittelupöydän ääreen poistaen valikoimista seinäjuoksun ja suunnilleen kaikki muutkin futuristiset kamat. Samalla tuttuun kaavan on tehty muutamia muutoksia, joiden on tarkoitus kerätä sarjan vanhat fanit takaisin Call of Dutya pelaamaan.
Treyarchin aikomukset kävivät selväksi heti ensimmäisessä moninpelimatsissa. Militia on kokonaan uusi kartta, mutta samalla se tuntui välittömästi tutulta. Suurimmassa osassa Black Ops 4:n kartoista on luonnollisen tuntuinen "flow", joka vetää automaattisesti tiettyä pelityyliä suosivat pelaajat tiettyihin osiin kartalla. Tilanteita pystyy ennakoimaan ja uhkia aavistamaan, joka tekee kartoista tasapainoisen kaikenlaisille pelaajille. Lisäksi klassiset Black Ops -kartat tekevät nekin paluun. Näin ollen kasassa saattaa olla paras valikoima karttoja vuosikausiin.
Team Deathmatch, Kill Confirmed ja Domination tekevät paluun, ja uusina tuttavuuksina ovat Control ja Heist. Control on Dominationin muunnos, jossa molemmat joukkueet vuorottelevat puolustajan ja hyökkääjän roolissa. Kummallakin joukkueella on kollektiivisesti 25 elämää, joka tuo merkittävän taktisen elementin pelaamiseen. Veikkaan, että Control muodostuu yhdeksi suosituimmista moninpelimuodoista.
Heist on uusi juttu Call of Dutyssa, mutta tuttu kaikille Counter-Strikea tai Paydayta pelanneille. Kaksi joukkuetta yrittävät varastaa säkillisen käteistä ja viedä sen turvaan. Jokainen aloittaa pistoolilla ja 500 dollarilla, ja sitten on päätettävä, mitä rahalla tekee. Aseet, varusteet ja perkit maksavat kylmää käteistä, ja seuraavaa erää varten eniten rahaa saa tietenkin rahasäkin viemisellä. Jokaisella on erän alkaessa vain se yksi elämä. Pelimuoto sopii ennen kaikkea jännitteellisempää ja hidastempoisempaa peliä haluaville, mutta ei niinkään vauhtia ja tappojen keräilyä kaipaaville.
Tasapaino on tärkeä sana puhuttaessa erilaisista specialisteista. Pelityylistä riippumatta se oma erikoistuminen löytyy kyllä, ja innoitusta on selvästi haettu Overwatchin sankarihahmoilta. Jokaisella specialistilla on omat kykynsä ja varusteensa. Hyökkääviä pelaajia miellyttää varmasti Ruinin Grav Slam ja Grapple Gun. Enemmän tukitehtävissä viihtyville on tarjota Crashin Tac-5, joka parantaa kaikkia ympärillä olevia. Toisin sanoen specialistien kyvyt saattavat kääntää taistelun suunnan sekunneissa. Ainoa huoleni on, että osa hahmoluokista tuntui suorastaan hyödyttömiltä joissakin pelimuodoissa. Suuri ongelma moinen ei ole, sillä valinnanvaraa on niin paljon. Samalla se kuitenkin paljastaa sen, miksi muissa vastaavissa peleissä on paljon vähemmän erilaisia pelimuotoja.
Toinen valituksen aiheeni on se, että Pick 10 -järjestelmä tekee paluun. Toisin sanoen oman sotilaansa voi varustaa haluamillaan aseilla, liitännäisillä, varusteilla, perkeillä, scorestreakeilla ja wildcardeilla. Futurististen tavaroiden pois jättäminen ei todellakaan ole vähentänyt vaihtoehtoja. Lisäksi jokaisella aseella on edelleen oma "hahmonkehityksensä" ja lisävarusteensa. Aseiden käyttäminen on onneksi erittäin tyydyttävää. Kaiken kaikkiaan Treyarch on jälleen kerran oman alansa aallonharjalla pelituntuman luomisessa.
