Metro: Last Light julkaistiin rapakon takana jo alkuviikosta, ja Suomeen se saapuu huomenna perjantaina. Foorumeilla osa pelaajista on valitellut pelin kapeaa näkökenttää eli field of view'tä, joka ei ole valikoista säädettävissä kuten esimerkiksi Battlefield 3:ssa.

Kehittäjät ovat perustelleet valinnan pois jättämistä sillä, että pelin animaatiot ovat herkkiä särkymään näkökenttää laajennettaessa. Tämä koskee erityisesti Artyomin käsiä, joiden läpi kamera voi ns. klipata näkökentän ollessa liian laaja.

Onko näkökentän kapeus sitten todellinen ongelma? Kysymykseen ei voi antaa yksiselitteistä vastausta, koska jokaisella on omat mieltymyksensä. Henkilökohtaisesti en koe Metron näkymää liian kapeana. En pidä fps-peleissä kalansilmäefektistä, joka vääristää geometriaa ruudun reunoilla, ja tällaisessa pelissä "kaasunaamarin kapeus" vain lisää (oikeanlaista) ahdistusta hirviöiden pyöriessä ympärillä. Toimituksessa Mika on kuitenkin eri kannalla, joten mielipiteet vaihtelevat.

Tänään Steamissä julkaistu päivitys tarjoaa laajempaa näkymää kaipaaville ainakin väliaikaisen ratkaisun. Päivitys nimittäin lisää pelin config-tiedostoon asetuksen r_base_fov, jolla näkymän laajuutta voi kontrolloida. Tiedosto löytyy polusta %LOCALAPPDATA%\4A Games\Metro LL\.

Tyylikkäämpi ratkaisu olisi kenties ollut pelinsisäinen slideri, jonka yhteydessä varoitettaisiin mahdollisista haittavaikutuksista, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. A4 Games on ollut kärppänä kuuntelemassa fanien toiveita eikä ole haudannut päätään puskaan, kuten joillain studioilla on tapana.

Field of view'n nostaminen 50:stä 70:een lisää jo tuntuvasti näkymän laajuutta. Kalansilmäefekti nostaa päätään ja mittasuhteiden vaikutelma muuttuu. Toisaalta aseella tähtäillessäkin pystyy näkemään vielä kellon, joka kertoo, miten paljon kaasunaamarin filtterissä on tehoa jäljellä. Selkeitä bugeja tuli pikatestauksella vastaan purkitetuissa animaatioissa, joita ei selvästi ole suunniteltu näin laajalle näkymälle. Pelaamista ne eivät kuitenkaan haitanneet.

Ohessa on muutama vertailukuva, jotka on napattu Venicestä. Kumpaa sinä suosisit: normaalia vai leveämpää perspektiiviä?

Kaupunkilaisillani on asenneongelma. Ne ovat pahemmanlaatuisia vedellä läträäjiä. Alkuperäinen pumppausasema meni vaihtoon, kun pohjavesilähde juotiin kuivaksi. Uudella paikalla vettä riittää toistaiseksi, mutta ostan silti täydennystä naapurikaupungiltani, joka sekin varoittelee välillä veden niukkuudesta. Lisäksi nuo korkeasti koulutetut pikkusimit tahtovat liikkua nelipyöräisillä. Annoin niille yliopiston, ne kaasuttelevat omilla autoillaan. Kun asukkaita on sen 170 000, pääkatu on aamun illoin aivan tukossa. Bussiasema löytyisi, kuin myös ratikka. Kovat ylläpitokulut painavat budjettia miinukselle, mutta onneksi on rahti. Koulutuksesta on ainakin se etu, että simit ovat hanakoita kierrättämään, ja minähän käärin rahat jalostamalla roskista materiaaleja maailmanmarkkinoille.

Niin, uusi Sim City tuli kauppoihin viikko sitten. Ja kyllä, olen koukussa. Viimepäivinä illat ovat kuluneet tiiviisti virtuaalipormestaroinnin parissa. Kaikilla kokemus ei ole ollut yhtä ruusuinen. Jotkut ovat menettäneet tallennuksiaan palvelimien pätkiessä. Pahimmat ongelmat painottuivat kuitenkin julkaisun jälkeisiin ensimmäisiin päiviin ja erityisesti Pohjois-Amerikkaan. Pelistä on sittemmin poistettu joitakin tulospalveluita ja linjoille on tuotu uusia palvelimia, jotta kuorma jakautuisi leveämmälle alueelle. Toimivuuden kannalta pahin tuntuisi nyt olevan takana.

