Border Run

Yhdysvaltain ja Meksikon raja on maailman eniten ylitetty kahden valtion raja. Niin laillisia kuin laittomiakin siirtolaisia riittää, joten rahastajista ei ole pulaa. Ihmisten epätoivolla ja toiveilla tehdään kovaa bisnestä, eivätkä ihmiskauppiaat aina välitä asiakkaidensa turvallisuudesta. Tähän epäkohtaan pureutuu Border Run, joka vetoaa vahvasti tunteisiin. Ehkä tarkoituksena on ollut saada vauhtia paikalliseen lainsäädäntötyöhön tai muuten vain herätellä ihmisiä. Niin tai näin: suomalainen katsoja on tälle elokuvalle täysin väärää kohderyhmää.

Ikääntyvä toimittaja Sofie (Sharon Stone) kuulee veljensä Aaronin (Billy Zane) jääneen ihmiskauppiaiden vangiksi Meksikon puolella rajaa. Tehokkaana naisena Sofie matkustaa paikan päälle ja alkaa selvittää tapahtunutta. Siinä sivussa hän tulee sotkeutuneeksi ihmiskaupan likaisiin lonkeroihin: peliin jossa ihmisen arvo määrittyy sen mukaan, miten suurella hinnalla hänet voidaan myydä eteenpäin. Elokuva ei ole jännittävä, muttei liioin tylsäkään. Katsomiskokemus on brutaali. Ihmisten kokemia inhimillisiä kärsimyksiä vyörytetään silmille nyrkiniskujen lailla unohtamatta alleviivata paremmasta tulevaisuudesta haaveilevien vilpittömyyttä.

Leffasta tulee ehkä tahtomattaan Sharon Stonen soolosuoritus. Mimmi paneutuu rooliinsa todella antaumuksella, ja monen tunteikkaan kohtauksen lataus on paljolti juuri Stonen ansiota. Melkein tulee jo miettineeksi, onko Stonella ollut jokin henkilökohtainen syy suostua Oscar-voittajana tällaiseen halpistuotantoon. Muut henkilöhahmot jäävät pahasti statisteiksi, joskin tyttärensä puolesta taisteleva Javier (Miguel Rodarte) jää mieleen lopputekstien rullatessa. Pahat ihmiskauppiaat jäävät paperinohuiksi ja ennen kaikkea yksiulotteisiksi. Tämä on hukattu tilaisuus, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuvausta siitä, millainen mies tai nainen ryhtyy kylmäksi ihmiskauppiaaksi.

Tarina kerrotaan hyvin, mutta sanomaa ei olisi tarvinnut ihan näin paljon hieroa katsojan naamaan. Lisämateriaalit olisivat tehneet terää, mutta toisaalta ilman niitäkin elokuvan tarkoitusperät tulevat vallan hyvin esille. Ehkäpä paikallispolitiikasta kiinnostuneet etelävaltioiden amerikkalaiset saavat tästä jotain, mutta minä en.