Suomi
Gamereactor
arviot
Call of Duty 4: Modern Warfare

Call of Duty 4: Modern Warfare

Infinity Wardin paluu Call of Duty -sarjan pariin on onnistunut merkkipeli. Nykyaikainen sodankäynti on jännittävää ja näyttävää. Nettipeli vetää vertoja varsinaisten verkkopelien kovimmille nimille.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Toisen maailmansodan fps-pelien käsittämättömästä ylitarjonnasta on tirautettu viime vuosina monet itkut. Kuinka monta kertaa Normandian rannoilla ja raunioituneessa Berliinissä voi jaksaa rymytä? Itsekin uuvuin loputtomiin kunniamitaleihin, aseveljiin ja velvollisuuden kutsuihin. Call of Duty -pelit muistetaan genreksi muodostuneen pelityypin paremman pään edustajina, mutta silti Call of Duty 4:n sijoittaminen nykyaikaiseen sotaan oli todella tervetullut muutos. Mitä tahansa muutosta, edes näennäistä muutosta, oli kaivattu jo pitkän aikaa.

Lopulta Modern Warfaren siirto nykypäivän maailmaan ei ole sen suurin hyve. Toisesta maailmansodasta oli mahtavaa päästä eroon, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, että sarjatuliase rätisee 2000-luvulla aika samalla tavalla kuin 1940-luvullakin. Ja vihulaiset kupsahtelevat nurin ihan samalla tavalla sätkien ja kiljuen, sihtaili niitä sitten jyvällä ja hahlolla tai punapistetähtäimellä. Call of Duty 4 olisi todennäköisesti ollut varsin mainio peli toiseen maailmansotaan sijoitettunakin, sillä pelin nostaa massan yläpuolelle sen tuotanto(arvot).

Modern Warfare on hyvä esimerkki peleissä tapahtuvasta asteittaisesta kehityksestä. Yleensä pelejä kehitetään lajityypin sisällä pikkuhiljaa pöllimällä kilpailijoiden parhaat ideat ja ehkä keksimällä jokin pieni muutos tai lisä vanhaan ideaan. Call of Duty 4:ssä on tehty juuri näin, mutta koska kaikki on tehty vähän hienommin, runsaammin, rikkaammin, hiotummin ja isommin kuin osaisi odottaa, ei peli tunnu jälleen uudelta kyyniseltä rahastukselta ja hittisarjan nimellä ratsastamiselta. Tätä peliä pelatessa tuntee ja näkee, että kokonaisuutta on nykerretty kasaan tunteella. Jo se kertoo jotain, että peliin on viitsitty vääntää ihan oikea alkutekstijakso, jossa pohjustetaan pelin asetelmaa elokuvamaisella tyylillä. Näyttävän nostatuksen jälkeen on hyvä jatkaa itse asiaan, ja huomata elokuvamaisen tyylin ja toteutuksen ulottuvan myös pelattavien osioiden puolelle.

Pelin juoni kertoo nykyjännäreiden tyyliin Lähi-Idän kiihkeästä tilanteesta, terrorismista, idän ja lännen valtiollisesta vastakkainasettelusta ja siitä miten kaikkea tätä käsitellään sotilaallisin toimin. Pelissä vuorotellaan Lähi-Idässä sotivien jenkkien ja enimmäkseen Venäjällä operoivien SAS-erikoisjoukkojen välillä, mutta pelattavaksi tarjotaan monipuolisempia tehtäviä kuin voisi luulla. Iskujoukon osana taistelemista höystetään mm. AC-130 -tulitukilentokoneen ampujan tehtävillä, tarkka-ampujakeikalla 1980-luvulla ja helikopterin oveen asennetun kranaattikonekiväärin käyttöön keskittyvillä siirtymäjaksoilla. Vaihtelevaa pelattavuutta tarjoavat osiot ovat yksi niistä seikoista, jotka tekevät Call of Duty 4:stä hyvän pelin.

