Mad Moxxi on miestennielijästä eräänlaiseksi sirkustirehtööriksi vaihtanut hemaiseva leidi, jonka sirkuksessa hyörii norsujen sijasta ihmisapinoita torrakoineen. Areenamuotoisessa kamppailussa haahuilu on minimissään, kun pelaaja yksi tai yhdessä kavereidensa kanssa torjuu vihollisaaltoja toisensa jälkeen maine, mammona ja uusi aseistus silmissä kiiluen. Bonuksena Underdomen takahuoneesta löytyy myös pankki, jonne vaivalla raahatut aseet ja muut roippeet voi tallettaa myöhempää tarvetta varten.
Areenataistelun muoto on varsin selkeä. Ensimmäisessä vaiheessa yksi ottelu koostuu viidestä erästä, joista jokainen on jaoteltu vielä viiteen aaltoon. Aaltojen teemoina ovat helppo "Starter Wave", vain pyssymiehiä sisältävä "Gun wave", hauska lähitaistelulössi "Horde", eliittiä sisältävä "Badass Wave" ja lopuksi yhden pelin pomoista sisältävä "Boss wave". Pomoaallon jälkeen pelaajat palkitaan satunnaisella läjällä aseita. Perusvihollisilta rautaa tai muutakaan tipu, ei edes kokemuspisteitä, joten pelaajat voivat rauhassa keskittyä hengissä selviämisen jaloon taitoon roippeiden hamstraamisen sijaan.
Jotta pelaajien työ ei olisi liian helppo, Moxxi sekoittaa pakkaa aaltokohtaisilla erikoisolosuhteilla. Olosuhteita ovat esimerkiksi ilman suojia taisteleminen, nopeammat viholliset, vain kriittisillä osumilla kunnollisen vahingon tekeminen tai jonkun tietyn asetyypin suosiminen muiden kustannuksella. Ensimmäisten erien aikana olosuhteita tulee vain yksi, mutta Underdomen kaikkein vaikeimpiin kenttiin niitä arpoutuu useampia kerralla. Monipuolinen aseistus ja olosuhteisiin mukautuminen ovat kriittisiä ominaisuuksia, sillä loppupuolen ottelut käytävät todella haastaviksi. Parin vaikean olosuhteen yhteen sattuessa - esimerkiksi erikoispanssaroitu ja huippunopea Horde-lihavyöry - tekee henkikullan säilyttämisestä taidetta.
Jos aallon aikana kuolee, pelaaja siirtyy eristettyyn areenan keskellä kököttävään häkkiin, josta voi vielä ammuskella vastustajia hengissä selvinneiden auttamiseksi. Jos koko poppoo heittää lusikan nurkkaan, on kyseinen erä aloitettava alusta. Kakkosvaiheessa ottelun erien määrä kasvaa peräti 20:een, joten yksittäisen areenan putsaaminen voi kestää helposti yli kaksi tuntia. Koko ottelu on pelattava aina yhdeltä istumalta läpi, joten aikaa on paras varata riittävästi.
Taisteluun keskittyvä Mad Moxxi's Underdome Riot on mukavaa vaihtelua erämaassa sompailuun, mutta se kärsii pahasti sinänsä hyvän sisältönsä yksipuolisuudesta ja ohuudesta. Hienon taustamusiikin maustama räiskintä kolmella erilaisella areenalla on hetken hauskaa, mutta etenkin kakkostason ottelun läpi vääntäminen menee jo työn puolelle. Eksentrisen Moxxin hahmoa ei käytetä lisärissä kuin vähän, eikä suoritettavia tehtäviäkään ole ilmeisesti kuin yksi ainokainen. Areenoiden tarjoama haaste onkin lisäosan paras palkinto, mikä on hieman sääli, sillä Borderlands toimii parhaiten silloin kun uutta palkintohärveliä tippuu ihmeteltäväksi tasaisin väliajoin.
Jos Mad Moxxi's Underdome Riot olisi saanut vielä enemmän lihaa luidensa päälle tehtävien, juonen ja palkintojen muodossa, se olisi tienannut pisteen tai pari lisää kokonaispisteisiin. Nykymuodossaan se jää kuitenkin vajaaksi siitä, mitä 800 pisteen hintalapulta voisi odottaa.