En päässyt osallistumaan julkaisuruuhkaan, koska meillä oli maaliskuun lehti viimeisteltävänä (ja minulla Bioshock Infinite pelattavana). Aloitin oman urakkani kaupunginrakentelun parissa viime viikonloppuna. Kokemus on ollut melko sujuva. Olen törmännyt vain kerran ongelmaan, ettei peli latautuisi ensimmäisellä yrittämällä. Kertaakaan en ole pudonnut serveriltä niin, että peli olisi katkennut.

Vaikka peliin pääsee kirjautumaan, imagotappio on takuulla sitkeämpi. Nettikeskusteluissa muistutellaan vielä pitkään, miten EA mokasi Sim Cityn. Kaiken huipuksi pelimedia reagoi palvelinongelmiin verottamalla Sim Cityn arvosanoja. Esimerkiksi Metacritic-palvelussa Sim Cityn keskiarvo on vaivaiset 67/100, ja käyttäjäarvioiden yhteenveto on kirkkaan punainen "overwhelming dislike". Monet käyttäjäarviot ovat varmasti protestimielessä kirjoitettuja, mutta kaikki nämä voivat vaikuttaa myyntilukuihin vielä pitkään.

Meilläkin arvosanaa päätettiin pudottaa kahdeksikosta seitsemään, pienen kädenväännön jälkeen. Tällainen toiminta on äärimmäisen poikkeuksellista, mutta tässä tapauksessa oikeutettua, koska julkaisijan tarjoama arvostelukappale toimi (ennen ruuhkaa) paremmin kuin myyntiversio. Emme kuitenkaan lähteneet esim. Polygonin yliampuvalle linjalle - siellähän 9,5 pisteen arvostelu putosi ensin kahdeksikoksi ja sitten neloseksi.

Peli itsessään on joka tapauksessa sangen hyvä. Ei virheetön, mutta selkeä, haastava ja ennen muuta koukuttava rakentelu- ja simulaatiopeli. Peliä harkitsevan kannattaa siis erottaa palvelua koskeva kritiikki ja peliä itseään koskeva kritiikki. Yhteysongelmat eivät ole ikuisia.

Ilman pakkoyhteyttä vaativaa palvelua peli olisi takuulla liitänyt Metassakin vihreille pisteille. On mielenkiintoista nähdä, miten EA ennen pitkää asiaan reagoi. Huhujen mukaan Sim Citystä kehitettäisiin jo versiota, jota voisi pelata ilman nettiyhteyttä. En pidä tätä mitenkään mahdottomana ajatuksena, koska pelaan jo nyt "yksinpeliä". Minulla on yhdellä alueella kaksi kaupunkia, joiden välille rakennan synergiaetuja erikoistumisen kautta. Peliä ei siis ole pakko pelata ventovieraiden tai kavereiden kanssa, vaikka toki se tärkeä uutuus tässä osassa onkin. Tässä valossa verkkoon pakottaminen tuntuu enemmän uudistuksen alle naamioidulta kopionestokikalta kuin todelliselta tekniseltä välttämättömyydeltä.

Varmaa on ainakin se, että EA maksaa online-ratkaisustaan. Sen takia palvelimet ruuhkautuivat julkaisussa, monet eivät päässeet lainkaan pelaamaan ja Sim Cityn nimeen on tullut sitkeä tahra. Toimikoot tämä opetuksena tulevaisuudessa siitä, miten pelejä ei pitäisi pakkopalveluistaa, ellei kyseessä ole oikeasti massiivimoninpeli. Ubisoft kärsi tästä, Diablo III kärsi tästä, eikä EA näemmä pysty välttämään samaa sudenkuoppaa.

Ja mitä tulee Originiin - miksi sitä on pakko käyttää erillisen launcher-ohjelman avaamiseen, jota taas käytetään pelin lataamiseen, päivittämiseen ja käynnistämiseen? Palveluiden kerrostaminen ei ole koskaan käyttäjän kannalta hyvä idea.

Sony esitteli keskiviikon ja torstain välisenä yönä Playstation 4:n ensimmäisine peleineen. Konsoliin on luvassa monia hienoja palveluita (mm. pelivideon jako verkkoon napinpainalluksella), mutta kaiken takana on merkittävä muutos laitteen suunnittelufilosofiassa.

