Suomi
Blog

Windows Phone kasvaa - Suomessa

Nokian vaikutus Windows Phonelle on ollut Suomessa dramaattinen. Sitten Lumia-sarjan julkaisun helmikuussa alusta on noussut lähes nollasta 10 prosentin markkinaosuuteen tarkasteltaessa Stat Counterin internetin käyttötilastoja. Mitä tahansa muuta pohjoismaata, Iso-Britanniaa tai Pohjois-Amerikkaa katsoessa Windows Phonella on vaikeuksia puhkaista edes parin kolmen prosentin markkinaosuutta. Voisikin sanoa, että Suomi on virallisesti Windows Phone -maa, ainakin jos asiaa katsotaan Microsoftin näkökulmasta.

Windows Phone ei ole Suomessakaan käytetyin mobiilialusta. Tuota paikkaa pitää tällä hetkellä Applen iOS Androidin hönkiessä niskaan vain marginaalisella erolla. Nokian entinen käyttöjärjestelmä Symbian on myös edelleen käytetympi kuin Windows Phone, mutta siinä missä Microsoftin alustan käyrä osoittaa jyrkästi kaakkoon, on Symbianin käyrä jo pitkään osoittanut koiliseen. Nämä risteävät todennäköisesti jo tänä syksynä.

Windows Phone kasvaa - Suomessa

Poikkeuksellista tässä on se, että täällä mobiilialustojen kilpailu on aidosti tasaista. IOS ja Android ovat vääntäneet kärkipaikasta hyvinkin lähellä toisiaan jo vuoden päivät molempien osuuksien liikkuessa vajaassa 40 prosentissa. Sekä Tanskassa että Ruotsissa iOS kiikkuu reilusti yli 60 prosentissa Androidin ollessa 30 prosentin paremmalla puolella. Ero on siis selvä. Norjassa tilanne on hieman tasaisempi, mutta sielläkin iOS:llä on 50 prosentin markkinaosuus.

Symbianin käyttö muualla kuin Suomessa näyttää tyrehtyneen jo aikapäiviä sitten. Se kertoo jotain siitä synkästä tulevaisuudesta, minkä edessä Nokia oli valitessaan uutta alustaa.

Tällä hetkellä - Nokian kitkerien jätti-irtisanomisten jälkeen - suuri kysymys kuitenkin kuuluu, oliko Windows Phonen kelkkaan hyppääminen oikea ratkaisu. Voiko se pelastaa Nokian konkurssilta tai ostetuksi tulemiselta? Toistaiseksi Windows Phone ei ole menestynyt suuressa maailmassa, vaikka kohtuullisen sujuvista puhelimista onkin kyse.

Nokian ja muiden valmistajien kannalta on ollut varmasti rajoittavaa se, ettei Windows Phone 7 anna mahdollisuuksia käyttää modernien huippupuhelimien tekniikkaa. Tällaisilla puhelimilla on vaikea pärjätä haastajan asemassa. Nämä ongelmat korjataan syksyllä tulevassa Windows Phone 8:ssa. Teknisesti kasin pitäisi asettaa Windows Phone -puhelimet viimein samalle viivalle iOS:n ja Androidin kanssa, ja samalla se pyrkii säilyttämään helppokäyttöisyyden, josta seiskaa on kiitelty. Ei siis kannata vielä heittää WP:n kirvestä kaivoon, mutta ei tilanne tule silti olemaan helppo.

Yksi avaintekijä iPhonen ja Androidin menestyksessä on niiden laaja sovellus- ja pelitarjonta. IPhone on monilla korvannut käsikonsolin tarpeen kokonaan. Samalla se käy pikku tietokoneesta, jolle löytyy melkeinpä pulmaan kuin pulmaan sopiva sovellus. Nykyään ei riitä, että puhelin on haluttava ja kiva käyttää, vaan sille on löydyttävä myös monipuolisesti sisältöjä, joista kukin voi kasata omiin tarpeisiinsa sopivan paletin. Tässä suhteessa Windows Phonella on vielä tekemistä, vaikka se puhkaisi 100 000 sovelluksen rajan. On kuitenkin eri asia puhkaista 100 000 sovellusta kuin 1000 hyvää sovellusta.

