Suomi

Uuden tekniikan ihmemaa

Kävipä niin, että jo pitkään kuolinpedillään korissut peli-pc:ni tuli lopulta viikko sitten tiensä päähän, palveltuaan uskollisesti reilut pari vuotta. Lyhyen hetken hiljaisuuden jälkeen oli aika marssia hakemaan tilalle uutta. Koska olin vastikään vaivalla saanut retrokoneeni kasattua, päätin jättää rakentelun tällä kertaa sikseen ja ostaa suosiolla valmiin paketin.

Muutamaa tuntia, tarjouspyyntöä ja turhautunutta kirosanaa myöhemmin olin uuden uljaan multimediamurskaajan omistaja. Nyt löytyi neljää ydintä, keskusmuistia ja levytilaa oli nelinkertainen määrä vanhaan verrattuna eikä näytönohjainkaan se kaikkein heikoin malli ollut. Valitettavasti mukana tuli myös pc-pelaajan pahin nemesis, Windows Vista.

Olin sinisilmäisesti siinä uskossa, että pakettikoneen kanssa kaikki säätö oli turhaa, töpseli vain seinään ja menoksi. Ensimmäinen käynnistys oli kuitenkin hämmästys, Vistan sijasta ruudulle ilmestyi vain musta ruutu ja DOS-kursori, toisin sanoen käyttiksen asennus täytyi hoitaa itse. Pengoin pahvilaatikoita mutta asennuslevykkeiden sijasta sieltä löytyi vain viisi tyhjää DVD-R -levyä, joiden päällä olevassa lapussa kehotettiin käyttäjää polttamaan itse omat Vista-levynsä. Tämän jälkeen oli vuorossa reissu BIOSiin. Paljastui että koneen buuttijärjestys oli DVD, USB ja vasta näiden jälkeen kovo. Pikainen säätö ja helei, Vista lähti asentumaan kovalevyltä.

MAC-osoitteeseen sidottu nettiyhteyteni aukeni vasta viikonlopun jälkeen, joten ensitestit oli tehtävä referenssiajureilla. Siitä huolimatta uusi koneparka oli pistettävä polvilleen vaikka väkisin. On muuten hauska huomata, miten uuden raudan kanssa kaikki jalot prinsiipit tarinasta ja pelattavuudesta unohtuvat sen siliän tien, kun kone pitää saada puskemaan niin näyttävää dataa kuin vain mahdollista. Runtua säästelemättä, tottakai.

Alku näytti hyvältä, Oblivion ja molemmat Stalkerit sujahtivat kovolle mukisematta ja toimivat kaikki namit tapissa jouhevasti. Ensimmäinen muistutus pc-pelaamisen mutkista tuli vastaan Witcherin kohdalla. Olin käyttänyt aktivointikoodini jo kahdesti käyttisvaihdon vuoksi ja kolmatta kertaa peli ei sitten enää suostunutkaan aktivoitumaan. Yleensä CDProjektin asiakaspalvelu on ollut parasta näkemääni, mutta tässä tapauksessa odottelen uusia aktivointikertoja jo neljättä päivää. Dark Messiah of Might & Magic suostui ylipäätään käynnistymään vasta päivityksen jälkeen. Lost Planet latasi tekstuurien sijasta ruudun täydeltä mustaa. Unreal Tournament III ei ymmärtänyt asentuneensa. Listaa voisi vielä jatkaa jonkin matkaa, mutta idea tuli varmaan selväksi. Tämän lisäksi iki-ihana Vista luulee jokaisen ohjelman lopettamisen yhteydessä että kyseinen softa kaatuu, hukkailee nettiyhteyttä ja niin edelleen.

Kaikesta tästä huolimatta en teilaa puuceetä pelivälineenä, päinvastoin. Vaikka pc-mies joutuukin näkemään peliensä eteen välillä suhteettomankin paljon vaivaa, ovat useimmat pelit kuitenkin vaivan arvoisia. Strategiat ja ropet ovat PC-ympäristöön tottuneena pääsääntöisesti nautinnollisempia perinteisellä hiirellä ja näppiksellä, kuten myös ne harvat FPS-pelit joita jaksan pelata. Ja näyttäväthän ne ryökäleet komeilta.

Se siitä, mä lähden metsästämään pätsejä.

HQ