Uudet konsolit eivät ole oikeastaan valmiita suoraan paketista, vaan ne vaativat nettipäivityksen saavuttaakseen täyden toimintakykynsä. Mutta onko päivityspakko oikeasti paha? Mielestäni ei.

Ilman mahdollisuutta tehdä ns. day 1 -päivityksiä konsoleita ei voitaisi julkaista ajallaan. Ennen vanhaan, kun päivitysmahdollisuus puuttui, konsolin ohjelmiston oli oltava valmis, ennen kuin laitteisto oli valmis. Jos jompikumpi myöhästyi, konsolin julkaisu myöhästyi - tai pahimmassa tapauksessa konsolista karsittiin ominaisuuksia, joita ei koskaan enää saataisi takaisin.

Nykyään konsolivalmistajat voivat viimeistellä ohjelmistojaan aivan julkaisuun asti ja vielä sen jälkeenkin. Se on tarpeen siksi, että konsoleiden ohjelmistoista on tullut moninkertaisesti laajempia kuin ennen. Konsoleita ei enää tehdä vain pelaamista varten, vaan ne ovat myös merkittävä verkkopalveluiden ja sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kaiken saaminen valmiiksi, ennen kuin laite itsessään on valmis, ei ole helppoa. Ohjelmistokehityksessä tulee aina yllätyksiä.

Onhan se toki käyttäjän kannalta kurjaa, jos kuusen alta kuoriutuvalla laitteella ei pääse heti pelaamaan, mutta miten iso häviö se oikeasti on verrattuna konsolin julkaisun myöhästymiseen useilla kuukausilla? Useimmille ei kummoinenkaan. Jos ei mitenkään usko pääsevänsä käsiksi päivitykseen, ei edes liikkeessä tai kaverilla, sitten voi odottaa myöhempiä valmistuseriä, joissa päivitykset ovat esiasennettuina. Rohkenen väittää, että tällaiset täysin nettipimennossa elävät ovat harvassa. Netin kun ei tarvitse enää kulkea kaapelia pitkin; se voi olla puhelimessakin.

Viimeksi uutisissa on ollut Xbox Onen day 1 -päivitys, joka julkaistaan Amerikan- ja Euroopan-julkaisua silmällä pitäen. Päivitys on käytännössä pakollinen, koska konsolilla ei voi tehdä juuri mitään ilman sitä. Vielä emme tiedä, tarvitaanko päivitystä, kun konsoli virallisesti julkaistaan Suomessa ensi vuoden puolella.

Playstation 4:llä voi pelata ilman päivitystä, mutta silläkin päivitys tarvitaan PS Vitan Remote Playhin, pelivideoiden tallentamiseen, taustatoimintojen käyttämiseen, eri käyttäjätunnusten käyttämiseen, party chattiin, kasvojentunnistukseen, äänikomentoihin, musiikin kuunteluun ja elokuvien katseluun. Eli aika moneen ydinasiaan.

Xboxilla päivitys on 500 megaa ja PS4:llä 300 megaa. Molemmilla päivitykset ovat selvästi pienemmät kuin vuosi sitten Wii U:lla, jolla päivitys oli gigatavun suuruinen. Ruuhkautumisen takia Wii U:n päivitys aiheutti aluksi jonkin verran hampaidenkiristelyä, mutta nyt vuosi lanseerauksen jälkeen harmi on jo aika pitkälti unohdettu. Niin käynee PS4:n ja Xbox Onenkin kohdalla. Lanseerauksen myöhästyminen olisi vaikutuksiltaan pahempi.

Gamereactor ei ole talousjulkaisu, mutta välillä pelaajanakin tekee mieli tietää, miten itselle läheiset valmistajat taloudellisesti pärjäävät. Siksi uutisoimme oleelliset tiedot peliyhtiöiden tuloksista, irtisanomisista ja investoinneista.

