Japanilaisissa pelihalleissa on tarjolla herkkua kaikille Metal Gear -sarjan faneille:

http://www.konami.jp/mg_arcade/

Olen tämän syksyn aikana törmännyt aivan uudenlaisiin peleihin, joita monet eivät ehkä edes pitäisi peleinä. En tiedä minä he sitten kyseisiä luomuksia pitäisivät, sillä ne täyttävät kyllä pelin määritelmän hyvin.

Mikä näissä peleissä sitten on niin uutta? Äkkiseltään sanoisin että kaikki. Pistelaskuria ei ole, selkeää päämäärää ei ole, hahmoja ei voi kehittää, eikä vastustajiakaan ole ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Grafiikkakin on lähempänä 8-bittistä Nintendoa kuin nykypelejä.

Paljon peleille tyypillistäkin kuitenkin löytyy: on selkeästi rajattu pelimaailma jossa pääsee liikkumaan niin vapaasti kuin pelin suunnittelija on halunnut. Peleissä on ominaisuuksia niin 2D-seikkailuroolipeleistä (tyyliin FFI) kuin tasohyppelystäkin. Hahmot eivät pysty tekemään mitä vaan, eikä pelimaailmassa välttämättä pääse mihin vaan, sillä vastaan tulevat joko maailman rajat tai aika.

Se, mikä näissä peleissä on uutta ja ehkä ainutlaatuistakin, on tarina. Toki, tarinapelejä on ollut ennenkin. Tähän asti peleissä on kuitenkin lähes poikkeuksetta kerrottu tarinaa joko tekstin kautta (tarinanpätkinä tai dialogina), tai elokuvamaailmasta lainatuin keinoin kuten cut-scenejen avulla. Näissä peleissä ei ole tekstiä nimeksikään, cut-sceneista sun muista turhakkeista puhumattakaan. Näissä peleissä tarinaa kerrotaan pelin itsensä avulla. Nämä pikselimössöt vetosivat tunteisiini paljon vahvemmin kuin yksikään tähän mennessä pelaamani peli.

Tässä kaksi esimerkkipeliä jotka itse koin koskettavimmiksi:

Passage (Jason Rohrer)
http://hcsoftware.sourceforge.net/passage/
Small Worlds (David Shute)
http://jayisgames.com/cgdc6/?gameID=9

Pelatkaapa nuo, ja tulkaa sen jälkeen sanomaan että hyvässä pelissä pitää olla **TUN HYVÄT grafiikat ja verta ja toimintaa ja grindausta ja cut-sceneja ja... mitä vaan keksitte. En usko teitä kuitenkaan.

Sosiaalisen median sovellukset kuten Facebook ovat erinomainen tapa törmätä esimerkiksi tällaisiin linkkeihin:
http://www.geekologie.com/2009/11/amaaazing_bioshock_cosplay
_at_aquarium.php

Todella upeat asut ja maski, huipputason valokuvauksesta puhumattakaan. Harrison Krix, asujen tekijä, esiintyy kuvassa vaimoineen, ja pyörittää oikeassa elämässä Volpin Props -nimistä lavastefirmaa.

Guardian.co.uk -lehden GamesBlog listasi maanantaina (12.10.-09) viisi uutta mainioksi mainostamaansa selainpeliä: http://www.guardian.co.uk/technology/gamesblog/2009/oct/12/ga
mes-indiegames

Testasin tietenkin kaikki pelit innosta hihkuen, mutta valitettavasti vain osa onnistui täyttämään odotukseni.

iCycle oli ehdoton suosikkini, juuri tällaisia pelejä saisi olla netti pullollaan. Pelissähän ohjataan siis alastonta, syväjäädytyksestä herännyttä ukkoa, joka sotkee liian pienellä nitisevällä polkupyörällä toista jääkautta elävällä maapallolla. Peli on sekä visuaalisesti että äänimaailmaltaan niin hulvaton, etten hekotukseltani päässyt vitostasoa pidemmälle. Ei sillä, ei peli mikään läpihuutojuttu muutenkaan ole. Kontrollit ovat loistavat, mutta jääpuikkojen välttely ja rotkojen yli hyppiminen vaatii hyviä tasohyppelytaitoja.

Atomic Super Boss tuntui (varsinkin Game Center CX-pelin alkupään tahkoamisen jälkeen) suorastaan mainiolta retroavaruusräiskinnältä. Vaikeustasotkin olivat kohdillaan, joten peliä pystyy pelaamaan niin tumpelompikin kaveri kuin tunnustettu räiskintävirtuoosikin.

Evidence of Everything Exploding on tekijänsä mukaan taidepeli, mutta edustaa valitettavasti sitä taidetyyliä joka ei minuun kovin vahvasti iske. Siitä huolimatta jaksoin pelata pelin loppuun, niin paljon siinä oli pähkäiltävää ja pientä yksityiskohtaa. Ainoa miinus jonka antaisin tulisi pelattavuudesta, mutta jotenkin minusta tuntuu että sekin on tarkoituksellista.

Miami Sharkissa olisi ollut potentiaalia todella hulvattomaan selainsehlaamiseen, mutta peli kompastui kehnoon pelattavuuteen ja huonosti reagoiviin kontrolleihin. Hain suu ei auennut ikinä silloin kun sitä yritin, ja pelin tavoitekin oli määritelty hieman epämääräisesti joten en ollut täysin perillä siitä mitä olin edes yrittämässä.

Fantastic Contraption: Prius Edition ei todellakaan lämmittänyt. Toivoin että pelissä olisi oikeasti ollut jotain kunnon ideaakin kun se kerran oli tälle listalle päässyt. Ilmeisesti pelillä yritettiin saada ihmisiä ajattelemaan ekologisesti ja siinä sivussa mainostaa huomaamattomasti Toyota Priusta. Sen sijaan se osoittautui todella pökkelöksi yritykseksi ekologisesta älypelistä, ja Prius pompsahteli näytölle pop-up -ikkunana jokaisen kentän välissä. Haistan sponsorisuhteen.

Nyt pitää vaan toivoa että iCycle ja Atomic Super Boss tulisivat ladattavaksi vaikkapa PSP:lle!

Jatketaan samalla ei-pelilinjalla, eli Nousevan Auringon Maan ihmeellisyyksiä. Väenpaljoutta taifuuni 18:n jälkeisissä tunnelmissa, kaikkien junien oltua poissa käytöstä hetken jos toisenkin:

http://www.japantoday.com/category/picture-of-the-day/view/trav
el-chaos