Sonyn on ollut pakko katsoa itseään peiliin, koska Playstation 3 osoitti, ettei Pleikkarikaan ole haavoittumaton. Se on menettänyt markkinajohtajuutensa, ja ongelmat kiteytyvät pitkälti Cell-prosessoriin. Ylimielisesti lanseerattu ihmeprosessori on ollut turhan monimutkainen pelinkehittäjille ja liian kallis valmistaa. Yhdessä nämä ovat heikentäneet PS3:n kilpailukykyä.

PS4 on erilainen. Se tuntuu melkeinpä pelaavan Xboxin aseilla, sillä laite on suunniteltu PC-arkkitehtuurin mukaiseksi ja verkkoon liitettäväksi. Monialustaisista peleistä voi odottaa erittäin kilpailukykyisiä, koska kaikki kehittäjät osaavat käyttää PC-arkkitehtuuria.

Samaan aikaan Sonylla on yhä konsolivalmistajista suurin ja taitavin pelinkehitysorganisaatio. Xbox on jo pitkään luottanut monialustaisten pelien paremmuuteen, kun taas Wiit keskittyvät lähes yksinomaan Nintendon pelien ympärille. Sonylla voi tulevaisuudessa olla molemmat rintamat hallinnassa. Siitä voi vielä tulla kova kilpailuvaltti, varsinkin jos huhut uuden Xboxin monimutkaisuudesta pitävät paikkansa.

Paljon riippuu tietysti konsolin hinnasta ja siitä, mitä Microsoft lopulta julkistaa. Redmondin jätti on pantannut uuden konsolinsa julkistusta pisimpään, vaikka hyppäsi nykyiseen sukupolveen ensimmäisenä. Taktiikasta voi olla etua, koska nyt yhtiöllä on mahdollisuus tehdä viimehetken säätöjä vastatakseen PS4:n julkistukseen.

Joka tapauksessa PS4:n debyytti osui nappiin ja konsoli on hyvissä lähtökuopissa tulevaan taistoon.

Aliens: Colonial Marines ei aina ollut kökön näköinen peli. Se oli itse asiassa aika nätti peli, kun kehittäjät demosivat sitä messuilla. Lopputulos vain oli jotain ihan muuta: pelkistetty, kömpelö ja viittä vaille luhistumispisteessä. Parhaat palat jäivät leikkauspöydälle (hyvä Youtube-video aiheesta).

Aliens sai minut jälleen pohtimaan lavademojen ja oikean pelin mielenkiintoista ja joskus petollistakin suhdetta.

Kaikkihan uusia pelejä rakastavat. On mahtavaa nähdä odotettu peli ensimmäistä kertaa liikkeessä, ja jos se vieläpä ylittää odotukset, ei riemulla ole rajaa. Tämän takiahan pelimessuja seurataan silmä kovana aamuyöstä, vaikka oikeasti nukuttaisi aivan hemmetisti.

Kehittäjän näkökulmasta demot ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka. Ajatelkaapa. Eihän kukaan taiteilija halua esitellä työtään ennen kuin se on valmis. Pelejä kuitenkin pyöritellään joskus vuosiakin ennen kuin ne oikeasti julkaistaan. Teknologia, jota videopelit alleen vaativat, ei aina ole valmiina esittelyyn. Joskus edes pelikone, jolle peliä tehdään, ei ole valmis. Syntyy paineita esitellä jotain parempaa kuin miltä pelin kehitysversio näyttää.

Tämä on syytä muistaa varsinkin nyt, kun uusi sukupolvi kolkuttelee ovella. On tärkeää pyrkiä erottamaan pelit, joita esitellään reaaliaikaisesti oikealla laitteistolla, niistä peleistä, joista näytetään pelin kaltaista, mutta esirenderöityä tai turboahdetulla tietokoneella pelattavaa materiaalia.

Esimerkiksi Gears of War hämmästytti Xbox 360:n julkistuksessa. Konsoli ei ollut kuitenkaan valmis, ja myöhemmin selvisi, että peliä pelattiin tehokkaammalla PC:llä. Entä muistatteko Killzone 2:n ja Motorstormin ensiesittelyn? Grafiikka oli kuin toisesta maailmasta - koska esittelyt olivat videoita. Toki lopputulokset olivat päteviä, mutta eivät sentään yhtä eläviä kuin videot. Siinä leikittiin pelaajien haaveilla ja toiveilla siitä, mitä uusi sukupolvi tarkoittaisi.

