Suomi
Blog

Muovisoittimien nousu ja tuho, osa 1

Kirjoittaja Two_Face 23. syyskuuta 2011 kello 15:57

Ykkösosa perehtyy historiaan, ihan tiedoksi vain..
Miten kitaroiden tiluttamisesta, mikrofoniin hoilottamisesta ja rumpujen paukuttelusta tuli suuri peli-ilmiö? Miten Guitar Herojen takana ollut peliyhtiö Harmonixin arvo oli vielä muutama vuosi takaperin jopa satoja miljoonia, mutta vähän aikaa sitten myytiin viidellä kympillä, 50 miljoonan dollarin velat sai ostaja kaupan päälle. Miksi kun katson niitä muovisoittimia paketissa tai nurkassa lojumassa, miksi minusta tuntuu tyhjälle, ajatuksissani pyörii vain: ''Miksi ostin noi, miksi en niillä enää pelaa ja miten näin kävi?''
No miten näin kävi, siitä kirjoitankin.

Siispä palataan vuoteen 2005, jolloin Guitar Hero, se ensimmäinen, julkaistiin. Peliyhtiölle tuli rahaa kuin roskaa kun kaikki halusivat olla kitarasankareita. Silloin kappaleet olivat mahtavia ja muistan vieläkin kun ostin omani kaupasta ja hipelöin suoraansanottua sitä koko kotiinpaluun ajan. Ne monet tunnit kun ähelsin soittaessani hankalia kappaleita, ensimmäinen kaksi, kaksi ja puoli viikkoa Guitar Heron kanssa meni silmien pomppiessa teeveeruudun ja kitaran näppäinten välissä. Oi niitä aikoja.

Jo vuonna 2006 tuli seuraava, nimeltänsä Guitar Hero 2. Se ei tuonut mukanansa mitään radikaaleja uudistuksia, joten eipä siitä paljoa irti saa infoa. Paitsi upeita kappaleita löytyy ja paljon! :)

Sitten vuonna 2007 tulikin pari peliä, Guitar Hero: Rocks the 80's, jossa soitellaan kasarikappaleita ja toinen peli joka ilmestui oli Guitar Hero 3: Legends of Rock, joka toi Battle-uudistuksen Guitar Heroon, jossa voi pelata kaveria vastaan ja aina kun isket oikein saat Battle Poweria, jolla voit sabotoida kaverin soittelua. Eri powereita on monia, on kielen katkaisua, vaikeustason nostoa ja Whammyn painelua. Ja ensimmäistä kertaa voit taistella oikeita kitaratähtiä vastaan, on Tom Morello, Slash ja joku fiktiivinen hahmo Lou. Niin ja nettipelaaminen tuli.

Sitten tuli lisää vuonna 2008, Guitar Hero-kauden avasivat vaisusti Guitar Hero: Aerosmith, joka teki kunniaa vanhalle kunnon Aerosmithille, DS-pelaajat saivat Guitar Heronsa GH: On Tour-pelin ansiosta.
Ja sitten oli jo aika potin räjäytykselle, loppuvuodesta tuli Guitar Hero World Tour, alias GH 4, joka toi mukanaan uusia soittimia, rummut, mikrofonin ja basson. Kitaraa uudistettiin että siinä voi käyttää Eddie Van Halenin ''tappingiä'' eli tuli hipaisunäppäimet aitojen näppäinten kohdalle. Sekä DS-tiluttajille On Tour: Decades.

Vuonna 2009 tuli ensimmäisenä Guitar Hero: Metallica, jonka luultiin tekevän flopin kuten Guitar Hero: Aerosmith, mutta toisin kävi, Metallicasta tuli yksi parhaiten myydyimmistä Guitar Heroista. Mutta oli syytäkin, tuli vaikeusaste Expert+, hahmoa pystyi muokkaamaan aina tatuoinneista silmien väriin. Myöhemmin sinä vuonna tuli Guitar Hero 5, joka tuntui vähän liialliselta. Sekä tuli DJ Hero, On Tour: Modern Hits, Band Hero, myös DS-versio ja muillekkin konsoleille GH1- GH3-pelien koottuja hittejä Guitar Hero: Greatest Hits in mukaan.