Viime kuukausina Windows Phonen sovellusvalikoima on mennyt selvästi eteenpäin, mutta siltä puuttuvat edelleen hienoimmat pelit (Infinity Blade, Angry Birds Space) ja joitain suosittuja hyötypalveluitakin (Instagram). Windows Phone 8 lupaa helpottaa sovelluskehitystä, mutta sanoista on päästävä tekoihin. Alustan on kirittävä kilpailijoitaan kiivaasti ja tarjottava myös jotain eksklusiivista, jos Microsoft-Nokia-allianssi mielii tosissaan haastaa Applen ja Googlen - muuallakin kuin Nokian kotikonnuilla. Aika näyttää, miten tässä käy.

Ehkä Microsoftin pitäisi itsekin rohjeta käyttää kovimpia pelisarjojaan WP8:n edistämiseksi.

HQ

Nimileikkejä

Let's play Wii U. Pelataan viijuuta.

Nintendon päätös pidättäytyä vuosi sitten ilmoitetussa Wii U -nimessä ei osu aivan äkkisiltään härmäläisten suuhun tai korvaan. Wiihän on nimenä varsin simppeli, ja siihen sisältyy (kaksinaamaisten piirteiden lisäksi) mukava ajatus "meistä".

Wii U:ssa tuo ajatus on duplikoitu. Sanat kuulostavat siltä kuin sanoisi "me" ja "sinä" englanniksi. Hämmentävää. Odottakaapa vain Wiin kolmatta versiota: Wii U 'em & Grandma's Chubby Cat. Hyvällä lykyllä pinoilmiöltä vältytään ja konsoli on vain Wii 'em!

Wii U:n nimessä tärkein osa on itse asiassa "U". Ehkä Nintendolla ei ollut pokkaa nimetä konsoliaan uPadiksi, ehkä Wiin perheystävällisestä brändistä haluttiin pitää kiinni, mutta yhtiössä toivottaneen laatikon sisään leikatun U-muodon tulevan synonyymiksi konsolille. Se voidaan printata vaikka Wii-osasta irrallaankin ja tuote on silti tunnistettavissa.

Tuo U-logo on leikattu jo nyt muutamien pelien nimiin. Zombi U, New Super Mario Bros U, Wii Fit U... Jälkimmäisessä tapauksessa nimi on itse asiassa hauska. Pitäisiköhän Zombi U:n nimi olla Wii Kill U? Karua, mutta kuvaavaa; pelissä kuoleminen tarkoittaa uutta alkua uudella hahmolla.

New Super Mario Bros U:ssa ei ole mitään mieltä. Tässä haiskahtaa Nintendo 64, jolla aika moni peli sai nimeensä päätteen 64, turhaankin. Laite oli sen verran futuristinen, että sille julkaistiin esimerkiksi FIFA 64. Me peruskonsolien omistajat ehdimme tänä vuonna vasta FIFA 13:een.

Perun sittenkin alkuperäiset puheeni. Wii U on nimenä ihan ok, kun sen asettaa oikeaan perspektiiviin. Ei passaa unohtaa, että onhan meitä jo vuosia ruoskittu Xbox 360:lla.

HQ

Selainviidakko

Nykyään on nettiselaimia, mistä valita. Täysin maksutta ja suhteellisen vaivatta käyttöönsä voi napata niin Internet Exploreria, Firefoxia, Operaa kuin Safariakin. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalle on nopeasti myös noussut Google Chrome, ja vähemmässä mittakaavassa muut Chromium-teknologian johdannaiset. Joku saattaa käyttää konsolin selainta, toiset retroilevat vielä Netscapen tai alkuperäisen Mosaicin merkeissä.

Jokaisella uudella selaimella tuntuu olevan joku koukku, jonka takia sitä kannattaisi käyttää tai josta voisi olla hyötyä. Kilpailutilanteessa jokainen pyrkii erottumaan massasta piirtonopeuden, käytettävyyden tai turvallisuuden alueilla. Chrome on onnistunut valtaamaan alaa keveytensä ja yksinkertaisuutensa ansiosta, ja ehkäpä mukana on ripaus myös Googlen brändivoimaa. Internet Explorer puolestaan kärsii juuri päinvastaisesta syystä, vaikka pahimpien IE-aukkojen vuodet lienevät kaukana takana päin.

