Call of Cthulhu

Call of Cthulhu perustuu H.P. Lovecraftin lähes sata vuotta sitten kynäilemiin tarinoihin, joissa ihmiset ovat pelkkiä pieniä pölyhiukkasia verrattuna universumissa lymyileviin suurempiin voimiin verrattuna. Ihmisten ainoa suoja on heidän rajallinen käsityskykynsä, joka estää heitä näkemästä totuutta. Todellisuuden tuolle puolen nähneiden mielet hajoavat usein pirstaleiksi ajaen heidät joko hulluuteen ja kuolemaan. Näistä lähtökohdista ponnistaa myös uusin Cthulhu-mytologiaan pohjautuva peli, joka on nimetty Lovecraftin ehkä tunnetuimman tarinan mukaan.

Edward Piercellä ei mene kovin vahvasti. Ensimmäisessä maailmansodassa traumatisoitunut yksityisetsivä on hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, eikä selvitettäviä juttujakaan tunnu ilmestyvän entiseen tahtiin. Sitten eräänä päivänä miehen oven taakse ilmestyy herrasmies, joka pyytää tutkimaan Hawkinsin perheen kuolemaa. Perhe menehtyi tulipalossa ja yksi kuolleista oli herrasmiehen tytär Sarah Hawkins, joka on noussut kuuluisuuteen häiritsevien maalaustensa myötä. Pierce päättää tarttua tuumaan ja matkustaa Bostonin lähistöllä sijaitsevalle Darkwaterin saarelle. Pienellä saarella on kuitenkin synkkiä salaisuuksia, ja Pierce huomaa joutuneensa tavanomaisen tutkimuksen sijaan painajaismaiselle matkalle kohti hulluuden portteja.

Cthulhun kutsu on seikkailupeli, jota höystetään roolipelimäisellä hahmonkehityksellä. Piercellä on erilaisia taitoja ja ominaisuuksia kuten voima, okkultistinen tietämys, puhetaito, psykologia ja niin edelleen. Pitkin tarinaa etsivälle kertyy kokemuspisteitä, joilla näitä voi kehittää. Kaikkia ei voi saada kehitettyä maksimiin, joten kannattaa miettiä, minkälaista hahmoa haluaa pelata. Panostatko voimaan ja hoidat tilanteet uhkailemalla? Vai ehkä käytät tietämystäsi psykologiasta, ja sanot juuri oikeita asioita saadaksesi haluamasi? Valinnoilla on merkitystä siihen, millä tavalla vastaan tulevia ongelmatilanteita voi lähteä ratkomaan.

Edellä mainitusta saattaisi kuvitella, että peli tarjoaa runsaasti vapautta. Tietyssä mielessä se tarjoaa, ja toisaalta se on samalla hyvin rajoittava kokemus. Mistään avoimen maailman pelistä ei ole kysymys, sillä tarina etenee tiukkoja raiteita pitkin kohti vääjäämätöntä päätöstään. Vai pitäisikö sanoa mahdollista päätöstään, sillä pelin aikana tehtävät valinnat vaikuttavat siihen, millaisen lopun tarina lopulta saa. Raiteet takaavat kuitenkin sen, että juonen eteneminen tapahtuu juuri oikealla vauhdilla ja rytmityksellä. Hahmonkehityksellä ja valinnoillaan voi kuitenkin vaikuttaa siihen, millaiseksi tämä vuoristorata lopulta muotoutuu.

Toteutukseltaan Cthulhun kutsu on suurimmaksi osaksi hyvissä kantimissa. Hahmot näyttävät sopivasti vinksahtaneilta, jonka myötä aloin hiljalleen epäillä kaikkien motiiveja. Miljööt ovat myös tunnelmallisia ja vaihtelevia. Tunnelmaa parannetaan entisestään painostavalla äänimaailmalla. Kehotan ehdottomasti pelaamaan tätä pimeässä huoneessa joko kunnon kuulokkeet päässä tai sitten kotiteatterin kanssa. Silloin pelottavasta tunnelmasta saa kaiken irti. Ainoat miinukset tulevat ajoittain pökkelöltä ja hieman ankealta tuntuvasta kenttien suunnittelusta.

Call of Cthulhu oli hyvällä tavalla karmea pelikokemus, jonka vahvimmat valtit löytyivät ehdottomasti tunnelmasta ja hyvästä käsikirjoituksesta. Pelillä on myös kohtalaisesti mittaa, sillä sen läpäisemiseen saa varata noin tusinan verran tunteja. Mikäli pidät kauhusta tai psykologisista trillereistä, voi Cthulhun kutsua suositella varauksetta.