Käyttäjä- ja toimitusblogit. Gamereactor on maailmanlaajuinen monikielinen viihdesivusto, joka keskittyy populaarikulttuuriin. Aiheina ovat videopelit, e-urheilu, elokuvat, TV-sarjat ja teknologia. Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Hyvää ja mielenkiintoista pelattavaa on liikaa

Hyvää ja mielenkiintoista pelattavaa on liikaa

Liittyy aiheisiin: pelit, tv-sarjat, elokuvat, liikaa, elämä, keskittyminen, Xenoblade, Chronicles, The Witcher 3, live service, Microsoft, Sony, Nintendo, ratkaisu

Niin elokuvien, TV-sarjojen kuin videopelienkin suhteen on jo useita vuosia eletty aikaa, jolloin viihdettä on tarjolla liikaa. Vaikka käyttäisi kaiken valveilla oloaikansa mielenkiintoisen viihteen kuluttamiseen, ei vielä silloinkaan saisi kaikkea katselluksi ja pelatuksi. Samalla jäisi tietysti se oma elämä kokonaan elämättä.

Muistan sen, että joskus 2010-luvun alussa oli täysin mahdollista mieltää videopelit yhdeksi harrastukseksi muiden joukossa ilman poikkeuksellisen suurta ajallista panostusta. Kuluneen vuoden parhaat pelit top 10 -listoja tutkiessa saattoi levollisin mielin huomata pelanneensa suurin piirtein kaikki päättyvän vuoden huippunimikkeet. Moinen ei ole ollut samalla tavalla mahdollista enää vuosikausiin.

Syitä on nähdäkseni kolme. Toisaalta pelejä julkaistaan paljon aiempaa enemmän, jolloin määrällisesti valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan. Mutta tämän lisäksi ne suuren budjetin pelit ovat usein massiivisen kokoisia avoimen maailman roolipelejä, tai päättymättömäksi rakennettuja live service -kokemuksia. Kolmantena syynä ovat niin Nintendon, Microsoftin kuin Sonynkin kuukausimaksulliset palvelut, jotka tarjoavat huiman valikoiman pelattavaa kuukausimaksulla. Työni puolesta minulla on voimassa olevat tilaukset näihin kaikkiin, ja jokaisessa palvelussa on vähintään kymmeniä mielenkiintoisia pelejä, joita en todennäköisesti koskaan tule pelaamaan. Kokonaan oma lukunsa ovat vielä klassikkopelit, joiden parissa haluaisin fiilistellä joko yksin tai kavereiden kanssa wanhoja muistellen.

Ratkaisuja tilanteeseen on (ainakin) kaksi, ja valinta riippuu tietenkin siitä, millaiseksi videopelaajaksi itsensä kokee. Mikäli haluaa pysytellä pelialan aallonharjalla tietäen kaikesta ainakin jotain, on ratkaisuna pelata mahdollisimman monia uutuuspelejä 2-10 tuntia siirtyen sen jälkeen seuraavaan riippumatta siitä, onko päässyt edellisen pelin loppuun saakka. Toinen tapa on ainakin taloudellisesti halvempi. Tällöin pelaaja hyväksyy vallitsevan tilanteen, ja valitsee vuoden aikana itselleen ehkä 5-6 peliä. Ja nämä harvat ja valitut nimikkeet sitten pelataan kunnolla nauttien ja hartaasti hieroen.

Keskivertopelaajalle suosittelen ehdottomasti vain muutamien pelien valitsemista ja niihin syventymistä, koska silloin ainakin ehtii nauttimaan pelistä tavalla, jota kehittäjät itse ovat todennäköisesti ajatelleet. Se, että silmäilee suurta joukkoa pelejä vain muutaman tunnin ajan kutakin, ei varmasti ole kovinkaan tyydyttävä ratkaisu. Poikkeuksen tekevät tietenkin sellaiset pelaajat, jotka kaipaavat epätavallisen paljon vaihtelua, eivätkä jaksa keskittyä pitkään yhteen peliin.

Niin tai näin, ei suositeltava ratkaisu ainakaan ole se, että ryhtyy vähentämään niin sanottua oikeaa elämää, ja vastaavasti pelaa entistäkin enemmän.

HQ