Pelasin ennen niin sanottua ensimmäisen päivän päivitystä ja toivon, että aseiden keskinäistä tasapainoa hiotaan vielä. Ennen kaikkea osa tarkkuuskivääreistä on aivan liian tehokkaita, ja niin sanottu "quick scope" on edelleen toimiva kikka. Aivan erityisesti tämä on ongelma konsoleilla, joilla tähtäyksen apu eli aim assist on vahvasti läsnä.
Yksi eniten etukäteen keskustelluista ominaisuuksista on itsensä parantaminen. Enää parantumiseen ei riitä hetken aikaa suojan takana huohottaminen, vaan itseensä on tuikattava piikki. Tämä tietysti maksaa kalliita sekunteja, ja voi olla kohtalokasta väärässä paikassa tehtynä. Muutos on ehkä parasta, mitä Call of Dutylle on tapahtunut sitten Modern Warfaren hahmonkehityksen. Itsensä pistäminen kestää suunnilleen saman verran kuin raskaan aseen lataaminen, joten parantuminen ei riko ottelun rytmiä. Black Ops 4 saattaakin tarjota sarjan parhaan moninpelikokemuksen.
Zombeja pääsee lahtaamaan heti aluksi kolmessa eri paikassa (neljässä jos ostaa kausipassin). Yksi sijoittuu Titanicille, toinen on remasteroitu versio Mob of the Deadista ja kolmas on gladiaattoriareena. Odotetusti samalla tarjolla on kolme hyvin erilaista pelikokemusta. Tarina on odotetusti suorastaan hölmö, mystinen ja mukana on toinen toistaan hauskempia henkilöhahmoja. Zombimuodon vetovoima on silti edelleen epäkuolleiden lahtaamisessa erilaisilla aseilla, ja kentän salaisuuksien löytämisessä.
Jokainen zombiareena sekä tuntuu että näyttää erilaiselta, ja tämä pätee niin kenttäsuunnitteluun kuin zombeihinkin. Pelin edetessä aseitaan voi odotetusti muokata, ja tällä kertaa tuunausmahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan aiemmin. Treyarch on onnistunut yhdistämään niin määrän kuin laadunkin.
Ennakkoon eniten huomiota Black Ops 4:ssä on kerännyt Battle Royale -pelimuoto Blackout. Lyhyesti luvassa on sitä, mitä Call of Dutyn Battle Royalelta halutaan. Ohjaus ja aseet tuntuvat juuri niin hyviltä kuin pitääkin. Ainoastaan taistojen mittakaava on muuttunut, ja suureen kenttään on uhrattu runsaasti ajatusta. Mukana on myös paljon viittauksia aiempiin Black Ops -peleihin. Eri alueiden omintakeisen ulkonäön ansiosta on helppo hahmottaa, missä päin karttaa on heti maastoon pudottuaan. Eri aseiden niin sanottu ballistiikka on asia, joka vaatii eniten tottumista. Call of Duty -peleissä ei ole tavattu ampua kovinkaan kauaksi, joten aluksi pitkän etäisyyden ampuminen saattaa tuntua kummalliselta. Melko nopeasti siihen kuitenkin tottuu.
Call of Duty: Black Ops 4 on tuulahdus sitä raitista ilmaa, jota sarja on tarvinnut jo usean vuoden ajan. Moninpeli esittelee uutena ominaisuutena itsensä parantamisen ja monipuoliset hahmoluokat. Zombit tarjoavat lisää sitä samaa, mutta aiempaa enemmän, monipuolisemmin ja paremmin. Blackout puolestaan yhdistää parhaita paloja niin perinteisestä moninpelistä kuin zombeistakin luoden keitoksen, joka todella pystyy kilpailemaan muiden Battle Royale -nimikkeiden kanssa. Black Ops 4 asettaa riman korkealle niin määrän kuin laadunkin suhteen. Jaa niin joo: yksinpeliä ei ole lainkaan, mutta eipä sitä kauheasti osaa kaivatakaan.