Samaan aikaan oikeasti reaaliajassa demotut - kenties valmiimmat - uuden sukupolven pelit jäivät näiden megavideoiden varjoon. Tuntuikohan näiden kehittäjistä siltä, ettei olisi kannattanut olla niin rehellinen?

Aliensin kohdalla ei tosin voi puhua lyhyestä kehitysajasta tai uuden sukupolven synnytysvaikeuksista. Sen ongelmat ovat toisenlaisia. Peli palloili pitkään studioiden välillä ja palasi Gearboxin käsiin vasta Borderlands 2:n jälkeen - huhujen mukaan täysin risana. Siitä puuttui merkittäviä osia ja toiset osat olivat niin huonoja, että ne piti korvata uusilla. Peliä ei edes yritetty hioa hyväksi, koska siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Oli tärkeämpää, että pelin ylipäätään voisi päästä läpi.

Hienot lavaesitykset olivat siis kirjaimellisesti pelkkiä demoja jostain, jota ei varsinaisesti vielä ollut olemassakaan. On aivan eri asia luoda 10 minuutin säväyttävä näyte kuin kuin 10 tuntia tasaisen hyvää pelattavaa.

Näinhän oli jo Halo 2:n aikoihin, kun peliä ensimmäistä kertaa esiteltiin pelattavassa muodossa. Tuolloin nähtyä "Earth City" -kaupunkikohtausta ei koskaan tullut varsinaiseen Halo 2:een, koska sitä ei vain olisi saatu toimimaan kokonaisessa pelissä. Grafiikkamoottori oli liian raskas ja pelikonsepti liian suuri alustaansa nähden.

Halo 2:n tapauksessa lopputulos ei vain kosahtanut niin kuin Aliens. Siinä tulee se pieni ero, jonka ansiosta kukaan ei syytä Bungieta silmään viilaamisesta, kun taas Gearbox saa varmasti selitellä Aliensin kohtaloa pitkään.

Jos ostit uuden tietokoneen joululahjaksi tai alkuvuoden alennusmyynnistä, on mukana todennäköisesti tullut Windows 8 -käyttöjärjestelmä. Microsoftin uusin ei ole käyttölogiikaltaan niin intuitiivinen kuin se voisi olla, joten opetteluun voi mennä hetki. En puutu tässä itse ongelmakohtiin, mutta olen koonnut tähän muutaman kuukauden käytön pohjalta vinkkejä, jotka auttavat ottamaan Windows 8:sta enemmän irti. Eikä tähän tarvita radikaaleja muokkausohjelmia.

Vinkit on valittu perinteisen PC-tietokoneen ja pelaajan näkökulmasta, ja ne sopivat yhtä hyvin edullisen hinnan takia Windowsinsa päivittäneille (tarjous ei enää voimassa) kuin kokonaan uutta tietokonetta käyttäville. Osaa aiheista sivusin jo Windows 8:n käyttökokemuksia käsitelleessä kaksiosaisessa blogissa, mutta koska juttu venyi muutenkin turhan pitkäksi, en saanut mukaan tarkempia ohjeita kikkojen toteutuksista.

1) Tee oma sammutuspainike
Windows 8:n sammuttaminen voi olla yllättävän vaikeaa, jos siihen on tottunut käyttämään Käynnistä-valikkoa. Sammutusta ei ole laitettu uuteen aloitusnäkymään. Sen sijaan se löytyy vähän mutkan kautta ruudun vasemman reunan Charms-menusta. Onneksi perinteinen Windows tarjoaa ratkaisun niille, jotka suosivat yksioikoisempaa keinoa.

Mene ensin työpöydälle ja klikkaa sitä hiiren oikealla napilla. Luo uusi pikakuvake. Kun Windows kysyy, mille kohteelle pikakuvake luodaan, kirjoita kenttään "shutdown /p" (ilman lainausmerkkejä). Nimeä kuvake nimellä Sammuta. Pikakuvake ilmestyy työpöydälle. Ominaisuudet-valikosta voit vaihtaa sille mieluisen kuvakkeen (esim. perinteinen punainen virtanapin kuvake). Valitse myös Kiinnitä aloitusnäyttöön. Huomaa, että kuvaketta painamalla tietokone sammuu heti - kysymättä mitään.

Jos et halua, että sama kuvake näkyy työpöydällä, voit edellisestä Ominaisuudet-valikosta ruksata kohdan Piilotettu. Ei hätää, kuvake löytyy edelleen Resurssienhallinnan kautta näyttämällä piilotetut kuvakkeet.

