Blood on vampyyrielokuva ilman vampyyreita

Viimeisen päälle kalliit ja suuren joukon yhteistyönä syntyvät supersankarielokuvat ovat nykyisin pahasti laskusuunnassa suosionsa osalta. Toisessa ääripäässä ovat pienen budjetin kauhuelokuvat, joissa kerrotaan se oma itsenäinen tarina pienen tekijäjoukon voimin. Blood on juuri tällainen uuden polven kauhuelokuva, ja varsin onnistunut sellainen.

Sairaanhoitajana työskentelevä Jess (Michelle Monaghan) on avioeroprosessia käyvä äiti, joka muuttaa kahden esiteinin kanssa rapistuvaan maalaistaloon. Lähistöltä löytyy erikoinen kuivunut järvi, ja sen keskeltä pystyyn kuollut puu. Perheen koira katoaa, ja ilmaantuu takaisin joitakin päiviä myöhemmin. Kaikkien hämmästykseksi koira puree Jessin poikaa Owenia (Finlay Wojtak-Hissong), joka toivuttuaan alkaa himoita entistä enemmän verta ravinnokseen. Lopulta äidin halu hoitaa poikaansa ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Blood on vampyyrielokuva ilman vampyyreita. Se kuvailee jonkinlaisen fiktiivisen sairauden, jossa ihminen tarvitsee verta elääkseen. Ja kuten odottaa sopii, verenhimo kasvaa ajan kanssa. Draamallisesti ymmärrän Jessin ratkaisun olla kertomatta kenellekään poikansa verenhimosta, mutta loogisesti ajateltuna päätös on tyystin järjetön. Sairaanhoitaja - jos kuka - haluaisi tehdä poikansa tilan tiettäväksi kaikille terveydenhuoltoalan kollegoilleen, jotta parannuskeino löytyisi. Bloodissa lapsestaan huolestunut äiti kuitenkin tukkii suunsa, ja ryhtyy rikollisin keinoin hankkimaan verta.

Blood onnistuu juuri siinä, mikä on kauhuelokuville tärkeää, ja jossa niin valitettavan harva leffa onnistuu: riipivän ja epämukavan tunnelman luomisessa katsojalle. Väkivaltaa on mukana tarinassa huomattavan vähän, eikä kuolleitakaan synny kovinkaan montaa kappaletta. Verta toki näytetään, mutta tavallisesti se esitetään jääkaapissa veripusseina. Blood onkin niitä harvoja kauhuelokuvia, jotka luovat kauhunsa ilman äänekästä musiikkia, ilman kiljumista ja ilman brutaalia väkivaltaa.

Blu-ray-julkaisussa ei ole mukana lainkaan lisämateriaaleja. Tätä on pidettävä harmillisena, sillä olisin mielelläni kuunnellut tekijöiden tausta-ajatuksia omalle projektilleen. Kokonaisarvosanassa on yksi lisäpiste hyvästä tunnelman luomisesta ilman perinteisiä kauhuelokuvien konsteja.