Bounty Star -ennakko: Mitä tapahtuisi, jos John Wayne kohtaisi BT:n?

Millaisen lopputuloksen saat, jos yhdistät Armored Coren Red Dead Redemptionin kanssa? Dinogod on selvästi pohtinut tätä kysymystä tulevassa Bounty Star -toimintapelissään, jossa pelaajat metsästävät kohteita villin lännen ympäristössä päivitettävän ja tehokkaan taistelukoneen pilottina. Samalla kun odotamme Bounty Starin saapumista, sain mahdollisuuden kokea maistiaisia pelistä ollessani Los Angelesin Summer Game Fest -tapahtumassa.

Ensinnäkin pelin ideassa ja lähtökohdassa on paljon potentiaalia. Rakastan länsimaista estetiikkaa, ja tätä teemaa ilmentävien hahmojen viileänsuloista luonnetta sekä ympäristösuunnittelua ja sulavaa toimintaa, jotka kaikki yhdessä muodostavat vaivattomasti viihdyttävän konseptin. Bounty Star ei epäonnistu missään näistä kohdista. Ajatus yhdistää tämä ajaton idea karuihin ja brutaaleihin mech-pukuihin on yhtä kuin kunnari pesäpallossa, ja pelin näkökulmasta tämäkin on hoidettu hyvin.

Kun sinut päästetään irti maailmalle ja lähetetään etsimään tehtäviä, Bounty Star näyttää parhaat puolensa. Taistelu ei ole helppoa ja stressitöntä, sillä se muistuttaa hillittyä Armored Corea, jossa sinun on osattava käsitellä saamaasi vahinkoa ja miten osaat suhtautua taisteluun. Sinulla on mahdollisuus vaihtaa välillä lähitaistelusta cowboymaisempiin aseisiin, mutta niin tekevät myös vihollisen mechit, eivätkä näiden ulkopuolella olevat ihmisetkään ole haasteena kevyemmästä päästä, sillä nekin osaavat aiheuttaa isoja ongelmia. Bounty Star ei ole kuitenkaan toimintaroolipelitason haaste, mutta se ei ole myöskään rento puistokävely, kuten monet muut toimintapelit usein ovat.

Kun lämpötila kohoaa ja kaaos iskee silmille, on Bounty Star parhaimmillaan, mutta käytännön tasolla pelin rennommat elementit eivät oikein iskeneet minuun. Kontrahtien välillä palaat keskuspaikkaan, jossa voit parantaa Clem-hahmollasi tukikohdan ​​rakennus- ja maatalousjärjestelmiä. Tuntien edetessä nämä järjestelmät saattavat alkaa tuntua omalta, mutta ensivaikutelmana ne ovat hieman liian pakotettuja ja kehnoja, eivätkä vaikuta kovin vakavilta tai pelin ydinominaisuudelta, jonka ympärillä haluat Bounty Starin pyörivän. Monella tapaa tuntuu, että tukikohdassa on toisinaan liian monta erilaista ja ristiriitaista ideaa, että Bounty Star onnistuisi erottamaan lihan rasvasta.

Tutkittavana on myös monimutkaisia ​​ja syvällisempiä päivitys- ja edistymispaketteja, joiden avulla voit suunnitella ja mukauttaa koneen pelityyliisi sopivaksi, olipa sitten kyseessä uusien aseiden valinta, olemassa olevien aseiden parantamista tai sen ydinominaisuuksien kehittämistä, jotta koneesta tulee tappavampi, monipuolisempi ja kestävämpi toimintakohtauksissa. Järjestelmä ei vaikuta vallankumoukselliselta, mutta se on intuitiivinen ja siinä on tervetullutta syvyyttä.

Muotoilun ja suunnittelun osalta sävyjä yhdistellään ahkerasti länsimaisiin elementteihin, ja se esittelee juurtunutta ja elävää maailmaa, joka on vihamielinen ja julma. Dinogod on todella osunut estetiikan osalta, sillä se on vähintäänkin kiitettävää. Olen kuitenkin vähemmän vaikuttunut päähenkilö Clemistä. Hänessä on selvästikin syvyyttä ja hänellä on menneisyyden traumoja, joista suurin osa tuodaan ilmi kerronnan avainhetkillä. Tuolloin hänen menneisyyttään entisenä sotilaana kaivellaan, mutta samalla hän on hieman liian tylsä ​​ja apaattinen, samanlainen kuin useimmat elokuvien cowboy-päähenkilöt. Hänellä on mahdollisuus tuntea olonsa todellisemmaksi ja lähestyttävämmäksi, mutta sen sijaan hän on hieman karkean oloinen karikatyyri ympäristöön nähden.

Vain lyhyt makupala Bounty Starista riitti nähdäkseni, että Dinogodilla on tässä jotain potentiaalia. On elementtejä, joita voisi vielä hieman hienosäätää, mutta ydinpelaamisessa ja erityisesti taistelussa on syvyyttä ja viihdettä niin paljon, että odotan innolla päästäkseni näkemään pelistä lisää seuraavan kerran, kun sitä esitellään lisää.