Boldly go where no man has gone before

Kesä alkaa olla jo takana ja alkaa viileämmät, kirkkaammat yöt. Ei silti ole syytä huoleen, sillä pimeys ja selkeä yötaivas avaavat oven uusille mahdollisuuksille. Yötaivasta seuraavalle harrastelijalle talviaika on parhain kohta vuodesta havainnoille.

Nyt kun maapallo kääntyy talvisiin olosuhteisiin, se nostaa tunnetuimpia kohteita Suomen tähtitaivaalle. Alkajaisiksi etelän suunnalta nousee Orionin tiimalasin muotoinen tähtikuvio ja myös Pieni Koira tulee esille Orionin alapuolelta. Pieneen Koiraan kuuluu myös tähtitaivaan kirkkain tähti Sirius.

Orionista voi bongata hyvällä säällä erittäin kirkkaana loistavan sumun (M42) eli Orionin suuren kaasusumun, johon kuuluu myös kuuluisa pimeä sumu, Hevosenpääsumu. Orionin yläpuolella sijaitsee Härän tähtikuvio, johon myös kuuluu eräs pohjoisen tähtitaivaan näyttävimmistä kohteista. M45 eli Plejadit tai Seulaset. M45 on oikein hieno avoin tähtijoukko, joka paljaalla silmällä näyttää vähän pieneltä Ison Karhun "kattila" osuudelta. Härän tähdistössä sijaitsee myös supernovajäänne M1 eli Rapusumu, mutta kohteen suhteellinen kirkkaus on +8,4 magnitudia ja täten näkyy aika heikosti. Vain pimeimillä öillä saattaa tämän kohteen nähdä tähtimäisenä kohteena.

Päämme yläpuolella melkein zeniitissä sijaitsee kaksoisveetä muistuttava tähdistö, Kassiopeia. Kassiopeiassa on kaksi syväntaivaan kohdetta M52 ja M103 kuitenkin vaikeasti nähtävissä, jos ei tiedä niiden tarkkaa paikkaa.

Kassiopeian vieressä on mielenkiintoinen tähtikuvio, Andromeda. Harrastelijalle tästä tähtikuviosta löytyy varsin kaunis ja mielenkiintoinen kohde M31. M31 tai Andromedan galaksi on iso kierteisgalaksi ja samalla omaa galaksiamme lähinnä oleva galaksi. Andromedan galaksilla on kaksi seuralaisgalaksia M32 ja M110, jotka voi nähdä kaukoputkella tai isoilla kiikareilla. Andromedan galaksin voi nähdä paljain silmin, mutta pienellä kaukoputkella kohteesta tulee satumaisen näköinen.

Andromedan lähistöllä sijaitsee toinen galaksi Kolmion tähtikuviossa. M33 eli Kolmion galaksi kuuluu Andromedan galaksin ja oman Linnunratamme kanssa noin 30 galaksin muodostamaan paikallisryhmään, joista nämä kolme ovat suurimmat. M33 on havaittavissa kaukoputkella.

Olette nyös saattaneet huomata tähtimäisiä objekteja jotka liikkuvat vinhaa vauhtia ja sitten katoavat. Älkää hätääntykö, sillä kyseessä on satelliitti joka peilaa auringonvaloa ja näkyy kirkkaasti hetken kunnes taas menee pimeän puolelle.

Myös oikein kirkkaina ja valosaasteettomina öinä voi nähdä ohuen nauhan kulkevan Kotkan, Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen, Ajomiehen, Kaksosten ja Yksisarvisen läpi. Tämä nauha on oma galaksimme, Linnunrata.

Öinen taivas on pullollaan avonaisia ja pallomaisia tähtijoukkoja, galakseja, pimennysmuuttujia, kaksois, kolmois ja jopa viisinkertaisia tähtiä, röntgenlähteitä (kuuluisin Cygnus X-1 Joutsenessa), kaasusumuja ja kvasistellaarisia objekteja.

Illan tullen taidan taas hiippailla ulkoilmaan seuraamaan tähtitaivaan ihmeitä (jos on hyvä sää). Kuka tietää, ehkä löydän uuden kohteen joka nimetään mukaani. Tästä ei harrastus parane.

Kuvassa M45.