Pelisivistyksen aukot

Olen onnekseni saanut viettää melkein koko ikäni pelien parissa. Pikkutenavana pelasin supermarketissa ollutta NES-jättiläistä. Kouluikäisenä kämpin kavereilla tai serkuilla pelaamassa kaikkea DOS-peleistä PlayStationiin. Ensimmäinen oma konsoli oli hartaan säästämisen tuloksena Gameboy Color ja sille Pokémon Yellow. Loppu on historiaa. Koneita on vuosien saatossa kertynyt aina vanhasta kunnon nessusta pleikkakolmoseen saakka. Pelaamattomien pelien häpeäpinokin on suurempi kuin mitä tällaiselle köyhänpuoleiselle pulliaiselle olisi suotavaa.

Mutta mutta. Jämähdin jossakin vaiheessa pelaajanuraani taktisten roolipelien kuluttajaksi. Roolipelit ja tasohyppelyt vielä menivät, mutta muuten maku pelien suhteen oli todella kapea. Kun soppaan heittää vielä Matin kukkarossa, lienee selvää, etten satsannut mihinkään muuhun kuin peleihin, joiden laatuun ja viihdearvoon saatoin itse luottaa ilman turhia kommervenkkejä. Mikäs siinä, tiesin mitä halusin. Vaan mistä kaikesta jäin paitsi?

No. Ensiksikään Xbox ei ole koskaan kuulunut konsolirepertuaariini, ihan vain siksi, että sen söpö-japanilainen-sprite-höskä-tarjonta on ollut olematonta. Tietokoneeni taas on jo vuosikausia ollut sama kivikautinen läppäri, joka ei jaksa pyörittää mitään näytönsäästäjää kummempaa. En siis ole missään vaiheessa vaivautunut panostamaan aikaa ja valuuttaa välineisiin, jotka olisivat tuoneet ulottuvilleni useamman lajin peliherkkuja. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huomaan, minkälaista potentiaalia olen päästänyt valumaan hukkaan omien ennakkoluulojeni takia. Harmittaa.

Entäs sitten vanhemmat konsolit. Pengon retrokonsoleita ja -pelejä netin turuilla ja toreilla, melko usein olen vähällä ostaakin jotain. Muuten täytän uteliaisuuttani pelivideoilla. Itse asiassa taidan nykyään katsoa peliaiheisia videoita enemmän kuin pelaan itse. Minulla on aivan valtava pelinälkä ja tarjontaa on aivan mielettömästi videopelien historian molemmissa suunnissa. Rahatilanne määrittelee edelleen pitkälti sen, minkälaisia investointeja teen, mutta yritän nyt edes hieman taktikoida, ettei pelisivistykseeni pääse syntymään lisää aukkoja. Seuraava konsolihankinta onkin suuri kysymysmerkki.

Loppukaneetti: Silmäni ovat lopultakin auenneet. Halleluja! Pelejä on paljon, paljon, PALJON ja minä haluan tietää kaikesta edes jotain, kokeilla kaikkea, kokeilla rajojani pelaajana, löytää uutta ja kokea onnistumisen iloa, voitonriemua, kirpeitä tappioita ja raivokasta kunnianhimoa. Kaikkea sitä erilaisten pelien parissa kuin mihin itse olen tottunut.