Brawl in Cell Block 99

Brawl in Cell Block 99 ei onnistu tekemään vaikutusta omaperäisellä tarinallaan, eikä varsinaisesti vaikuttavilla tehosteillaankaan. Vaikuttavaksi elokuvan tekee sen rauhallinen toteutustapa ja kylmää harkintaa osoittava päähenkilö. Katsoja oppii tuntemaan sympatiaa linnakundia kohtaan siksi, että hänen persoonansa kehittelyyn käytetään niin paljon aikaa.

Ennenkin kiikun kaakun lain väärällä puolella käynyt Bradley Thomas (Vince Vaughn) saa potkut työstään autokorjaamolla. Pakon edessä hän ryhtyy huumeiden kuljettajaksi, mutta pysyttelee kuitenkin itse aineiden käytöstä erossa. Puolitoista vuotta myöhemmin talous onkin kunnossa, ja vaimo Lauren Thomas (Jennifer Carpenter) odottaa pariskunnalle lasta. Yksi yöllinen keikka menee kuitenkin pahasti pieleen, ja Bradley päätyy vankilaan. Tästä asiat menevätkin tasaisesti koko ajan huonompaan suuntaan. Lopulta elokuva saavuttaa loppuratkaisunsa, joka on se ainoa lopetus, jolla tällainen elokuva pystyy päättymään tyydyttävästi.

Brawl in Cell Block 99 on pitkälti Vince Vaughnin soolosuoritus. Rauhallisen harkitseva Bradley on poikkeuksellisen johdonmukainen, ja ymmärtää samalla tekojensa seuraukset. Siinä sivussa tapahtuu myös muuttuneeseen tilanteeseen sopeutuminen ilman, että tehtyä jäädään harmittelemaan. Miehen elämänfilosofia siis tuntuu olevan, että kannattaa pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä on. Bradleylla on lisäksi aivan selkeä moraali ja asioiden tärkeysjärjestys, jota hän koko elokuvan ajan johdonmukaisesti noudattaa. Tällainen niin sanottu "toiminnan mies" yhdessä periaatteellisen suoraselkäisyyden kanssa on omiaan keräämään katsojan sympatiat. Elokuvaa katsoessaan oppii toivomaan Bradleylle hyvää, ja hänen lopullinen kohtalonsa kiinnostaa.

Mieleenpainuvaa on myös leffan toteutus. Musiikkia ei ole juuri lainkaan. Otokset ovat pitkiä ja viipyileviä. Tämä antaa katsojalle aikaa keskittyä näkemäänsä, ja toki myös havainnoida näyttelijöiden ilmeitä ja eleitä. Kiireettömyys varmistaa sen, että elokuvan maalailtuun maailmaan pääsee varmasti niin sanotusti sisälle. Tapahtumat kuitenkin kulkevat eteenpäin riittävällä tempolla, joten missään vaiheessa raina ei tunnu laahaavalta. Ikäraja K18 on ansaittu, sillä lähinnä erilaisia nukketehosteita käytetään runsaasti ja pääosin hyvin uskottavasti. Jos näkemäänsä pitää jostain kritisoida niin aihepiirinsä vuoksi naisia ei Jennifer Carpenteria lukuun ottamatta ole lainkaan.

Lisämateriaaleina on yksi 15 minuutin mittainen katsaus elokuvan tekemiseen. Rinkikehumisen ohella kiinnostavaa ovat lähinnä kuvaukset siitä, miten näyttelijät valmistautuivat omiin roolisuorituksiinsa kuvausten aikana.

Brawl in Cell Block 99 on brutaali ja kiirehtimätön vankiladraama. Katsoja huomaa miettivänsä näkemäänsä vielä lopputekstien katsomisen jälkeenkin, mitä on pidettävä hyvänä saavutuksena tällaiselta elokuvalta.