Ihan toinen asia on katsoa yhtiöiden menestystä pitemmällä aikajänteellä. Tällöin nähdään paremmin todelliset kasvu- ja laskutrendit lyhytaikaisten vaihtelujen sijaan. Yllättävää on, että pörssikehitys voi olla aika päinvastainen kuin mitä yhtiön ympärillä pyörivä keskustelu antaisi ymmärtää.

Esimerkiksi Sony sai alkuvuodesta piristysruiskeen Playstation 4:n muodossa, mutta yhtiö on nähnyt vahvempiakin aikoja viimeisen viiden vuoden aikana. Pelijäteistä EA ja Activision ovat kasvattaneet arvoaan - sen sijaan Ubisoftin arvo on pudonnut.

Nintendon osake on halventunut viidessä vuodessa merkittävästi. Yhtiön kurssikehitys muistuttaa jo paljolti Nokian kurssia. Nokia sai sentään vähän nostetta ilmoitettuaan myyvänsä puhelinvalmistuksensa Microsoftille.

Microsoftin osakkeen arvo on kehittynyt tahmeasti tällä vuosikymmenellä. Viimeisen puolen vuoden aikana kurssi on kuitenkin kimmonnut nousuun ja osakkeen hinta on nyt korkeampi kuin kertaakaan viiden vuoden aikana.

Vakaimmassa nousukiidossa teknologiajäteistä ei suinkaan ole Apple, sillä yhtiön kurssi on vuodessa vähän notkahtanut. Sen sijaan Google porskuttaa tasaisesti koiliseen Androidin jatkaessa salakavalaa maailmanvalloitustaan.

Grand Theft Auto V julkaistiin viikko sitten ja rikkoi kolmessa päivässä miljardin dollarin myynnit, mikä on ennenkuulumaton tahti kaiken viihteen saralla. Peli on menestyksensä ansainnut. Se tarjoaa poikkeuksellisen ison maailman, joka kuhisee elämää ja mitä villeimpiä mahdollisuuksia. Satiirinen tarina viihdyttää ja kolmen päähahmon varaan rakennetut ryöstökeikat nostavat tunnelman kattoon. Tempo on alusta lähtien hyvä, tehtävää tulee jatkuvasti lisää ja grafiikatkin ovat pelin mittakaavan huomioiden mainiot.

Mutta kumpi versio oikeasti on parempi? Kysymys on kiihdyttänyt Playstation- ja Xbox-faneja sanasotiin asti. Syytä kinailuun ei kuitenkaan ole, sillä versiot ovat lähes identtisiä ja tärkeämpi valintaperuste löytyy aivan jotain muualta kuin pelistä itsestään.

Aiemmin Rockstarin pelit ovat suosineet Xbox 360:aa. Rockstarin käyttämä Rage-moottori sai lämmitellä Xboxilla jo ennen GTA IV:ää Rockstar Table Tenniksen muodossa, ja kun yhtälöön lisättiin PS3:n vaikea ohjelmoitavuus, GTA IV:n resoluutio jäi PS3:lla 20 prosenttia alhaisemmaksi kuin Xboxilla. Red Dead Redeption ei muuttanut epäsuhtaa, vaan Xbox-versio oli kaksikosta tarkempi. Tällä kertaa tilanne ei ole ollenkaan niin selvä. Rockstar on selvästikin nähnyt vaivaa varmistaakseen, ettei eriparisuus toistu GTA V:ssä. PS3 on jopa joiltain osin kirinyt edelle.

Kuten Digital Foundryn testeistä voi päätellä, Xbox-versio hyötyy edelleen marginaalisesti nopeammasta ruudunpäivityksestä, mutta ruuhkapaikoissa kumpikin versio notkahtaa helposti noin 20 kuvan tahtiin. Selkeämpänä erona PS3-versio hyötyy paremmasta tekstuurien striimauksesta, jonka ansiosta maanpinnat näyttävät hippusen tarkemmilta muutaman metrin pelaajasta eteenpäin. Nämä ovat kutakuinkin ainoat tekniset eroavaisuudet - esimerkiksi resoluutio on tällä kertaa molemmissa sama 720p. Kärjistetyt nettiväitteet jommankumman version heikkoudesta ovat ronskisti liioiteltuja.