2) Luo oma "käynnistävalikko"
Jos et halua kiinnittää kaikkia käyttämiäsi ohjelmia Superbariin (työpöydällä ruudun alareunan palkki), siihen kannattaa luoda näppäriä pikavalikoita. Luo kansio ja anna sille haluamasi nimi. Klikkaa sitten Superbaria hiiren oikealla napilla ja valitse Työkalurivit > Uusi työkalurivi. Etsi luomasi kansio, jolloin se ilmestyy Superbariin käteväksi hyppyvalikoksi. Lisäämällä kansioon pikakuvakkeita esimerkiksi suosikkipeleihin ne ovat käynnistettävissä ikään kuin vanhasta XP:n Käynnistä-valikosta.

Toinen kätevä vaihtoehto on vain valita valmis Työpöytä-valikko, jolloin kaikki työpöydällä olevat tiedostot, Oma tietokone ja Ohjauspaneeli ovat suoraan Superbarista avattavissa. Ohjauspaneeliin, Komentokehotteeseen ja Laitehallintaan pääsee kuitenkin myös klikkaamalla ruudun vasenta alakulmaa hiiren oikealla painikkeella, jolloin aloitusnäkymän sijaan avautuukin ns. admin-valikko.

3) Steam-pelit tiiliin
Valve ei ole Windows 8:n ystävä, mutta Steam toimii Windows 8:ssa. Itse sovelluksen voi lisätä aloitusnäkymään nopeaa käynnistystä varten, mutta yksittäisten pelien kohdalla tilanne muuttuu mutkikkaammaksi. Windows nimittäin näkee Steam-pikakuvakkeet weblinkkeinä, joten vaikka pikakuvakkeita voi lisätä työpöydälle, niitä ei voi kiinnittää aloitusnäyttöön. Onneksi pelinsä aloitusnäyttöön haluaville on parikin ratkaisua olemassa: Pin Steam ja Steam Tile. Ne löytyvät Windowsin kaupasta.

Molemmat toimivat samalla periaatteella: käyttäjä antaa oman julkisen Steam-profiilin osoitteensa ja ohjelma hakee kaikki profiiliin linkitetyt pelit. Näiden pelien "tiilet" voi sitten lisätä aloitusnäkymään (riippumatta siitä, onko peli oikeasti asennettu tietokoneelle vai ei). Tiilestä voi käynnistää pelin, mutta ne näyttävät myös lisätietoja, ja tässä Pin Steam vetää ainakin minusta voiton. Steam Tile näyttää ansaitut saavutukset, mutta Pin Steam näyttää peliä parhaillaan pelaavat kaverit. Pin Steamin heikkous on siinä, että se maksaa reilun euron, kun taas Steam Tile on ilmainen. Jotkut saattavat myös kavahtaa profiilinsa julkiseksi asettamista, mikä on edellytys kummankin toimintaan.

4) Opettele muutamat pikanäppäimet
Windows 8:n suunnittelussa hiiren käyttäjät ovat jääneet sivuosaan, kun Microsoft on voimalla rynnistänyt kohti kosketusnäytöllistä tulevaisuutta. PC-käyttäjille on kuitenkin jätetty useita näppäinyhdistelmiä, jotka auttavat käyttöjärjestelmän rönsyjen avaamisessa. Tässä oleellisimmat:

Windows-nappi tai Windows+D = Työpöytä
Alt+F4 = Sulje sovellus (työpöydällä sulje tietokone -valintaruutu)
Windows+Q/W/F = Ohjelmahaku/asetushaku/tiedostohaku
Windows+E = Resurssienhallinta
Alt+Tab = Switcher (perinteinen aktiivisen ikkunan vaihto)
Windows+Tab = Metro Switcher (sama vain metro-ohjelmille)
Windows+C = Charms-valikko
Windows+I = Asetukset-sivupaneeli

5) Aseta PIN-koodi ja poista lukitusruutu
Windows 8 on lähtökohtaisesti käyttäjätilipohjainen käyttöjärjestelmä, jota käytetään omalla Microsoft-tilillä (sama kuin Xbox Livessä). Vaikka myös aiemmista Windowseista tutun local-tilin tekeminen on mahdollista, se hankaloittaa tilitietoja edellyttävien sovellusten ja palveluiden käyttöä. Sisäänkirjautumisen tuomaa tuskaa voi kuitenkin helpottaa nelinumeroisella PIN-koodilla, jos oma salasana on epäkäytännöllisen pitkä syötettäväksi joka kerta uudelleen. Koodin voi asettaa näin: Windows+I > Muuta tietokoneen asetuksia > Käyttäjät > PIN-tunnus.