Netin aktiivikäyttäjänä voisi kuvitella, että asiat ovat mallillaan ja kärkiselainten kireän kilpailutilanteen ansiosta saisimme parhaan mahdollisen verkkokokemuksen. Näin ei kuitenkaan ole.

Tunnustaudun heti Chromium-mieheksi. En käytä Google Chromea, mutta samaa pohjaa käyttävä Rockmelt on päivittäisessä käytössä. Sen valttina ovat selaimeen kiinteästi tuodut sosiaaliset mediat ja uutisvirrat, joiden seuraaminen on tavattoman kätevää. Chromiumissa ja Chromessa on kuitenkin pari tuskastuttavaa kiusaa.

Näistä merkittävin on Googlen jatkuva suomen sorsiminen. Oikolukua on odotettu, kyselty ja rukoiltu, mutta ei saatu. Saadaanko sitä tänä vuonna, tällä vuosikymmenellä vai ei ikinä, se on hämärän peitossa. Ongelma kiusaa Googlea, mutta muutaman miljoonan ihmisen kieliryhmä ei ole niin iso, että sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa niin kuin muiden kielien. Microsoftin (lue: Lingsoft Oy:n) varsin mainio suomen oikoluku ei ole Windowsin laajuinen ominaisuus, ja rajoittuu Office-tuotteisiin. Markkinoilla olisi vapaan lähdekoodin oikolukupaketteja, joita voi käyttää esimerkiksi Mozillan tuotteissa ja Open Officessa. Google ei ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tukea vaihtoehtoisia oikolukutekniikoita, joten Chromium-selaimet rajoittuvat systeemiin, joka ei ymmärrä taipuvaa kieltä.

Kokeilin hiljattain Firefoxin uusinta versiota ajatuksena, että olisin vaihtanut parin vuoden tauon jälkeen takaisin Mozillan maailmaan. Vaan enpä vaihda. Keveys ei ole Googlen tasolla, minkä lisäksi ainakin tähän versioon oli iskenyt pahempikin hikka. Aika ajoin jotkin sivuelementit tuntuivat hetkellisesti hyydyttävän koko selaimen.

Entä se oikoluku? No, ei toiminut. Ehkä satuin paikalle huonoon aikaan, juuri ennen yhteensopivuuspäivityksen saapumista, mutta Mozillan nopea hyppely selainversioista toiseen on selvästi rikkonut joidenkin lisäosien yhteensopivuuden - lisäosien, jotka tekivät Firefoxista mainion. Talkoovoimin kehitettävät lisäosat kun eivät millään pysty pysymään perässä, jos selaimen versio vaihtuu parin kuukauden välein. Aiemmin, kun Firefox oli käytössä, liikuttiin version neljä alla. Nyt mennään reilusti kympin paremmalla puolella. Eikä aikaa todellakaan ole kulunut montaa vuotta.

Internet Exploreriakin testasin, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettei sen toiminnoissa ole aktiivikäyttäjää pistetty etusijalle. Selain on pintapuolisesti yllättävänkin selkeä ja sivut rullaavat sillä sujuvasti, mutta monet perustoiminnot eivät joko toimi alkuunkaan tai vaativat turhia lisäklikkauksia. Eli eipä sekään iskenyt.

Lopulta palasin häntä koipien välissä takaisin Rockmeltiin. Se toimii parhaiten, ainakin siinä tarkoituksessa, mitä selaimeltani kaipaan. On kuitenkin kiusallista, miten merkittäviä puutteita siihenkin liittyy. Tuntuu kuin jokaisessa selaimessa olisi jotain haluttavaa, mutta mikään ei tekisi kaikkea kerralla. Ei ainakaan meidän suomalaisten kannalta. Kenties tästä voisi jokin kotimainen IT-alan yritys ottaa neuvosta vaarin ja kiskaista ilmaveivin amerikkalaisyhtiöiden ihmetellessä vierestä.

Mikä on, kun ei suksi luista?

