Vuoden Gamereactor Game 2024 on käynnissä, jyrisimme tänään ja seuraavan kymmenen päivän aikana loppuu kymmenen kategoriaa ja kruunaamme sitten myös Vuoden elokuva ja Vuoden TV-sarja. Luetteloita tulee olemaan paljon, ja tänään loppuivat kaksi ensimmäistä luokkaa, jotka on kirjoitettu Sound Design ja Hardware. Mitä tulee ääneen, kyse ei ole musiikista/ääniraidasta (se on erillinen kategoria, joka tulee myöhemmin tällä viikolla), vaan äänitehosteista, ääninäyttelystä, akustiikasta, surround-miksauksesta ja kaikesta siltä väliltä. Sekä Stellar Blade että Wukong ansaitsivat paikan tällä listalla aivan kuten Still Wakes the Deep, mutta he eivät vain saaneet paikkaa ja savua viiden voittajan valinnan seurauksena. Näin se on. Vuoden paras äänisuunnittelu

Jos on olemassa yksi pelisarja, jonka on mielestäni pysyttävä täynnä satiiria ja jonka on annettava pilkata kaikkea ja kaikkia - ilman todellisia poikkeuksia, niin mielestäni se on Grand Theft Auto. Näin se vain on. Tietysti on ääniä, jotka haluaisivat nähdä Rockstarin vähentävän yhteiskunnallista satiiriaan ja yleistä komediaansa tässä rakastetussa pelisarjassa, mutta en ole yksi heistä. Haluan vapaat kädet. Kovat tarjoukset. Täysi kaasu. Se on minulle GTA, ja siellä olen täysin vakuuttunut siitä, että pelisarjan isä Leslie Benzies ja käsikirjoituspomo Dan Houser ovat olleet liikkeellepaneva voima. Kun GTA IV:n ja V:n Rockstar on pilkannut kaikkea Applesta vaikuttajiin, Pride-festivaaleihin, poliisin korruptioon, Hollywoodiin, likaiseen politiikkaan ja kaikkeen siltä väliltä - olen usein nauranut ääneen. Ei tietenkään highbrow-komediaa, mutta hauskaa. Paikalla. Sopii pelisarjaan.

Tänään Leslie on poissa. Sai potkut, haastoi Rockstarin oikeuteen, osoittautui oikeaksi ja vei kotiin satojen miljoonien vahingot. Dan Houser on myös poissa. Hän jätti veljensä Samin taakseen ja perusti oman studionsa. Lazlow Jones on myös lopettanut, avainhenkilö useille suurille Rockstar-nimikkeille. Nyt GTA-tiimi koostuu lähes 1200+ henkilöstä, mikä tarkoittaa, että kolmen avainhenkilön ei ehkä tarvitse merkitä paljon lopullisen laadun kannalta, mutta samalla ei voida sanoa Biowaresta, Blizzardista tai Infinity Wardista , joissa sama asia on tapahtunut ja missä laatu on kärsinyt prosessissa.

Kun alan siteeratuin sisäpiiriläinen kertoo, että Rockstar Northia on pyydetty "ottamaan rennosti" vitsailemalla tämän päivän DEI-syötistä, olen hieman huolissani. Grand Theft Auto, jos mikä, täytyy pystyä pilkkaamaan kulttuurisotaa, jossa olemme. Odotan sitä, se on osa sitä. Nyt en tietenkään usko, että koko peli seisoo tai kaatuu siihen, että he ovat vähentäneet osaa satiirista, mutta silti. Jos tämä peli joutuu PK-hysterian uhriksi, fanit tietysti reagoivat. Se ei koskaan pääty hyvin, täältä löydät uutiset!

Mitä ajattelet tästä?

Phil Collinsin poika Nic on loistava rumpali, aivan kuten hänen vanha isänsä aikoinaan. Toton perustajan Steve Lukatherin poika Trev on isänsä tavoin myös erittäin taitava lauluntekijä ja kitaristi. Yhdessä laulaja Emmett Stangin kanssa he muodostavat voimatrion The Effect , joka vuoden hiiviskelyn jälkeen on nyt lyönyt debyyttialbuminsa. Olen kuunnellut paljon viimeisen kolmen viikon aikana ja pidän tästä. Pidän The Effectistä. Se on melodinen, suuri, monipuolinen, tanssittava. Ja erittäin hyvin esiintynyt kolme uskomattoman taitavaa muusikkoa. Mennä!

Ymmärrän asian, vaikka en olekaan valmis hyväksymään sitä. Ryan Adams on halunnut palata jonkinlaiseen raakaan, suodattamattomaan, alastomaan garagebänditunnelmaan uudella Blackhole-albumilla. Se kuulostaa Weezerin virkistyskeskusversiolta, joka on ristipölytetty varhaisen Live-Springsteen + The Clashin kanssa. Likainen, karkea, epävireessä surkealla äänenlaadulla ja miksauksella, joka tuntuu hyvin "Porta Studiolta". Uskon, että varmasti monet fanit pitävät siitä. En kuitenkaan ole yksi heistä. Luulen, että se muuttuu enimmäkseen vain tahmeaksi ja sotkuiseksi tavalla, jota Ryanin ei koskaan tarvitse olla. Täällä on todella hienoja riffejä, todella hienoja laulumelodioita (koska Ryan on vertaansa vailla oleva lauluseppä), mutta mikään niistä ei "tule läpi" tässä tuotannossa. Olen pettynyt.

Rakastan Garlandia/Boylea. Love 28 Days, Love Sunshine - Odotan innolla 28 Years Later -elokuvaa, joka tänään näytti itsensä ensimmäisen trailerin muodossa. Hitsi mikä katkelma. Näin hiomakivi tulisi piirtää. Tässä Boyle välttää paljastamasta elokuvan koko juonta (joka on nykyään puhdas kauhistus, joka pilaa monet elokuvakokemukset), sen sijaan rakentaa tunnelmaa ja hermoja nopeilla, synkillä, huolestuttavilla kuvilla pelottavasta tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta on siirretty pienelle saarelle merellä. Pakenee miljoonia miljoonia eläviä kuolleita. Toivottavasti tämä on nyt hienoa. Mennä!