Lukitusnäyttö on salasanan syöttämistä edeltävä statusruutu, joka käy järkeen tableteilla, mutta tuntuu PC:llä hidasteelta. Lukitusnäyttö on oletusarvoisesti aktivoituna, mutta sen voi poistaa halutessaan käytöstä. Tämä tapahtuu ryhmäkäytäntöeditorin kautta. Paina Windows+W ja kirjoita hakuun "ryhmäkäytäntö". Avaa editori.

Editorin kanssa ei parane turhaan leikkiä, ellei tiedä mitä tekee, mutta lukitusnäytön poisto on helppoa. Mene Tietokoneasetukset > Hallintamallit > Ohjauspaneeli > Mukauttaminen ja tuplaklikkaa asetusta Do not display the lock screen (Älä näytä lukitusnäyttöä). Sitten vain valitaan Käytössä ja OK.

6) Suoraan työpöydälle?
Microsoft ei ainakaan toistaiseksi tarjoa asetusta työpöydälle käynnistämiseen, mutta se on mahdollista pienellä kikkailulla - edelleen ilman lisäohjelmia. Kikkaan tarvitaan vain ajoitettu tehtävä, joten Windows+W ja hakuun "ajoita".

Valitse Tehtävien ajoituksen kirjasto > Luo tehtävä. Anna Yleiset-välilehdellä tehtävälle nimi, esimerkiksi "Käynnistä työpöydälle", ja valitse määrityskohteeksi Windows 8 (oletuksena Windows Vista?!). Siirry välilehdelle Käynnistimet ja klikkaa Uusi. Valitse asetuksiksi Kirjauduttaessa sisään ja Kuka tahansa käyttäjä ja varmista, että alhaalla on ruksi kohdassa Käytössä. Siirry Toiminnot-välilehdelle ja klikkaa Uusi. Ota toiminnoksi Käynnistä ohjelma ja kirjoita Ohjelma tai komentosarja -kenttään "C:\Windows\explorer.exe" (ilman lainausmerkkejä). Jos tietokone on läppäri, siirry vielä Ehdot-välilehdelle ja poista ruksi verkkovirran vaatimuksesta. Klikkaa lopuksi OK, poistu Tehtävien ajoituksesta ja käynnistä tietokone uudelleen.

Heti salasanan/PIN-koodin syöttämisen jälkeen määrittämämme ajoituksen pitäisi avata Resurssienhallinta, joka aktivoi myös työpöytänäkymän. Ratkaisu ei ole kaikkein tyylikkäin, mutta säästää ylimääräisen klikkauksen työpöytäpuristilta ja pitää silti aloitusnäkymän taustalla, tarpeen tullen käytettävissä.

7) Kello aloitusnäkymään
Uuden aloitusnäkymän järkevyyttä voi parantaa ohjelmilla, jotka esittävät jo tiilessään hyödyllistä tietoa. Microsoft tarjoaa oletuksena esimerkiksi kalenterin, jonka kuvakkeesta näkee päivän ja seuraavat tapaamiset yhdellä vilkaisulla, mutta kellopa onkin kimurantimpi juttu. Aikaa kun ei metropuolella näy muualla kuin Charms-valikon yhteydessä. Windows-kaupasta löytyy onneksi tähän hätään sopiva sovellus nimeltä Asparion Clock. Se antaa muokata mieleisensä kellon joko isoon tai pieneen tiileen, eikä ohjelma maksa mitään. Aika päivittyy tiilessä minuutin välein.

8) Batman toimintakuntoon
Games for Windows Live -pelit eivät ole automaattisesti yhteensopivia Windows 8:n kanssa, vaikka Xbox Live onkin käyttöjärjestelmään integroitu. GfW Live -pelit, kuten Batmanin loistava Arkham-sarja, vaativat edelleen oman clientinsä, ja pelien mukana tuleva versio on suurella todennäköisyydellä epäyhteensopiva Windows 8:n kanssa. Tämä estää peliä käynnistymästä. Uusin ja yhteensopiva versio on ladattavissa osoitteesta http://www.xbox.com/LIVE/PC/DownloadClient. Korvaamalla vanhan version uusimmalla ongelman pitäisi hävitä.