Mass Effect 3:n julkaisu on nostanut jälleen esiin kysymyksen siitä, miksi jotkin Playstation 3 -pelit kärsivät suhteessa Xbox 360 -versioihin. Mass Effect 3, vaikka visuaalisesti näyttää lähes identtiseltä kaikilla alustoillaan, pyörii mittausten mukaan heikoiten juuri PS3:lla. Ero Xbox 360 -versioon ei ehkä ole niin iso, että se pilaisi PS3-pelaajien ilon, mutta miksi minkäänlaista eroa ylipäätään pitää olla, kun alustat ovat tunnetusti tehoiltaan hyvin lähellä toisiaan - PS3:n ollessa kaksikosta jopa rahtusen nopeampi.

Lukijakommenteissa viitattiin heti huonoon optimointiin ja kehittäjä Biowaren laiskuuteen. Päätelmä on sinänsä ymmärrettävä, onhan PS3:lle tehty näyttävämpiäkin pelejä, jotka toimivat paremmin.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisia eroja peleissä nähdään. Aiemmin kymmenet elleivät jopa sadat muutkin pelit ovat kokeneet saman kohtalon. Ovatko kaikkien näiden pelien kehittäjät tyhmiä, laiskoja ja osaamattomia? Tuskin.

Asia tuo ilmi tunnetun mutta tässä yhteydessä usein unohdetun ongelman Sonyn konsolisuunnittelusta: se ei ole kehittäjälähtöistä. Playstation 3 on suunniteltu "futuristiseksi" multimedialaitteeksi, jonka pitäisi hakea lisätehoa televisiosta, kelloista, pesukoneista ja valokuvakehyksistä. Vaan eipä hae. Cell-prosessori ei koskaan ollut sellainen menestys kuin alkuperäisissä visioissa povattiin. Se ei levinnyt jokaiseen kodinkoneeseen. Lisäksi sen poikkeava arkkitehtuuri haittaa pelinkehitystä tekemällä siitä monimutkaisempaa kuin muilla alustoilla. Ja lopulta juuri se näkyy peleissä, jos niitä ei voida suunnitella yksin PS3:n ehdoilla ja pitkällä aikataululla. Tämän päivän monialustaisessa maailmassa harva kehittäjä voi keskittyä vain yhteen alustaan.

Veikkaisin, että Mass Effect 3:n kohdallakin Biowarelta ovat yksinkertaisesti loppuneet aika ja resurssit PS3-version viimeistelemiseksi samassa ajassa kuin muut versiot. Toki julkaisua voisi lykätä, mutta se aiheuttaisi kaupallisia tappioita, joita lisäviimeistely ei välttämättä kattaisi. Ja kuten tiedetään, tällaisten pelien tekeminen ei ole ilmaista puuhaa. Julkaisun mokaaminen voi maksaa kymmeniä miljoonia. Biowaren on ehkä täytynyt valita kahdesta pahasta pienempi paha.

Tämä tuntuu melkeinpä itsestään selvältä jaarittelulta, mutta on pakko alleviivata, että ongelmalta voitaisiin välttyä, jos konsoli suunniteltaisiin niin, että suorituskyky olisi helposti valjastettavissa pelin kuin pelin tarpeisiin. Microsoft on onnistunut tässä Sonya paremmin ja pystyy siksi pistämään heikommalla raudalla kampoihin. Vai onko Sonylle muka ollut hyötyä monimutkaisemman konsolin rakentamisesta?

Onneksi Sonyltakin on alkanut kuulua vinkkejä suunnittelufilosofian murroksesta. Ken Kutaragin poistuttua kuvioista ovet ovat periaatteessa auki kehittäjien kannalta näppärämmälle alustalle. Kenties jo Playstation 4 pääsee eroon käännösvaikeuksista. Huhut konsolin PC-pohjaisuudesta ainakin esittävät mielenkiintoisen mahdollisuuden, jolla Sony leikkaisi kertalaakista Playstationin perinteisen riippakiven kehittäjien nilkoista. Uskon, että tämä hyödyttäisi lopulta kaikkia osapuolia - myös pelaajia.

Muuttiko Nintendo jälleen maailmaa?

Muuttiko Nintendo jälleen maailmaa?

Pitipä Nintendosta tai ei, on yhtiölle annettava tunnustusta nykyisen videopelikulttuurin uranuurtajana. Super Mario, Zelda sekä innovaatiot kuten ohjainten analogitatit tai kosketusnäytölliset käsikonsolit ovat kaikki eläviä merkkejä Nintendon vaikutuksesta.