Keskustelua ovat ehkä hämmentäneet konsoleiden omat ominaisuudet, koska asennustavasta riippuen erot voivat kasvaa. Xbox 360:llahan pelit voi kopioida kokonaan kiintolevylle, mikä useimmiten nopeuttaa latausaikoja, mutta koska GTA V on suunniteltu lataamaan tietoa kahdesta lähteestä samaan aikaan, täysasennus itse asiassa lisää tekstuurien latausongelmia pelissä.

Sama koskee myös Playstation 3:a, mutta koska PS3:lla blu-raytä ei voi kokonaan kopioida kiintolevylle, ongelmat ilmenevät vain ladattavassa PSN-versiossa. Latausversio ajautuu käytännössä samaan tilanteeseen kuin Xbox 360 -versio, joka on kokonaan asennettu kiintolevylle. Tietoa ei saada kahdesta eri asemasta ja tekstuurien striimaus yskii.

Xbox 360:lla täysasennusta vaativa voi kiertää ongelman asentamalla pelilevyn USB-tikulle (min. 16 Gt). Tällöin pelillä on yhä käytössään kaksi datalähdettä eikä kiintolevyn lukeminen ruuhkaudu. PS3:lla USB-mahdollisuutta ei tueta. Latausversion suorituskykyä voi parantaa vain vaihtamalla konsolin kiintolevyn nopeampaan (mikä taas ei Xboxilla onnistu). Kannattavinta PS3:lla on kuitenkin valita levyllinen versio, koska peli on selvästikin suunniteltu toimimaan levyn ja kiintolevyn yhteislauluna.

Konsoleiden välillä puntaroidessa Pleikkarin blu-ray-lätty tarjoaa tietysti marginaalisesti mutkattomamman käyttökokemuksen, eikä Xboxille ole tällä kertaa tulossa yksinoikeuslisäosia. On kuitenkin syytä alleviivata, ettei Xboxillakaan levyjä (2 x DVD) tarvitse kesken pelin vaihtaa. Molemmilla konsoleilla peli näyttää loistavalta, kun se on asennettu toimimaan optimaalisesti. Annoin arviossani kympin Xbox 360 -version pohjalta.

Molemmat versiot ovat siis päteviä vaihtoehtoja. Teknisten erojen sijaan suurempi kysymys on se, kummalla konsolilla kaverit pelaavat. Lokakuun 1. päivä peliin avautuu valtava GTA Online -moninpelimaailma, jonka hupeja ei varmasti halua missata kaveripiirissä "väärän" version takia.

PS. GTA Online -arvio julkaistaan erikseen lokakuun alkupuolella.

Microsoftin kannattaisi lisensoida Xbox Onen valmistus. Yhtiön näkemys konsolista ei ole saanut kilpailijansa veroista vastaanottoa, ja vaikka yleisöä hiertäneet ydinongelmat on ratkaistu, muun muassa ulkoiset tekijät voivat verottaa konsolin laitekantaa.

Xbox One on reilusti iso. Sitä suurempaa konsolia ei ole julkaistu, eikä pelkistetty laatikkomaisuus kaikkia miellytä. Osin kokonsa, osin suunnittelunsa vuoksi laite vaikuttaa epäkäytännölliseltä sijoittaa. Sitä ei näillä näkymin voi sijoittaa pystyyn. Toki jos sen saa lappeelleen tv-tasolle, ongelmaa ei ole. Olen kuitenkin itse sijoittanut kaikki konsolini pystyasentoon Ikean hyllyyn, jossa on kuin konsoleille tehdyt kapeat mutta korkeat hyllyt. Miten saan Xbox Onen mahtumaan, en vielä tiedä.

Xbox Onessa on myös kaksi HDMI-porttia, joita kaikki eivät tarvitsisi. Ominaisuus liittyy tv-läpivientiin ja älykkääseen ohjelmaoppaaseen, jonka tuki Euroopassa voi jäädä vajavaiseksi. Sama koskee Kinectin puheentunnistusta. Samaan aikaan konsoli on kallis, joten on ihan loogista pohtia, maksaako konsolissa tyhjästä.