Tämä on mainos:

Pelaamisen perusleipää on kaavan mukainen fps-toiminta. Maailmaa katsotaan aseen takaa ja vastaantulijat ammutaan. Yleensä mukana on myös muita omia joukkoja, joka jo sinänsä tekee pelin tunnelmasta uskottavamman. Yksinäisen sankarin ajat alkavat jäädä historiaan, ainakin näennäistä uskottavuutta tavoittelevien sotapelien osalta.

Pelialueiden rakenne on jonkin verran leveämpi kuin pahimmissa putkijuoksuissa. On edelleen kyse lineaarisesta etenemisestä pisteestä A pisteeseen B käsikirjoituksen mukaan, mutta melko usein pelaaja pystyy valitsemaan keskeltä rynnimisen lisäksi vasemmalta tai oikealta koukkaamisen. Pelialueissa on myös uskottavuuden ja elävän maailman tuntua, eikä pelimaailma tunnu pelkästään räiskintäpelin kulissilta. Tämä on saavutettu paitsi hienolla ja yksityiskohtaisella grafiikalla, myös uskottavan tuntuisella arkkitehtuurilla. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että pelimaailmaan on viitsitty mallintaa paljon pelaamisen kannalta turhaa, kuten vessoja ja kukkapenkkejä. Siviilit puuttuvat taistelukentiltä edelleen, todennäköisesti häveliäisyyssyistä. Teknisesti Modern Warfare olisi siihen varmaankin pystynyt.

Aseistus on räiskintäpeleissä tärkeää, mutta Call of Duty 4 ei tässä suhteessa yllätä. Tai oikeastaan pelissä on osattu olla yrittämättä yllättää, sillä torrakot ovat juuri niitä mitä pitääkin. Jenkeiltä ja briteiltä löytyy uutislähetyksistä tutut sotilasaseensa, vihollisilla uudempaa ja vanhempaa itärautaa. Mielikuvituspyssyjä tai eksoottisimpia uutuuksia ei nähdä. Patruunoiden loppuessa kentältä voi poimia sotasaalisaseita, mikä on pelattavuuden ja uskottavuuden kannalta hyvä juttu.

Uskottavuus on muutenkin keskeinen seikka Call of Duty 4:ssä. Osa tehtävistä, kuten jenkeillä pelattava vaurioituneen panssarivaunun suojaaminen vihollisten tuhoajapartioilta, vastaa hyvin maallikon mielikuvia oikeista taistelutehtävistä. Suurin osa tehtävistä, samoin kuin pelin yleinen juoni ja meininki, puolestaan ovat juuri sillä tavalla "uskottavia" kuin uuden polven tv-sarjat ja elokuvat ovat. Realismista ollaan varsin kaukana, mutta myötämielisen pelaajan on helppo heittäytyä mukaan tapahtumiin ja todentuntuisuuden illuusiota ei rikota tökeröillä ratkaisuilla. Tässä suhteessa pelin visuaalinen ilme on hieman liian liioiteltu - pelihahmojen jokainen askel nostaa ilmaan näyttävän pölypilven, aseiden suuliekit ovat isoja ja meheviä jopa päiväsaikaan, luodit iskevät mahtavia kipinäsuihkuja metalliin osuessaan jne. - mutta kokonaisuus on ammattitaitoista.

Tämä on mainos:

Konkreettisesti pelattavuuden tasolla todentuntua on haettu antamalla vihdoin aseille läpäisykykyä. Call of Duty 4:ssä voi ampua seinistä, ovista ja mistä vain rakenteista läpi, jos materiaalin kovuus ei ylitä pyssyn tehoja. Henkilökohtaisesti olen kaivannut tätä ominaisuutta ampumapeleihin viimeiset kymmenen vuotta, joten olisin valmis antamaan täyden lisäpisteen arvosanaan jo tästä ansiosta. Aseiden yleinen teho on räiskintäpeleistä tutulla tasolla, eli kertalaaki tappaa harvemmin, mutta Crysiksen kaltaista pystyyn suolaamista ei sentään vaadita.

Moninpelipuolesta riittäisi tarinoitavaa pidemmäksi aikaa, mutta tekstimassan kohtuullistamiseksi sanon vain, että Modern Warfaren nettipeli on melkoisen hyvä. Seinien läpi ampuminen toimii moninpelissä jopa yksinpeliä paremmin ja roolipelimäinen kokemus- ja ominaisuusjärjestelmä on hauska (mutta ei muuta peliä liiaksi).

