Tässä merkinnässä pyrin antamaan vinkkejä piirustuksen keskilinjan ja keskipisteen määrittämiseen ja vähän muustakin. Lähteinä on käytetty Bert Dodsonin kirjaa Piirustustaidon avaimet (Gummerus, 2004) sekä José M. Parramónin kirjaa Piirustustaidon kirja (WSOY 1989).

Mittaamisen vaiheet
- Pitele kynää pystysuorassa käsivarren mitan päässä itsestäsi peukalolla, etusormella ja keskisormella, käsivarsi täysin ojennettuna.
- Sulje toinen silmä ja mittaile aihetta kynän vartta myöten. Älä liikuta päätäsi.
Kun keskilinja on määritetty, pystyt varmistamaan että minkä tahansa keskilinjan kohdalta kahtia jaetun osan puoliskot pysyvät oikeassa suhteessa toisiinsa nähden (ylemmän puoliskon on mahduttava paperin yläosaan, ja alemman vastaavasti paperin alaosaan).

Kun ryhdyt etsimään keskipistettä, luonnostele ensin haluamasi aihe kevyesti (riittää kunhan ylä- ja alakohta on selvästi merkitty, muuten tämä luonnos voi vielä jäädä lähinnä viitteelliseksi). Arvioi sitten ylä- ja alakohdan puolivälin kohta (jos piirrät ihmis-/anthrohahmoa arvioi päälaen ja jalkapohjien puoliväli). Tämän jälkeen aseta kynänkärki (päälaen) kohdalle ja peukalo kynän varrelle siihen kohtaan, jonka arvelit olevan keskipiste. Älä liikuta peukaloa. Lopuksi liu'uta kynänkärkeä keskipisteeseen päin, jotta näet osuuko peukalonkynsi nyt (jalkojen) alareunaan. Jos osuu, olet löytänyt keskipisteen. Jos ei, tee mittaus uudelleen, kunnes löydät keskipisteen.

Mittaamisen jälkeen siirrä keskipiste piirustuspaperin keskelle. Itse selvitän paperin keskikohdan suunnilleen näin: aluksi jaan paperiarkin korkeuden (pitkän sivun pituuden) kahdella, ja tarkistan tuloksen viivoittimen asteikolta ( A3:n ja sitä isompien arkkien kanssa kannattanee kuitenkin käyttää mittanauhaa.). Sen jälkeen teen kyseiseen kohtaan merkin ja asetan viivoittimen vaakasuoraan merkin kohdalle. Tämän jälkeen jaan arkin leveyden (lyhyen sivun pituuden) kahdella, tarkistan luvun asteikolta ja teen merkin. Tämä merkki on nyt täsmälleen keskellä paperia.

Kun sitten ryhdyt piirtämään muista nämä ohjeet:
- Piirrosjäljen suunnan täytyy myötäillä tai seurata ja ilmentää muotoa mahdollisuuksien mukaan.
- Tavallisin kynänjäljen suunta on kalteva

HUOM! SPOILERIVAROITUS! Jos et ole katsonut 18.1.2017. esitettyä aloitusjaksoa, älä lue seuraavaa kappaletta pidemmälle! Palaa tekstin pariin vasta, kun olet esim. MTV Katsomosta katsonut avausjakson "Yläilmoihin"

Viime aikoina television puolella menneiden vuosikymmenien - usein jonkinasteista klassikkomainetta nauttivien sarjojen rebootit, remaket, päivitykset sun muunlaiset uusintaversiot tuntuvat tulleen muotiin. Ja nyt tähän, ei välttämättä niin kunniakkaaseen joukkoon liittyy legendaarisen Ihmemiehen pohjalta tehty Nuori MacGyver. Asetelmiltaan kokonaisuus tosin muistuttaa enemmänkin Mission: Impossible-elokuvia.

Vanhan sarjan ne keskeisimmät henkilöt ovat kyllä mukana, mutta näyttelijät ovat kyllä allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomia nimiä. Enkä kyllä heidän työtään niin hirveästi menisi kehumaankaan; nimiroolissa esiintyvä Lucas Till menettelee, mutta esimerkiksi Patricia (?!) Thorntonia näyttelevä Sandrine Holt jätti lähinnä kylmäksi. Jack Daltoniksi palkattu George Eads ei hänkään erityistä vaikutusta tehnyt. Yksi mahdollinen syy tähän on se, että Richard Dean Anderson, Bruce McGill sekä nyt jo edesmennyt Dana Elcar vain tekivät alkuperäisessä sarjassa niin vahvat roolit, että vastaavaan ei kukaan muu vain voi yltää.

Vaikka ne alkuperäisen sarjan kantavat tukipilarit - kekseliäisyys, ilmastointiteippi ja Sveitsin armeijan linkkari ovat nekin päässeet mukaan, nekään eivät silti tunnu samalta kuin alkuperäisessä sarjassa. Nyt niiden oheen on ympätty tonnikaupalla digiajan ihmeitä, jotka tuntuvat enemmänkin kikkailulta - joltain sellaiselta, jonka nykyään melkein kuka vain voisi tehdä. Jään suomeksi sanottuna kaipaamaan alkuperäisen sarjan aidosti nokkelia viritelmiä, jotka sentään vain MacGyver saattoi keksiä.

Myös yksi alkuperäissarjan vahvimmista osa-alueista eli musiikki loistaa uutuudessa lähinnä sieluttomuudellaan. Vaikka pieni pala alkuperäisestä tunnusmusiikista (paras tv-sarjan tunnari ikinä, by the way) onkin sisällytetty myös uuteen sävelmään, ei se kokonaisuutta juuri pelasta.Ihmemiehessä oli sentään tunnuskappaleen lisäksi myös monenlaista muuta tilanteeseen sopivaa taustamusiikkia, joka parhaimmillaan ylsi jopa lähelle tunnarin tasoa, mutta Nuori MacGyver ei onnistu oikein tässäkään. Musiikki unohtuu oikeastaan heti sen jälkeen kun telkkari on suljettu. Vähän enemmän yritystä, kiitos.

Kaikesta tästä huolimatta olen silti valmis antamaan Nuorelle MacGyverille vielä mahdollisuuden, osaksi armollisuudesta, osaksi uteliaisuudesta näkemään mitä tästäkin vielä tulee - ja varsinkin siitä syystä ettei telkkarista nykyään tule mitään.

Simo Häyhästä kertova mangatrilogia Valkoinen noita on päättynyt. Jäljellä ovat enää lopulliset ajatukseni sarjasta.

Ensinnäkään Suomen sota-aikaa ei ole tietääkseni mangoissa aiemmin käyty juuri läpi, joten kun Naruki Nagakawa, yhdessä kuvittaja Pairanin kanssa päätti tehdä Häyhän tarinan ympärille rakentuvan trilogian, allekirjoittaneen olisi pitänyt varmaan periaatteessa olla hyvillään, koska hei, vihdoinkin joku päätti tehdä maamme sotavuosiin sijoittuvan mangaseikkailun.

Mutta kun en ole! Realistisen, historiankirjoitukselle uskollisen* sotaseikkailun sijasta lukijoille tarjoillaankin paikoitellen lähinnä kehnon parodioinnin makuinen, keskeisten hahmojen sukupuolenvaihdoksilla ja päälle liimatun oloisilla taikatempuilla maustettu fantasiaseikkailu. Ei näin! Sinänsä ideassa Suomen sotiin sijoittuvasta mangasta ei ole mitään pahaa - päinvastoin, mutta jos halutaan ylipäätään tehdä sotasarjakuvaa, niin tehdään mieluummin kunnollista sellaista, eikä tällaista historiankirjoitukselle kintaalla viittaavaa surkeaa parodiaa fantasiaelementeillä maustettuna - eihän sitä puna-armeijaa oikeastikaan millään taikatempuilla pysäytetty (vaikka asemasodan aikaan Solmu Mäkelä taisikin pistäytyä rintamalla viihdyttämässä miehiä taikatempuillaan)!

Loppukaneettina sanottakoon siis: jos haluatte lukea hyvää sotasarjakuvaa Suomen sodista, menkääpä kirjaston sarjakuvaosastolle, ja etsikää sieltä vaikkapa suomalaisten tekijöiden Korkeajännityksiä tai elämäkertoihin perustuvan Legendat - sarjan albumeita. Ne nimittäin käsittelevät samoja aiheita, mutta tekevät sen, hyvänen aika, ilman mitään päälle liimattua ja ennen kaikkea asiallisemmalla asenteella ja historialle vähän uskollisemmin kuin tämä Nagakawan sepittämä roska!

*Tapahtumien todellinen kulku tiivistettynä: Häyhä haavoittui räjähtävästä luodista kasvoihin talvisodan lopulla, ja hänen luultiin kuolleen. Häyhä sai elokuussa 1940 Kollaan ristin, kun kaikki vihdoin vakuuttuivat hänen olevan elossa, ja 28.8.1940 marsalkka Mannerheim ylensi hänet suoraan alikersantista vänrikiksi ilman upseerikoulua. Jatkosotaan Häyhä ei enää haavoittumisen takia ottanut osaa. Lopun ikänsä hän elätti itsensä maanviljelijänä Rautjärvellä, harrasti metsästystä ja opasti mm. presidentti Urho Kekkosta metsästysretkillä 1960-luvulla. Häyhä kuoli 97-vuotiaana huhtikuussa 2002 sotaveteraanien hoitokodissa Haminassa.

Tässä merkinnässä täydennän eräässä aiemmassa merkinnässä antamiani vinkkejä piirtämiseen kertomalla, mitä olen oppinut ns. negatiivisesta tilasta.

Negatiiviseksi tilaksi kutsutaan sitä tilaa, jota esine EI täytä (esim. tila tuolin jalkojen tai vaikkapa aukko käsivarren ja vartalon välissä). Yksinkertaistaen voidaan siis sanoa että negatiivisiksi tiloiksi (tai muodoiksi) katsotaan oikeastaan kaikki kappaleen välissä olevat tai sitä ympäröivät "tyhjät" tilat - kappale itsessään EI ole negatiivinen vaan positiivinen tila.

Miksi tämäkin asia on sitten hyvä tuntea? No, vaikka siltä ei ehkä aluksi tunnukaan, negatiivisista muodoista voi olla piirtämisessä yllättävän paljon apua, kun tavoitteena on tuottaa tarkka piirustus. Kun lähtee rakentamaan itse lopullista piirrosta niiden kautta, saattaa lopputulos parhaimmillaan syntyä kuin itsestään.

Kun ryhtyy etsimään näitä ns. negatiivisia tiloja, kannattaa käyttää ohjenuorana itselle tuttuja muotoja - niiden ei edes tarvitse olla mitään geometrisia muotoja, vaan ihan hyvin myös esim. numeroita ja kirjaimia voi ajatella. Kannattaa kuitenkin edetä vähän kerrassaan ja kysyä itseltään aina välillä kysymyksiä, tyyliin: "Voisiko tuo näyttää etäisesti L-kirjaimelta?" tai "Näyttääkö tuo kolmiolta?". Mielikuvituksen käyttö sallittua ja jopa suotavaa. Muista: piirtäminen on näkemistä.

Tässä merkinnässä annan (tai ainakin yritän) piirtäjille erilaisia pikku vinkkejä, joilla piirtämisestä (toivon mukaan) pitäis tulla selvempää ja helpompaa. Osan olen keksinyt itse, jotain olen piirustuskurssilla oppinut, ja lisäksi referoin hieman suomeksi näitä kolmea englanninkielistä tutoriaalia: http://jejihu.deviantart.com/art/Arm-Anatomy-Tutorial-311272250 http://jejihu.deviantart.com/art/Leg-Anatomy-Tutorial-Version-2-320969998 ja http://jejihu.deviantart.com/art/Basic-Hand-Tutorial-309750205

- Piirrä päälaen muoto alhaalta ylös , profiili- ja puoliprofiilikuvat (3/4 kuvat) "takaa eteen" eli suunnilleen takaraivosta alkaen alhaalta ylös. Näin päästä tulee helpommin symmetrisempi, jos - kuten itse teen - piirrät vapaalla kädellä.

- Aloita kokovartalokuvat keskivartalosta.

- Käytä jalkojen mittasuhteiden määrittämisessä mittatikkuna nilkan leveyttä - ja käsien mittatikkuna ranteen pituutta. Esim. reiden leveys on 1,5-3 nilkan leveyttä ja polvilumpion 1,25-1,5 nilkan leveyttä. Koko jalka on 12-15 nilkan leveyttä pitkä.

- Kämmenen pituus = ranteen pituus. Kämmenen leveys on 1,5 kertaa pituus. Koko käsivarren pituus on 10-13 ranteen pituutta.

- Keskisormen - käden pisimmän sormen - pituus on sama kuin kämmenen leveys. Etusormi ja nimetön ovat lyhyempiä, mutta keskenään samanpituisia. Pikkusormi on lyhin. Keskisormi on suorin sormi ja muut sormet kaartuvat sitä kohti.

Kielitaitoiset voivat tutkiskella noita linkkejä tarkemminkin. Sanottakoon vielä että kun laskette niitä mittoja, käyttäkää rohkeasti viivoitinta ja vaikka (puhelimen) laskinta apuna. Teen itsekin niin - ja toimii.

Piirtämisen avuksi voi myös hankkia mallinuken ja/tai käsimallin (kuvassa).