Vuosi 2010 ei ollut Harmonixille ja rahoittaja-Activisionille hyvä vuosi, rahaa meni enemmän kuin tuli. Guitar Hero: Van Halenin uskottiin olevan kuin GH:Metallica, mutta paljastuikin olevan vanhentuneilla grafiikoilla väkisin väännetty Van Halenin ylistyspeli, joka onnekseen sisältää yli kahta kymmentä muuta artistia kuin Van Halenia. No kappaleet olivat kultaa, kuten bändikin, ja ne Eddie Van Halenin upeat soolot.. Oih! Sitten tuli Guitar Hero 6, eli GH: Warriors of Rock, joka oli täysi pettymys, ei tuottanut kovin paljoa.

Eli siinä on 14 Guitar Heroa, ei mukaan laskettu Rock Bandeja, DJ Heroja jne.
No se syy, miksi tiluttelu laski nopeammin kuin lehmän häntä on; Activisionille tuli ahneus päähän, oli pakko saada rahaa ja tadaa, tässähän on käden ulottuvilla sellainen rahasampo, joten eikun väsäämään jotain mahdollisimman halvalla huonoa josta fanit tykkää, esimerkkinä Guitar Hero: Van Halen, jota ostivat joko Guitar Hero/Van Halen-fanit tai sitten idiootit. Ahneella on.. paskainen loppu, kuuluu sananlasku. Nyt tässä on hyvä esimerkki siitä.

Myöhemmin tulee Rock Bandistä, Band Herosta ja DJ Herosta oma bloggaus..

P.S. Kiitos metal8585:lle, että kertoi virheistä, joten korjasin vähän asioita. Väsäsin tämän 20 minuutissa ja joskus aivot-sormet- kontrollit eivät toimineet. Valaiskoon metal kun muut eivät näe :D

HQ

TV-sarja-arvio, osa 2 - Mentalist

Kirjoittaja Two_Face 30. elokuuta 2011 kello 15:56

Toinen osa teeveesarja-arvioistani, ja tällä kertaa on tulikokeessa Mentalist, draamarikossarja Amerikasta.

Patrick Jane on 30-37vee mies Kaliforniasta ja tämä on meedio, joka lukee ihmistä kuin avointa kirjaa. Paten perhe, vaimo ja lapset murhattiin, syyllinen on Red John, hieman sadistinen sarjamurhaaja, joka on erittäin huippuälykäs, jota et niinkään saa vain kiinni. Pate liittyy CBI:hin, rikostutkinta-agenttejen joukkoon ja auttaa niitä tolvanoita ratkaisemaan murhia, yleensä aika nopeasti.

''En ole agentti, autan vain heitä.''

Patrickin kanssa murhia tutkii tiukkapipopomo-Teresa Lisbon, Kimball Cho, sekä tällä tuotantokaudella parisuhteessa, vaikka ei saisi olla, Grace Van Pelt ja Wayne Rigsby.
Tämä nelikko ei pärjää yksinään, se on nähty ja kerran Pate otti ja karkasi vankilasta, suurin piirtein puolikkaan muffinssin, paperipussin ja rotan avulla. Nerokas mies, täytyy sanoa.
Niin, tähän Red Johniin, hän on mielisairas, joka maalaa seinälle jotain uhrinsa verellä.

Loppukaneetti: Upeasti tehty sarja, jota ei vaan haluaisi jättää näkemättä, vaan haluaisi vain jatkaa ja jatkaa, koska Patrickilla vain ideoita piisaa.

Mentalistia
+ Patrickia on huvittava katsoa, koska hän ei mieti joskus puheitansa
+ Juoni
+ Mysteerit
+ Toimintaa..

Red Johnia:
- ..Jota on vain mielestäni liian vähän
- Joskus toistaa turhan paljon itseään
- Tyhmät murhat, jotka kylläkin esiintyvät harvoin.

10/10 | 99/100 | 5/5

Mentalist MTV3:lla maanantaisin kello 20.00 - 21.00

HQ

TV-sarja-arvio, osa 1 - C.S.I. Miami

Kirjoittaja Two_Face 21. elokuuta 2011 kello 10:35

Tämä on pienehkö arvio eri TV-sarjoista, osa 1.

CSI Miamissa ollaan, no tietenkin Miamissa, jossa sitten päähenkilö Horatio Caine, joka vaan tykkää aina räplätä sen aurinkolaseja, selvittää murhia koko Crime Scene Investigating-ryhmänsä kanssa, johon kuuluu Horation kanssa mm. Calleigh Ducu.. Duqu.. Duquesc.. *katsoo Wikipediasta* Duquesne, Ryan Wolfe, kaunokainen Natalia Boa Vista ja Eric Delko. Väkeä muuttuu, joten en niitä ala kaikkia luettelemaan.