Seitsemännen konsolisukupolven - siis tämän nykyisen - alkaessa Nintendo otti kenties suurimman riskinsä ja poikkesi tyystin siitä, miten pelikonsoleita oli siihen mennessä suunniteltu. Jo siirryttäessä kasibittisistä kuusitoistabittisiin entistä suuremmalla laskentateholla on ollut valtava merkitys uudessa konsolisukupolvessa. Wii ei kuitenkaan ollut tehokkaampi kuin edeltäjänsä Gamecube. Se oli kyllä teknisesti hieman uudistettu, mutta lähinnä mahdollistaakseen fyysisesti kompaktimman konsolin. Hyppäys tapahtuikin siinä, miten pelejä pelataan. Liikeohjaus on tullut varmasti jäädäkseen, ainakin jossain muodossa, ja sekä Sony että Microsoft ovat tuoneet markkinoille omat vaihtoehtonsa - nähtyään ensin, miten tavattoman suosituksi Wii muodostui.

Liikeohjausbuumi oli Wiin välitön vaikutus. Pitkäjänteisempi vaikutus on selviämässä vasta nyt, kun kahdeksas konsolisukupolvi kolkuttelee ovella. Mikäli Wiin menestys heijastuu siihen, että konsoleista aletaan suunnitella ei niinkään tavattoman tehokkaita, vaan pienempiä, edullisempia ja toiminnoiltaan innovatiivisempia, voi sitä pitää jopa liikeohjausta merkittävämpänä muutoksena. Se vaikuttaisi koko pelialaan ja siihen, millaisiksi kahdeksannen sukupolven pelit ylipäätään muodostuvat.

Ainakaan Nintendo itse ei näytä palaavan ns. "cutting edge" -teknologiakilpaan. Jouluksi tuleva Wii U on ennakkoarvioiden mukaan kyllä selvästi Wiitä tehokkaampi - itse asiassa kaikkia nykykonsoleita tehokkaampi -, mutta ei sellainen numeronmurskain kuin perinteisesti voisi ajatella. Wii U:n suurin valtti (ja vaara) liittyy sen täysin uuteen ohjaimeen, johon on haettu vaikutteita tablettikoneista.

Tällä viikolla saimme kuulla uusia huhuja myös Xbox 360:n seuraajasta. Tiettävästi konsoli olisi valmistumassa hyvää vauhtia vuoden 2013 lanseeraukseen. Tehoa pitäisi olla jonkin verran enemmän kuin Wii U:ssa, mutta jos huhut konsoliin tulevasta grafiikkapiiristä pitävät paikkansa, jäädään väännössä PC:n mittapuulla jonnekin viime vuoden alun keskiluokkaan. Hyppäys Xbox 360:sta ei siis välttämättä olisi niin suuri kuin esimerkiksi hyppäys Playstation 2:sta Playstation 3:een. Ja tämä yhtiöltä, jonka konsolibisnes alun alkaen rakentui grafiikalla brassailuun.

Mitä uuteen pleikkariin tulee, siitä Sony on pysynyt vielä aika vaitonaisena. Yhtiöstä on tunnustettu, että kilpailijoiden uusiin koneisiin olisi jotenkin vastattava, mutta käytännössä Playstation 4:n aikataulu ja design-suunta ovat vielä melko lailla hämärän peitossa. Ottaen huomioon Playstation 3:n kovat tappiot alkuvuosina, ei olisi kuitenkaan täysin yllättävää, jos Sonykin hieman hillitsisi uuden konsolinsa rautapainotteisuutta. Toisaalta Playstation 3 on osoittanut nyt myöhempinä vuosinaan, hintojen laskettua, että edistyksellinen teknologia voi antaa myös etua kilpailijoihin nähden.

Uuden konsolisukupolven suunta tarkentuu varmasti vielä kuluvan vuoden aikana; sitä odotellessa voimme vain spekuloida, mitä tuleman pitää. Ota kantaa ja kommentoi, mielisitkö sinä konsoleihin ennemmin perinteiseen tapaan lisää tehoa vai Wiin jalanjäljissä joitain muita uudistuksia.