Toisaalta jotkut voisivat hyväksyä koon ja hinnan, jos konsolissa olisi enemmän jerkkua. 4K-televisiot tekevät tuloaan markkinoille. Vakiorauta näyttää kuitenkin siltä, ettei sillä mennä peleissä yli 1080p:n, vaikka mukana tuleekin 4K-yhteensopiva HDMI-kaapeli.

Kaikista näistä syistä Xbox Onen valmistus kannattaisi lisensoida niin, että muut valmistajat voisivat tuottaa laitteesta omia versioitaan. Tarkoituksena ei tietenkään olisi korvata alkuperäistä Xbox Onea, vaan tavoitella täsmällisemmin määrättyjä käyttäjäryhmiä.

Esimerkiksi Alienware, joka on pakannut täysiverisiä pelitietokoneita konsolimaisiin kuoriin, kykenisi todennäköisesti tekemään Xbox Onesta pienemmän ja seksikkäämmän pelimyllyn. Kenties jokin kodinelektroniikkavalmistaja, kuten Samsung, tarttuisi Xbox Onen multimediapotentiaaliin ja tekisi laitteesta virtaviivaisemman ja edullisemman mediakeskuksen.

Lisensointi on yleistä tietokoneissa ja mobiilimaailmassa. Microsoft valmistaa mm. tabletteja, mutta muutkin valmistajat ovat mukana tekemässä laitteita Microsoftin alustalla. Molemmat osapuolet saavat siivun myynneistä, ostajat saavat enemmän vaihtoehtoja ja sitä kautta sisällöntuottajat saavat potentiaalisesti enemmän käyttäjiä sovelluksilleen.

Konsoleiden suljettua luonnetta on pitkään perusteltu yhteensopivuudella, mutta yhteensopivuuden menetys ei liity lisensointiin, jos kaikki lisenssiä kantavat laitteet täyttävät tietyt miniehdot. Panasonic valmisti aikoinaan Gamecubesta oman Q-konsolinsa, joka yhdisti DVD-soittimen ominaisuudet Nintendon konsolirautaan. Alkuperäisen Xboxin kohdalla kotinikkarit vaihtoivat konsolin Celeron-prosessorin nopeampaan malliin ja saivat peleihin paremman ruudunpäivityksen.

Syyskuun Gamereactor meni painoon viime perjantaina ja mätkähtää jakelupisteisiin 17. syyskuuta alkaen.

Lehden selkärangan muodostaa tiivis lukupaketti Gamescomissa nähdyistä ja koetuista peleistä. Tempossa mm. jututamme Naughty Dogia The Last of Usin lopusta. Niin ja sokerina pohjalla on mielenkiintoinen katsaus Street Fighter: Assassin's Fistin kulisseihin.

Syyskuun tuotantoprosessi oli jälleen hyvä muistutus siitä, millaista ristiaallokkoa lehden teko voi joskus olla. Toisaalta on deadline, jolloin kaiken on oltava valmiina, toisaalta on (joskus liiankin) kunnianhimoisia suunnitelmia mahdollisimman mielenkiintoisen sisällön tarjoamiseksi. Jossain näiden välillä olisi myös hierottava kuntoon mainospaikat, sovitettava aikataulut julkaisijoiden arvioembargoihin ja toivottava, ettei tekniikkakaan pettäisi kriittisellä hetkellä.

Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Ihan kaikkia arvioita ei valitettavasti saatu lehteen mukaan, vaikka hommia paiskittiin yötä myöten. Joskus asiat vain eivät ole omissa käsissä. Uskomme silti, että lehti on kaikesta väännöstä huolimatta mainio paketti. :)

Netissä tietysti sisältö rullaa omalla painollaan ja se "puuttuva" matsku tulee luettavaksi suunnilleen lehden ilmestymisen aikoihin...