Spike Leen uusin "jointti" kertoo tosielämän puolella vaikuttaneen Ron Stallworthin uskomattoman tarinan. Stallworth (John David Washington) pestataan 70-luvulla Colorado Springsin poliisilaitoksen ensimmäiseksi afroamerikkalaiseksi tinanapiksi. Aluksi hanttihommiin patisteltu Stallworth päättää kunnianhimoissaan tarttua vaaralliseen projektiin eli Ku Klux Klan -äärijärjestöön soluttautumiseen ja näiden väkivaltaisten suunnitelmien paljastamiseen.
Klaanilaisia puhelimessa helposti naruttava Stallworth ei kuitenkaan ilmeisistä syistä voi tuosta vain tepastella ryhmätapaamisiin mukaan, vaan hän saa kenttähommiin aisaparikseen kokeneen mutta sytytykseltään vähän hitaan Flip Zimmermanin (Adam Driver), joka saa esittää Stallworthia kieli keskellä suuta. Poliisikaksikko huomaa kuitenkin haukanneensa hivenen liian ison palan, kun Ku Klux Klanin toimintaa johtava, niin ikään tosielämän hahmoon perustuva David Duke (Topher Grace) kiinnostuu Stallworthista.
Mustan väestön asema 70-luvun amerikkalaisessa yhteiskunnassa toimii BlacKkKlansmanin kantavana teemana mainiolla ja puhuttelevallakin tavalla. Arkipäivän rasismi kukkii estottomasti, kun poliisikollegat haistattelevat Stallworthille, ja lähimmän Ku Klux Klan -jaoston puhelinnumero löytyy kätevästi paikallislehden ilmoitusosastolta. Sitä vastoin Stallworthin ja Zimmermanin soluttautumisoperaatio valahtaa yllättävän nopeasti epäuskottavaksi farssiksi, kun poliisikoulutuksen saaneet hahmot mokailevat kaikissa mahdollisissa väleissä - ammattilaiset eivät koskaan toimisi yhtä löperösti aseistautuneiden ja kiivasluonteisiksi tiedettyjen äärijärjestöjen edustajien kanssa, vaikka toki rennolla 70-luvulla eletäänkin.
Iänikuisesta juutalaisten salaliitosta pauhaavat ja toksista maskuliinisuutta pursuavat junttimiehet eivät puolestaan ole täysiä tasalatvoja vaan tarjoavat parhaimmillaan oikeasti vaarallisen vastavoiman leffan koheltavalle sankarikaksikolle. Ku Klux Klanin jäsenistä ehkä muistettavimpana hahmona nähdään Jasper Pääkkösen esittämä Felix, joka varastaa show'n kaikessa kylmäävässä kuumakallemaisuudessaan. Pääkkönen suoriutuu yllättävän suuresta punaniskaroolistaan aksentteineen päivineen itsevarmalla ja luontevalla tavalla, eikä rallienglanti pääse sorahtamaan ilmoille missään vaiheessa. Felixissä on nähtävissä ilahduttavasti pientä hahmonkehitystäkin matkan varrella - tämän roolityön soisi poikivan Pääkköselle jatkossakin hommia Hollywoodin unelmatehtailla.
BlacKkKlansman on hieman ylipitkäksi repsahtanut komedia, jossa tuntuu olevan jatkuvasti vähän liikaa liikkuvia osia. Edellä mainitut farssimaiset kohtaukset ovat kiusallisimmillaan aika vaivaannuttavaa katseltavaa, ja Stallworthin heilastelu Patrice Dumasin (Laura Harrier) kanssa ei tuo kokonaisuuteen kauheasti mitään lisää. Sitä vastoin jännittävä loppukohtaus tuo kaikki irrallisiltakin tuntuneet teemat ja hahmot reippaalla ja luontevalla tavalla yhteen. Ennen lopputekstejä nähtävä kooste nykypäivän mustien oikeuksia vaativista mellakoista on erittäin pysäyttävä muistutus siitä, ettei maailma ole todellakaan valmis paikka.
Leen kantaaottava komedia paukkuu ajoittain liitoksistaan runsaan ja laadultaan ailahtelevan sisältönsä takia, mutta tarjoaa taatusti viihdyttävän ja ajatuksia herättävän elokuvaelämyksen. Niukoiksi jääneiden lisämateriaalien puolella katsoja pääsee seuraamaan tekijöiden haastatteluja sekä tapittamaan leffan trailerin pidennettyä versiota.