Call of Duty 4: Modern Warfare on niin viihdyttävä ja ajankohtainen peli, että se herättää ajatuksia. Etenkin pelin kohokohta, AC-130 tulitukilentokoneesta suoritettava tehtävä on arveluttava. Tehtävä on ilmiselvästi saanut innoituksensa netissä muutaman vuoden levinneestä aidosta videosta, jossa amerikkalaiset tuhoavat vihollisiksi tunnistamiaan henkilöitä jossain päin Afganistania. Video löytyy vaikkapa YouTubesta ja on brutaalia katsottavaa. Modern Warfaren tehtävä jäljittelee tätä videota mahdollisimman tarkasti. Jopa taustaääninä kuultavat miehistön kommentit ovat erehdyttävän samankaltaisia, ja pelissä joku jopa mainitsee, että "tästä tulee mahtava video".

On jo pitkään puhuttu teknistyvän sodankäynnin alkavan näyttää videopeliltä, ja toisaalta pelien grafiikan parantuessa peliväkivaltakeskustelu on pysynyt käynnissä. Nyt ympyrä sulkeutu, kun videopeliltä näyttävä oikea sota toistetaan videopelissä. On ehkä jälleen syytä pohtia sotaviihteen eettisyyttä. Toisen maailmansodan leffojen ja pelien tapauksessa tilanne tuntuu erilaiselta, ikäänkuin tuosta sodasta olisi jo riittävän pitkä aika ja aihetta käsitelty jo niin paljon ja niin monella tavalla, ettei urpojen natsien jatkuva lahtaaminen hetkeuta enää ketään. Mutta Irakissa ja Afganistanissa, joita Call of Duty 4 jäljittelee, kuolee ihmisiä jatkuvasti.

Mutta mitäs me pienistä. Call of Duty 4: Modern Warfare on tämän vuoden parhaita pelejä ja jonkinlainen klassikko sotapelien lajityypissä.

Call of Duty 4: Modern WarfareCall of Duty 4: Modern WarfareCall of Duty 4: Modern WarfareCall of Duty 4: Modern Warfare
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
teknisesti erittäin pätevä, hyvin viimeistelty, jännittävä juoni, vaihtelevuus, kyseenalaisia tehtäviä
-
ylituotettu realismia kaipaavien makuun, ei hyödynnä aihepiiriään kantaaottavasti
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • modernipoika
    Vuosia sitten, Infinity Ward sai tehtyä niin hyvän fps sotapelin, että ei voinut kuin olla kateellinen. Täysmuutos edellisistä Call of Dutyista.... 8/10
  • ekstriimdyyd
    Call of Duty 4: Modern Warfare on yksi maailman parhaimmista FPS-peleistä. Tämän Call of Dutyn jälkeen, sarjasta on tullut yksi maailman... 9/10
  • Minotaur669
    Peli on jaksanut viihdyttää pitkään. Yksinpeli kampanja on sopivan hankala helpommallakin tasolla. Tekoäly tosin voisi olla parempi. Vastapuoli... 8/10
  • JuhisDAA
    Call of Duty räiskintäpelisarjan neljäs osa, Call of Duty 4: Modern Warfare 1. Peli on kohtuu hyvä grafiikkainen, ja kohtuullisen hyvä, mutta... 6/10
  • mahtijonne
    Velvollisuuden neljäs kutsu saapui pelaajille vuonna 2007 ympäri maailmaa, jotta pelaajat täyttäisivät jälleen pelillisen... 8/10
  • Kranaatti
    _CALL OF DUTY 4: MODERN WARFARE_ Tein arvion klassikosta jonka olen pelannut läpi pari kertaa ja joka aina houkuttelee pelaamaan. COD 4 kuuluu... 9/10
  • halttunen
    Tosi hyvä peli, suosittelen kaikille sota-peli faneille, jos tykkää sniputella niin pelistä löytyy hyvä ja ruohoisia maita ja jos käytät... 9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä