Vuosituhannen alku oli elokuvissa tunnetusti tietokoneanimaation esiinmarssin aikaa. Atlantis - kadonnut kaupunki sisälsi tosin vielä paljon perinteisempääkin animaatiota.
Elokuvan keskushenkilö on nuori tiedemies Milo Thatch (äänenä Michael J. Fox/Pete Lattu), joka on päättänyt seurata isoisänsä jälkiä ja löytää legendaarisen Atlantiksen kaupungin. Muutaman mutkan kautta Milo tutustuu herra Whitmoreen (John Mahoney/Aarre Karén), joka tarjoutuukin rahoittamaan retkikunnan kadonneen kaupungin löytämiseksi. Milo saa avukseen kirjavan joukon eri alojen asiantuntijoita, ja seikkailu voi alkaa.
Näin Atlantiksen edellisen kerran teatterissa aivan vuosituhannen alussa, kun olin kahdeksanvuotias, joten oli hauska päästä sekä verestämään yli 20 vuoden takaisia muistoja että katsomaan asioita uudestaan aikuisen näkökulmasta.
Ensinnäkin tietokoneanimaation ja perinteisen käsin piirretyn animaation yhdistäminen niin että lopputulos näyttää hyvältä, ei ole varmastikaan mikään helppo tehtävä. Kaikki kunnia Atlantista työstäneille animaattoreille, sillä he ovat onnistuneet tehtävässään hienosti. Tietokonegrafiikalla luodut elementit erottuvat joukosta näyttämättä muovisilta.
Atlantiksesta myös selvästi näkee, että toisin kuin monista muista Disney-piirretyistä, siitä ei ole yritettykään vääntää musikaalia. Tekijät ovat siis tajunneet, että toisinaan voi olla ihan hyväkin ratkaisu jättää laulut pois ja keskittyä vain olennaiseen.
Jos jotain kritiikkiä on pakko esittää, hahmot jäävät harmillisesti ohuiksi. Kahdeksanvuotiaana asiaan ei ehkä vain osannut kiinnittää huomiota, mutta näin aikuisena olisi ehkä kaivannut edes vähän syvempiä henkilöitä, jotka eivät ole pelkästään ulkoisen olemuksensa määrittelemiä.
⭐⭐⭐⭐
Mainettaan parempi Disney-animaatio