Kolme nopeaa varttia + mainoskatkot

Juoni menee samalla kaavalla joka ikinen kerta, joku murhataan, CSI-heebot tulevat tutkimaan rikospaikan, kuulustelevat näkijöitä, perhettä ja sen semmosta, palaavat CSI päämajalle ja sitten jotain sykähdyttävää löytyy ruumiista. Ihmisiä kuulustellaan, ehkä vähän uhkaillaan ja sitten joku keksii palapeliin pari palaa lisää ja sitten palataan etsimään jotain ja sitten Horatio tai joku miehistä, tietää kuka on syyllinen ja aina se on se mitä et missään nimessä uskoisi olevan. Sitten Iso Hoo hyppää Hummeriin ja jonkinmoisen OMG-kohtauksen jälkeen Hoo nappaa pahan hepun kiinni ja sitten palataan päämajalle, jossa Hoo rutistaa totuuden irti murhaajasta todisteilla.

Sitten lopussa vähän tunteillaan ja jotain siistiä voi joskus tapahtua.

Se on outoa, että kaikki nämä DNA-testit ja vaikka mitkä vievät todellisuudessa päiviä, jopa viikkoja, kun taas tässä, minuutteja, ehkä jopa pari tuntia.

Lyhyesti:
Mukavaa toimintaa Miamissa, jota ei ihan ole pilattu liian voimakkaalla kellertävyydellä kameran linssissä, vaikka sitä onkin.

Hyvää:
+ Iso Hoo on todellakin Iso Hoo.
+ Ja Iso Hoon aurinkolasit ovat coolit.
+ Silmäniloa nuo naiset..
+ Mahtava teemakappale, The Who'n Won't get fooled again!

Huonoa:
- Maailma on niin keltainen..
- Ilmakuvatkin Los Angelesista..
- Vähän toiminta jäissä.

9/10 | 89/100 | 4,5/5

C.S.I. Miami Subilla joka perjantai kello 22.00 - 23.00.

Taitaa olla viides tuotantokausi, joka nyt menossa, joka arvioitu. Sano, jos olen väärässä.

Sanat 'suomalaiset' ja 'pelit'

Kirjoittaja Two_Face 2. elokuuta 2011 kello 12:00

Suomalaisia pelejä ei ole tehty turhan montaa, 46 kappaletta laskeskelin. Toki niitä nyt on paljon enemmän..
Tuumailin, että 15 kappaletta niistä ovat aivan ihan pelattavia pelejä, luettelen ne.

Alan Wake
Angry Birds
Dead Nation
Death Rally
Frets on Fire
FlatOutit
Rally Trophy
Max Payne 1 ja 2
Porrasturvat
Shadow Cities
Trials, Trials HD ja 2
Trine

Ja niistä sitten maailmankuuluja on vain pari; Alan Wake, Angry Birds, Max Paynet ja Trials.
Jäljelle jää 6 peliä. Suuren suosion ovat vain saaneet Alan Wake, Angry Birds, Max Payne ja Trials.
Niistä vain yksi on päässyt maailmanlaajuiseksi brändiksi, Angry Birds.
Ja siis Angry Birdsin yksinkertaisuus, miten siitä voi tulla muoti-ilmiö, että tulee Angry Birds vaatteita, esineitä, älypuhelimien suojakuoria, kaikkea siis mitä ihminen voi tehdä ja mitä voi mielikuvitus luoda.
Takaisin yksinkertaisuuteen, kaikki nyt tietää Angry Birdsin tapahtumien kulun, possut ovat munavarkaissa ja linnuilta menee hermot. Seuraus: linnut linoavat itseään jättiritsoilla mitä ihmeellisimpiä possujen linnoituksia päin, tavoitteena saada mahdollisimman paljon pisteitä, tähtiä ja tietenkin possut nirhatuiksi. Ja that's it. Tietenkin kaikki alkavat tuumailemaan että ''no olisin mä kyllä keksiny ton''.
Noin yksinkertaista peliä on myyty jo melkein 300 miljoonaa kappaletta, varmaan on mennyt jo yli. Elokuvakin on tullut, tietenkin 20th Century Foxilta.

Ja mitä tästä saimme?
Alan Wake oli kehitteillä viitisen vuotta, lopputulos: Upea. Lisää voitte lukea arviostani.
Angry Birds oli kehitteillä 8 kuukautta, lopputulos: Maailmanlaajuinen buumi. Lisää voitte lukea taas arviostani.

Mitä itse olet mieltä? Kommentoi ihmeessä.